Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Loimme Venäjän medialle pelipaikan

Olen kiinnostunut propagandasta ja sen myötä katselen laajalti uutisia ympäri maailman, myös pahoin parjattua Venäjän tarjontaa. Vuosien varrella olen huomannut, että voimme oikeastaan syyttää omaa ns. länsimediaamme siitä, että venäläiset ovat saaneet tällaisenkin määrän katsojia lännessä. Sama logiikka kertoo myös, miksi vaikkapa EU:n sanktiopolitiikka rakoilee. Katsokaamme hetki peiliin.

Yhden totuuden uutisointi

Emme tietenkään voi verrata propagandassa Venäjän ja vaikkapa Suomen mediaa, mutta hieman laveammalla otannalla molemmista löytyy ikävän paljon samaa. BBC on ehkäpä Euroopassa pahin, mutta yhtä lailla vaikkapa France24 tai Yle tekevät samaa. On monia asioita, jossa teemme tiettyjä pohjaoletuksia ja lähtökohtaisesti tuomitsemme sopivan väärät mielipiteet. Otetaan pari esimerkkiä.

Piraattiaate ehdottaa, monilta osin perustellusti, vaihtoehtoista kuluttaja- ja artistilähtöistä näkökulmaa viihteen ja kulttuurin markkinoille. Aate on rankasti demonisoitu halki länsimedian, mutta jo vuosia sitten Venäjän RT toi esille heidän näkökulmia ja vaihtoehtoisia aatteita. Monia piraattiaatteen kärkinimiä päästettiin ääneen, mielestäni yllättävän tasapainoisessa kontekstissa ja tottahan tämä keräsi katsojia. Vastaavaa voidaan katsoa talouspuolelta, jossa esimerkiksi Bitcoinin ja Occupy-liikkeen kaltaiset ajatukset joko marginalisoidaan tai suoraan demonisoidaan läntisessä mediassamme. Venäjän kansainvälisesti suunnattu media tekee näistä laajaa juttua ja tuo esille vaikkapa talousasioissa aivan erilaisia näkökulmia, joita emme uskalla täällä edes ajatella. On oma juttunsa kuka on oikeassa, mutta kyvyttömyytemme tuoda esille vaihtoehtoja tarkoittaa, että joku muu - kuten Venäjä - tekee sen puolestamme.

Sitten tulee se kansallismielisyys. Ei ole ihan sattumaa että vaikkapa Ranskan Front National ja moni muu nationalistinen ja/tai maahanmuuttokriittinen liike on löytänyt Venäjästä tukijan. Venäjää ei tokikaan kiinnosta tukevatko he hulluja umpirasisteja vai hillitympää demokraattista kehitystä, oleellista on tukea ykkösmielipiteen vastaisuutta: hajoita ja hallitse. Voi, miten helpoksi sen teemmekään julistamalla pyhää ja kiistatonta monikulttuuria. Jälleen kerran katamme itänaapurillemme valmiin pöydän ja pääruokana on kyvyttömyytemme käsitellä erimielisyyksiä läntisissä demokratioissamme.

Tarvitaan väärässä olemisen kulttuuri

Emme tarvitse vallankumousta, vaan lähinnä tökkäisyn keskustelun suuntaan. Sen sijaan että puhutaan ikävien ajatusten "vihapuheen" kieltämisestä, pitäisi puhua keskustelun avaamisesta laajemmin. Sen sijaan että puhumme "vääristä" ajatuksista, pitäisi puhua "entä jos" -ajatuksista. Sen sijaan että ajamme erilaiset ajatukset nurkkaan, ne pitäisi altistaa debatille, tutkimukselle ja kylmille faktoille. Kannattaa muistaa, että Euroopan tiede ja kulttuuri ovat tehneet monia suuria hyppäyksiä juuri silloin, kun joku on ollut eri mieltä. Demokratiaa, kuten tiedettäkään, ei mitata kyvyllä olla samaa mieltä, vaan kyvyllä kyseenalaistaa ja kehittyä.

Venäjän sodanjulistusta Eurooppaa vastaan ei saa hyväksyä. Voimme kuitenkin hyväksyä, että heidän media/propaganda (yliviivaa tarpeeton) on osoittanut virheen omassa toiminnassamme. Positiivisena lopetuksena todettakoon tuon olevan paljon Ukrainan kriisiä helpompi ongelma korjattavaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Tuossa näytti Taloussanomissa olleen artikkeli Venäjän propagandasta Saksassa. Saksalaiset alkavat jo pitää vyörytystä loukkaavana.

Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression, Krimin aluevaltauksen ja itäisessä Ukrainassa organisoiman sodan seurauksena jo neljä viidestä saksalaisesta on menettänyt luottamuksensa Venäjään yleisradioyhtiö ARD:n kyselyssä.

Ei niinkään massiivisesta isovenäläisestä propagandasta, vaan pikemminkin juuri siksi. Sen voimakkuus – netin täkäläisiäkin keskustelupalstoja valtaavine trolleineen, tänne suunnattuine televisiokanavineen ja myös paikallisine säestäjineen – hämmensi aluksi täkäläistä yleisöä. Nyt valheellisuus loukkaa ihmisiä.

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/03/14/ve...

Venäjän politiikan myötäilijät eivät näe lainkaan näitä naapurimaita saati niiden kokemaa uhkaa. Heillä ei ole silmää tarkastella kriittisesti niin sanotun ohjatun demokratian diktatorista kehitystä Venäjällä. He ovat viimeisiä näkemään siinä yhtäläisyyksiä Kolmannen valtakunnan sisä- ja ulkopoiittiseen kehitykseen 30-luvulla Saksassa.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Tilanne on toki hyvin erilainen viimeisen vuoden aikana. Nyt on sota päällä - mutta ennen sitä, ennen aivan nykyisenmallista vääntöä, oli itänaapuri jo vuosien ajan luonut pohjaa mediapelille. Yksi syy sen onnistumiseen löytyy peilistä.

Väitän myös, että keskustelemalla tapahtuneesta voimme yhä paremmin varautua asiaan ja ymmärtää mitä on tapahtumassa. Byrokratiaan on hyvä työntää päänsä hetkeksi ja katsoa sitä, niin tietää myös mitä vastaan on taistelemassa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eikö media-Erkon talvisodasta olla Suomessa todellakaan opittu edes valtakunnan päälehdessä sen vertaa, että vältettäisiin viimeiseen asti provosoimasta Itänaapuriamme, jolla jo kokonsa puolesta on legitiimi lupa olla suunnan- ja säännönmäärittäjä kuin karhu metsassä enemmänkin kuin pykälännoudattaja pieneläjien tapaan, mihin täirooliin Raastupa-Kremlin Venäjää meillä yritetään väkipakolla sopeuttaa.

Toivokaamme ainakin, ettei historiankirjoitus tuomitse epäonnen päivämäärää 13.3.2015 uudeksi Erkon erheeksi ja Mainilan mainoslaukauksiksi, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189769-h...

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Minä vähän luulen että me voimme "pakottaa" täältä Venäjää niin paljon kuin haluamme ja kyseinen karhu ei viitsi edes olan yli vilkaista ja reagoida.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ei Suomi yksin voi pakottaa mutta Yhdistynyt Ihmiskunta voi, aluksi vaikka EU:n ja USA:n yhteisin pakottein joiden ei toivottavasti koskaan tarvitse muuttua sotilaallisiksi. Sekin on tarvittaessa tehtävä se linjaus jos muu ei auta.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti Vastaus kommenttiin #5

Tämä on se tuhannen taalan (tai euron, tai ruplan) kysymys: voimmeko vaikuttaa Venäjän politiikkaan pakotteilla ym. ja jos voimme, kuinka pitkälle ne on vietävä?

On aivan kotitarpeiksi väitteitä siitäkin, että voit puristaa Venäjän niin tiukalle kuin haluat, vaikka viimeiseen mieheen, mutta siltikään he eivät taivu.

En ole Venäjän tuntija. Venäjän kauppa on aika vähäinen osa ollut minun työympäristöäni, vaikka oikeastaan lähes 20 vuotta se on aina vähäsen tuossa sivussa ollut työtäni. Venäläisiä tuttuja kyllä on, sydämellisiä ihmisiä, jotka hekin jakautuvat kahteen kastiin aiheesta.

Olisiko näin: emme voi tuntea Venäjää, joten keskittykäämme ainakin hoitamaan mallikkaasti se jonka voimme, eli omat asiamme.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #6

Jos venäläisetkin ainaki johtonsa osalta keskittyisivät hoitamaan omia asioitaan, meidän ei tarvitsisi laskea omien asioidemme keskeisimpien joukkoon puolustautumisvalmiuksien ylläpitoa ja kyhäämistä/kehittämistä itäfasistien jälleen kerran aktivoituvan imperialismin varalta. :)

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti Vastaus kommenttiin #7

Ja nyt palataan samaan ongelmaan joka koskee EU:ta ja Venäjää yhtä lailla: on yksi juttu tehdä viisaat päätökset poliittisesti ja aivan eri ongelma tehdä se niin että pärjää seuraavissa vaaleissa.

Jopa Putin (ellei ole kuollut, kuten Varmat Huhut tietävät) tietää että talouden tuhoaminen ei ole fiksu idea. Se on kuitenkin hyvä tapa saada kansallismielisyyttä ja parantaa omaa suosiota.

Eikä Venäjä taatusti ole ainoa maailman maa jossa tehdään typeriä ulkopoliittisia päätöksiä vain sisäpolitiikan vuoksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset