Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Syrjäyttäjät

Joka ikisessä maamme puolueessa on tahoja ja mielipiteitä, jotka omaavat omaan jalkaan ampumisen merkkejä. Puhumme esimerkiksi melko yhteen ääneen sen puolesta, että nuoret pitäisi saada opiskelu- ja työelämään, eli niinsanotusti yhteiskuntaan kiinni. Entäpä, kun tätä vaativat tahot ovat itse nuoria syrjäyttämässä?

Kun yhtä kumarrat...

Vaikka aika sateenkaarihörhö olenkin itse, pidän äärimmäisen tärkeänä sallia tässä(kin) asiassa mielipiteet laidasta laitaan. On aivan luonnollista vierastaa vierasta ja ymmärrän, että homoseksuaalisuus pelottaa monia. Se on kuitenkin yksi maailman asioita, jota ei opita tai opeteta, eikä sitä myöskään voida lailla poistaa. Näin ollen maallisen looginen valinta on olla tekemättä siitä numeroa puoleen tai toiseen. Homous ei tee ihmisestä sankaria eikä tunaria. Sen sijaan homovihamieliset puheet maamme johdosta voivat ohjata nuoren pois ajatuksesta, että yhteiskuntamme vuoksi kannattaa tehdä työtä. Miksi tehdä työtä ja maksaa veroja, jos ei ihmisenä ole hyväksyttävä yksilö? Jos puoluejohtaja tai ministeri ei suvaitse nuorta, miksi nuori haluaisi maksaa hänelle palkkaa?

Esimerkkejä on toki muitakin. Yhtä tehokasta syrjäyttämistä ovat monenlaiset kiintiöitä ja vähemmistöjä ihailevat ja eriarvoistavat mallit, sellaiset joita ajoin positiiviseksi syrjinnäksikin kutsutaan. Kuten totesin, seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa, vaan ei tee myöskään ihonväri, äidinkieli tai sukupuoli. Kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Kun sanot yhdelle, että saat työn, luottamustehtävän tai opiskelupaikan kiintiön ansiosta, sanot samalla toiselle että pätevyytesi on täysin turhaa koska etninen ryhmäsi tekee sinusta ala-arvoisen ihmisen. Todellisuudessa haukut molempia osapuolia ja autat kumpaakin tahoa irtaantumaan yhteiskunnasta sekä yhteisen hyvän ajattelusta. Positiivinen syrjintä on yksi selkeimmistä rasismin todellisista ilmentymisistä yhteiskunnassa.

Kun nollasopimusten kieltoa vaaditaan, saat lihavan SAK-pomon fanikerhoineen juhlimaan, mutta samalla teet opiskelijoiden osa-aikaisesta työnteosta vaikeaa tai mahdotonta. Jos nyt opiskelija-asioista puhutaan niin voisi samalla kysyä miksi suomenruotsalaisille on annettava suhteettomia etuja opiskelupaikan saannissa? Molemmissa esimerkeissä ajatus ratsastaa ylväästi ihmisistä välittämisellä, mutta mitä välittämistä se on jos tehdäksesi hyvää joillekin ihmisille pitää tehdä pahaa toisille? Tässä tämä koko jutun punainen lanka menee: hyvät ajatukset ja kauniit sanat ovat yhtä tyhjän kanssa. Tulos on se mitä pitää katsoa, ei aate. Lipun heiluttaminen on hyvää käsivarren lihasten harjoitusta, mutta mailman ongelmia sillä ei korjata.

Vähemmän ja selkeämpää

Lopulta näen perusongelmana kaikenlaisen byrokraattisen hienosäädön ja mikromanageroinnin. Miksi ihmeessä pitää olla näin paljon eri lakeja ja pykäliä? Miksi laissa pitää edes ottaa kantaa seksuaaliseen suuntautumiseen näin tarkkaan? Tai etnisyyteen? Tai työsopimuksen yksityiskohtiin? Eikö perusasioita saisi kuitattua paljon vähemmällä tekstimäärälläkin?

Aivan liian moni ongelma juontaa juurensa monitulkintaisiin ja vaikeaselkoisiin lakeihin. Ne jättävät tilaa turhankin luoville tulkinnoille ja virkamiesarmeijalle näitä tulkinnanvaraisesti valvomaan. Tämä arpa ei voita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset