Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Kulttuurirahoituksen tabut

  • Tracon 9, yleisöä saapumassa sisään
    Tracon 9, yleisöä saapumassa sisään
  • Tracon 9, cosplay mm-karsinnan top-3
    Tracon 9, cosplay mm-karsinnan top-3
  • Tracon 9, Tampere-talon 1800-paikkainen iso sali täyttymässä
    Tracon 9, Tampere-talon 1800-paikkainen iso sali täyttymässä

Tänään Ylen Kultakuumeessa toistettiin jälleen vanhaa mantraa: ajatus yksityisen kulttuurirahoituksen kasvusta on kauhea uhka ja hätä. Ajatus on ilmeisesti se, että kansalaiset ovat väärä taho määrittämään mitä taidetta kansalaiset tarvitsevat. Jostain syystä puolueen jäsenkirjan omaava virkamies sen sijaan on virheetön rahoituksen hoitaja. En hyväksy tätä mallia.

Täkyjä tyrkyn

Oma kulttuurilinjani on ollut pitkälti se, että kulttuuria tarvitaan, vieläpä enemmän, mutta rahoitus tulee pistää uudestaan ja siitä voidaan myös säästää. Tässä taloustilanteessa vain kolme asiaa jättäisin pois säästöistä. Kulttuuri ei tähän kuulu ja on luonnollista, että talkoisiin pitää osallistua kautta linjan. Vaikka olen itse vankka kulttuurin kannattaja ja uskon sen olevan kansantaloudelle ja -terveydelle kriittisen tärkeää, en aio sokaistua asialle ja kuvitella, ettemme voisi tehdä asioita paremmin. Kokemukseni pohjalta väitän, että säästövaraa on hurjasti, vaikkei kulttuuri valtion mittakaavalla suurimpia menoeriä olekaan. Heitän muutamia täkyjä peliin.

  • Panostus puitteisiin yksittäisten ihmisten sijaan: Enemmän yhteisiä tiloja, helpompia tapoja saada niin työ-, harrastus-, yhteisötapahtuma- kuin näyttelytilojakin epäkaupallisten toimijoiden käyttöön. En pidä ajatuksesta, että yksi puolueellinen virkamies nimeää tuhansista kulttuuritoimijoista pari saamaan rahoja ja muut jätetään oman onnensa nojaan. Tämä myös takaa sen, että taitelija saa olla "väärässä", mikä on taiteelle tärkeää.
  • Suora demokratia toimii kulttuurissa ja taiteessakin, etenkin alueellisesti. Esimerkiksi kunnan tai kaupunginosan asukkaiden pitää päästä vaikuttamaan alueensa kulttuuripanostuksiin.
  • Sananvapaus on puolueellamme ehdoton ja pyhä ja se on kulttuurin toimintaedellytys. Kaikki pitää voida sanoa, oli se sitten taideteoksella, blogaamalla, vlogaamalla tai muutoin.
  • Yleisötapahtumista ja performansseista julkinen tuki vain pääsymaksuttomalle toiminnalle. Pääsymaksulliset tapahtumat omaavat selkeän tulonlähteen ja niitä ei pitäisi julkisin rahoin enää tukea. Muutoinkin julkisen rahan osuus ei koskaan saa olla enemmistössä.
  • Kulttuuritoimijoiden yhteistyötä tarvitaan ja tässä on kasvun varaa. Tiedän kymmeniä yhteistyöllä saavutetun säästön esimerkkejä pikkuriikkisestä kerhotoiminnasta erittäin suuriin yleisötapahtumiin. Yhteistyöverkostoilla voidaan säästää jättisummia. Maan tapa on tässä ongelmana, moni kunta haluaa kieltää yhteistyötä, jotta tietyt palvelut hankittaisiin "tutuilta" toimittajilta vapaaehtois- ja yhteistyötoiminnan sijaan.
  • Monikulttuuri ei ole kulttuurissa oikein tai väärin eikä siten peruste rahoitukselle. Minulla ei ole mitään vaikkapa somalialaisen kulttuurin yleisötapahtumaa vastaan, mutta tuen ehtojen pitää olla heille samat kun muillekin. Ns. monikulttuuriset toimijat pitää tuoda osaksi kulttuuriyhteisöä.
  • Työn ja yrittämisen byrokratian kevennys auttaa myös kulttuuritoimijoita. En halua erillisiä sääntöjä taiteilijoille. Jokainen ala on enemmän tai vähemmän luova, emmekä voi tehdä summittaisia linjavetoja. Jos säännöt ovat selkeät ja sivukulut vähäiset kaikille, siitä myös hyötyvät kaikki - tottakai myös taiteilijat. Kannustinloukkujen purku kuuluu toki asiaan.
  • Puolueet eivät tiedä mitään. Muutos 2011, tai SDP, tai Vihreät, tai mikään muukaan puolue ei osaa sanoa mitä taidetta ja kulttuuria tämä maa tarvitsee. Me emme osaa sanoa minkälaista kulttuuria pitää tukea tai vastustaa. Kulttuuria ei voida puolueiden tai valtionhallinnon sisältä rakentaa, mutta sen voi antaa tapahtua, sille voi antaa puitteet kukoistaa. Poliittinen kontrolli ei auta. Ilokseni olen huomannut, että tälle ajatukselle on kannatusta varsin laajalti puoluekentällä kulttuuria laajemmin tuntevien ihmisten joukosta.
  • Yksityinen rahoitus ei ole vihollinen. Jutun kuvituksessa näkyvä, Tampere-talon suurin yleisötapahtuma Tracon, tuottaa massiivista nuorisokulttuuritoimintaa ilman senttiäkään julkista rahaa, paljolti yksityisen tuen ansiosta. Onko tapahtuman olemassaolo siis uhka valtion kulttuurilinjalle? Oma yritykseni tukee kulttuuritoimintaa laajalti, onko yritykseni siis vihamielinen? Kulttuuri on urheilua paljon parempi sijoituskohde, josta on jopa jotain hyötyä yhteiskunnalle.

Tärkeistä asioista pitää voida puhua

Kovin moni mediassa esiintynyt taho ehdottaa, että kulttuuri on niin tärkeä asia, että sen rahoitusta ei saa muuttaa eikä siitä juuri pitäisi edes keskustella. Itse näen asian juuri toisinpäin. Maahanmuutto on niin tärkeää Suomelle, että sitä pitää remontoida rankasti. Myös kulttuuri on meille niin tärkeä asia, ettemme voi jättää sitä huomiotta. Se kaipaa kehitystä, irtaantumista vuosikymmenten vanhoista kaavoista ja aivan uudenlaista avoimuutta. Nykyinen linja perustuu rajoituksiin, ehtoihin, kabinettisopimuksiin ja linjanvetoihin. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa avoimuus ja mahdollistaminen on parempi suunta.

Kulttuuri on minulle tärkeää ja toimin sen parissa aktiivisesti. Se on Suomelle ja suomalaisille tärkeää. Sillä on paljon laaja-alaista potentiaalia jota emme hyödynnä. Siksi minä puhun kulttuurista ja pidän sitä oman asialistani kärjessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Taidemaalarina olen kaikkia taiteen ja kulttuurin nykymuotoisia julkisia tukia vastaan, koska ne lisäävät vain byrokratiaa ja vääristävät kilpailua, samoin ne johtavat keinotteluun ja korruptioon, jotka jo nyt ovat selvästi taide- ja kulttuurialoilla nähtävissä. Samat naamat saavat vuodesta toiseen apurahoja ja muita julkisia tukia, ja on taiteilijoita jotka ovat vuosikymmeniä tehneet taiteilijanuraansa pelkästään julkisilla tuilla.

Taiteilijajärjestöjen edunvalvonta tähtää myös siihen että joka vuosi lisätään apurahojen ja muiden julkisten tukien määrää. Loppupelissä varmaan jokainen suomenn kansalaisen tulisi olla taiteilija, joka tekee taiteilijanuraansa julkisella rahoituksella ja jokaisella heistä tulisi olla oma julkisella rahalla pyöritettävä taidemuseo, joihin jokaiseen on julkisella rahalla ostettu kaikki teokset. Kyseessä on siis "never ending story", joka ei lopu koskaan.

Valtion tulisi tukea taiteilijoita omaehtoiseen pärjäämiseen pyrkimisessä. Siten että taiteilijoille mahdollistettaisiin perustulo ja taiteen ja taiteen oheistuotteiden ALV pudotettaisiin nollaan. Samalla valtion tulisi järjestää taiteilijoille myyntipaikka missä he voisivat päivisin ja iltaisin olla myymässä teoksiaan ja niiden oheistuotteita. Taiteilijoita tulisi siis kannustaa omaehtoiseen pärjäämiseen, ilman julkisia tukia. Tähän tällaiseen pitäisi myös taiteilijaseurojen edunvalvonnan pyrkiä, eikä siihen että joka vuosi yritetään vain lisätä taiteen apurahoja ja muita julkisia tukia.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Sangen pätevä ja realistinen ehdotus. En ole itse varauksetta perustulon kannalla siitä yksinkertaisesta syystä, että aiheesta ei ole varmaa faktatietoa toimivuudesta. Tottakai kannatan sen tutkimista, kokeilua ja jos numerot täsmäävät, siirtymistä siihen. Tein tuon oman vaihtoehtoisen kannustinloukkujen välttämisoption vaihtoehdoksi, ehkäpä siirtymävaiheeksi.

Olen oman yhdistykseni kautta tukenut muutamia taiteilijaseuroja, joista yksi myöhemmin vetäytyi saamastaan maksuttomasta palvelusta. Kas, kun he saivat julkista rahaa enemmän jos he käyttivät maksullista palvelua yhdistykseni tarjoaman maksuttoman sijaan. Tunsin oloni fiksuksi.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Mielenkiintoinen tieto, tuo että taidealan järjestöt saavat julkisia tukia, olen aina ollut siinä käsitylsessä että ne pyörivät jäsenmaksuista saatavilla tuloilla. Olisin mielelläni kuullut mikä järjestö oli kyseessä?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti Vastaus kommenttiin #3

Hei, pahoittelen mutta en voi vastata tähän, se olisi rekisteritietojen paljastamista.

Voin sen verran kuitenkin todeta, että kunnallisella tasolla on paljon tällaista pienimuotoista tukirahoitusta, joka hyvin usein sidotaan siihen että rahalla pitää ostaa palvelua nimenomaan tietyltä toimijalta, joka on yleensä ko. kunnan "vakiopaikka" näitä varten. Hintataso on usein huomattavan korkea. Tämä on tullut vastaan kulttuuritoimijoiden parissa useita kertoja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset