Kulttuurirahoituksen tabut

Tänään Ylen Kultakuumeessa toistettiin jälleen vanhaa mantraa: ajatus yksityisen kulttuurirahoituksen kasvusta on kauhea uhka ja hätä. Ajatus on ilmeisesti se, että kansalaiset ovat väärä taho määrittämään mitä taidetta kansalaiset tarvitsevat. Jostain syystä puolueen jäsenkirjan omaava virkamies sen sijaan on virheetön rahoituksen hoitaja. En hyväksy tätä mallia.

Täkyjä tyrkyn

Oma kulttuurilinjani on ollut pitkälti se, että kulttuuria tarvitaan, vieläpä enemmän, mutta rahoitus tulee pistää uudestaan ja siitä voidaan myös säästää. Tässä taloustilanteessa vain kolme asiaa jättäisin pois säästöistä. Kulttuuri ei tähän kuulu ja on luonnollista, että talkoisiin pitää osallistua kautta linjan. Vaikka olen itse vankka kulttuurin kannattaja ja uskon sen olevan kansantaloudelle ja -terveydelle kriittisen tärkeää, en aio sokaistua asialle ja kuvitella, ettemme voisi tehdä asioita paremmin. Kokemukseni pohjalta väitän, että säästövaraa on hurjasti, vaikkei kulttuuri valtion mittakaavalla suurimpia menoeriä olekaan. Heitän muutamia täkyjä peliin.

  • Panostus puitteisiin yksittäisten ihmisten sijaan: Enemmän yhteisiä tiloja, helpompia tapoja saada niin työ-, harrastus-, yhteisötapahtuma- kuin näyttelytilojakin epäkaupallisten toimijoiden käyttöön. En pidä ajatuksesta, että yksi puolueellinen virkamies nimeää tuhansista kulttuuritoimijoista pari saamaan rahoja ja muut jätetään oman onnensa nojaan. Tämä myös takaa sen, että taitelija saa olla "väärässä", mikä on taiteelle tärkeää.
  • Suora demokratia toimii kulttuurissa ja taiteessakin, etenkin alueellisesti. Esimerkiksi kunnan tai kaupunginosan asukkaiden pitää päästä vaikuttamaan alueensa kulttuuripanostuksiin.
  • Sananvapaus on puolueellamme ehdoton ja pyhä ja se on kulttuurin toimintaedellytys. Kaikki pitää voida sanoa, oli se sitten taideteoksella, blogaamalla, vlogaamalla tai muutoin.
  • Yleisötapahtumista ja performansseista julkinen tuki vain pääsymaksuttomalle toiminnalle. Pääsymaksulliset tapahtumat omaavat selkeän tulonlähteen ja niitä ei pitäisi julkisin rahoin enää tukea. Muutoinkin julkisen rahan osuus ei koskaan saa olla enemmistössä.
  • Kulttuuritoimijoiden yhteistyötä tarvitaan ja tässä on kasvun varaa. Tiedän kymmeniä yhteistyöllä saavutetun säästön esimerkkejä pikkuriikkisestä kerhotoiminnasta erittäin suuriin yleisötapahtumiin. Yhteistyöverkostoilla voidaan säästää jättisummia. Maan tapa on tässä ongelmana, moni kunta haluaa kieltää yhteistyötä, jotta tietyt palvelut hankittaisiin "tutuilta" toimittajilta vapaaehtois- ja yhteistyötoiminnan sijaan.
  • Monikulttuuri ei ole kulttuurissa oikein tai väärin eikä siten peruste rahoitukselle. Minulla ei ole mitään vaikkapa somalialaisen kulttuurin yleisötapahtumaa vastaan, mutta tuen ehtojen pitää olla heille samat kun muillekin. Ns. monikulttuuriset toimijat pitää tuoda osaksi kulttuuriyhteisöä.
  • Työn ja yrittämisen byrokratian kevennys auttaa myös kulttuuritoimijoita. En halua erillisiä sääntöjä taiteilijoille. Jokainen ala on enemmän tai vähemmän luova, emmekä voi tehdä summittaisia linjavetoja. Jos säännöt ovat selkeät ja sivukulut vähäiset kaikille, siitä myös hyötyvät kaikki – tottakai myös taiteilijat. Kannustinloukkujen purku kuuluu toki asiaan.
  • Puolueet eivät tiedä mitään. Muutos 2011, tai SDP, tai Vihreät, tai mikään muukaan puolue ei osaa sanoa mitä taidetta ja kulttuuria tämä maa tarvitsee. Me emme osaa sanoa minkälaista kulttuuria pitää tukea tai vastustaa. Kulttuuria ei voida puolueiden tai valtionhallinnon sisältä rakentaa, mutta sen voi antaa tapahtua, sille voi antaa puitteet kukoistaa. Poliittinen kontrolli ei auta. Ilokseni olen huomannut, että tälle ajatukselle on kannatusta varsin laajalti puoluekentällä kulttuuria laajemmin tuntevien ihmisten joukosta.
  • Yksityinen rahoitus ei ole vihollinen. Jutun kuvituksessa näkyvä, Tampere-talon suurin yleisötapahtuma Tracon, tuottaa massiivista nuorisokulttuuritoimintaa ilman senttiäkään julkista rahaa, paljolti yksityisen tuen ansiosta. Onko tapahtuman olemassaolo siis uhka valtion kulttuurilinjalle? Oma yritykseni tukee kulttuuritoimintaa laajalti, onko yritykseni siis vihamielinen? Kulttuuri on urheilua paljon parempi sijoituskohde, josta on jopa jotain hyötyä yhteiskunnalle.

Tärkeistä asioista pitää voida puhua

Kovin moni mediassa esiintynyt taho ehdottaa, että kulttuuri on niin tärkeä asia, että sen rahoitusta ei saa muuttaa eikä siitä juuri pitäisi edes keskustella. Itse näen asian juuri toisinpäin. Maahanmuutto on niin tärkeää Suomelle, että sitä pitää remontoida rankasti. Myös kulttuuri on meille niin tärkeä asia, ettemme voi jättää sitä huomiotta. Se kaipaa kehitystä, irtaantumista vuosikymmenten vanhoista kaavoista ja aivan uudenlaista avoimuutta. Nykyinen linja perustuu rajoituksiin, ehtoihin, kabinettisopimuksiin ja linjanvetoihin. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa avoimuus ja mahdollistaminen on parempi suunta.

Kulttuuri on minulle tärkeää ja toimin sen parissa aktiivisesti. Se on Suomelle ja suomalaisille tärkeää. Sillä on paljon laaja-alaista potentiaalia jota emme hyödynnä. Siksi minä puhun kulttuurista ja pidän sitä oman asialistani kärjessä.

vekotin
Kokoomus Tampere

Tietoturvapäällikkö enemmän tietosuojahommissa, yrittäjä, säätäjä, monenmoinen kulttuuri- ja vapaaehtoistyön hörhö. Tampereelta. Päivää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu