Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Välimeri ja ihmisten logistiikkakeskus

Välimeren inhimillisen tragedian tilaa ei voi vähätellä, mutta ratkaisuehdotusten lyhytnäköisyys jää tyystin huomiotta. Olemmeko niin valmiita hankkimaan hetkellistä mielihyvää, että sen hyväksi jopa ne "humaaneimmat" eurooppalaiset päättäjät ovat valmiita kohtelemaan ihmisiä esineinä ja tukemaan karmivimpien rikollisten toimintaa? Mielestäni meidän pitäisi päästä irti hetken huumasta ja ruveta katsomaan asiaa ja ihmisiä kokonaisuuksina.

Luovutetaan ennen yritystä

Aloitetaan helpolla esimerkillä. On sanottu, että ihmissalakuljettajien veneiden tuhoaminen ei auttaisi, koska ihmissalakuljettajat löytävät kyllä toisen väylän. Myöskään rikosoikeudellisten toimien nostamista heitä vastaan ei katsota tarpeelliseksi, koska uusia tekijöitä tulee aina. Eli mitäpä suotta ovea lukkoon laittamaan koska varas voi rikkoa ikkunan? Tai mitäpä suotta murhaajaa vankilaan tuomitsemaan kun maailmassa on siltikin vapaana olevia murhaajia? Olemmeko näin haluttomia toimimaan ihmissalakuljetusta, lapsiprostituutiota, ihmiskauppaa, orjuutusta ja murhia vastaan, että katsomme parhaaksi luovuttaa yrittämättä? Tietenkin työ on jättimäinen ja olisimme tuoreilla ehdotuksilla vasta alussa, mutta se olisi edes alku. Emme voi, emmekä saa nostaa käsiä pystyyn tällaisen rikollisuuden edessä. Tällaisille rikollisille ei saa antaa periksi piirunkaan vertaa, koskaan.

Toinen asia on tulijoiden sijoitus ja kohtelu. Leijonaosalle heistä emme pysty tarjoamaan minkään asteen hyödyllistä elämää. Ei työtä, ei koulutusta, ei sisältöä elämään eikä toivoa paremmasta. Monelle päättäjälle riittää massojen loppusijoitus "jonnekin Euroopan nurkkaan" ja ongelma on sitten poissa silmistä. Tottakai eksyminen Pohjanmaalaiseen vastaanottokeskukseen on toivottavampaa kun hukkuminen Välimereen, mutta tämä ei ole kokonaisvaltainen suunnitelma. Emme me huolehdi ihmisistä, me loppusijoitamme heidät maton alle. En suostu mitenkään kutsumaan tuota vastuun kantamiseksi. Moni haluaisi käsitellä heitä kuin kauppatavaraa - pelastetaan pois kelvottoman rahtilaivan kelvottomasta rahtiruumasta ja sijoitetaan logistiikkakeskukseen nimeltä EU, sopivalle vapaalle hyllypaikalle. En suostu näkemään tässä inhimillisyyttä. Siirrämme heidät ihmissalakuljetusten bisneksistä EU:n vastaanottokeskusten bisneksiin. Jälkimmäinen on vain salonkikelpoinen versio edellisesti.

Miljoona - vai miljardi tulijaa?

Matemaattisesti surullinen tosiasia on myös se, että Eurooppa on vauraampi kuin ylivertainen leijonaosa Afrikasta. Poliitikot puhuvat miljoonasta, mutta totta puhuen ovia laajemmin avaamalla oikea luku on yli miljardi ihmistä. Näin moni asuu Afrikassa siinä asemassa, että Eurooppaan asuttuminen parantaisi heidän elintasoa. Tällä hetkellä emme saa edes sataa tuhatta tulijaa fiksusti asutettua, kymmen- tai kymmentuhatkertaisesta määrästä puhumattakaan. Eurooppa on kokeillut surullisin tuloksin Afrikan asioiden hoitamista. Todellinen kolonialismista irti päästäminen tarkoittaisi Afrikalle oikeutta päättää itse asioistaan.

Rajojen avaaminen on käytännössä nykyisellään orjakaupan modernisoitu versio - kymmeniä tuhansia tulijoita käytettävissä nälkäpalkalla hanttihommiin. Vahvimmat pakenevat Afrikasta, jättäen maanosaan jäljelle heikommat, jotka eniten tarvitsisivat lähtijöiden työpanosta. Toisella kädellä raiskaamme Afrikkaa tulleilla, Katolisen kirkon ehkäisyn vastaisella sodalla sekä huonosti hallinnoidulla kehitysavulla joka näännyttää paikallisen maanviljelyn ja pahimmillaan johtaa rahat suoraan sotaloordeille. Ihmissalakuljettajien tukeminen ja tämän tuen ehdotettu lisäys on vain jäävuoren huippu siinä humanitaarisessa katastrofissa, joka on EU:n Afrikka-politiikka. Emme ole oppineet historiasta mitään.

Elämän hinta

EU ei voi vapauttaa kalaa vedestä. Jos tippaakaan väitämme välittävämme ihmisistä, suuntaisimme kaikki voimat pahimpien rikollisten täydelliseen tuhoamiseen ja Afrikan itsenäisen kehittymisen tukemiseen. Jokaisen on joskus luovuttava tukipyöristä, enkä hetkeäkään epäile afrikkalaisten kykyä itsenäistyä, jos me tämän oikeuden heille suomme.

Sanotaan, että ihmiselämän arvoa ei voi rahassa mitata. Tuloksia kuitenkin voi. Katsoi asiaa sitten matemaattisesti tai humanistisesti, väitän että yksikin turha ihmisuhri on liian kova hinta eurooppalaiselle mielihyvälle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Laitetaan muutama autolautta välimerelle kuljettamaan hädänalaisia Afrikasta Eurooppaan turvallisesti. Suomen laivateollisuuskin saisi piristysruiskeen. Myöhemmin voisi harkita EU:n ja Afrikan Unionin yhdistymistä.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Näin kaupan alalla toimivana henkilönä olen huomannut, että...
1. Punaisella ja hienolla laivalla kuljetettu lavallinen vappupalloja
...ja...
2. Sinisellä ja huonokuntoisella laivalla kuljetettu lavallinen vappupalloja
...ovat molemmat lavallisia vappupalloja.

Jos ongelma olisikin vain ihmismassojen kuskaaminen yhden lammikon oli, meillä ei ongelmia olisikaan. Vaan kun en haluaisi, että suhtaudumme heihin vappupallolavoina, kuten tällä hetkellä EU:ssa on muotia.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Niin, tarvitaan myös järkevää siirtolaispolitiikkaa. Eurooppaan voi tulla lomailemaan tai työtä hakemaan joksikin aikaa vaikka pariksi kuukaudeksi, jos on riittävästi rahaa mukana elinkustannuksiin mutta muille kuin pakolaistatuksen hankkineille ei tarvitse mahdollistaa pysyvää oleskelua. Rikoksiin sortuneet voidaan laittaa lautalla Afrikkaan takaisin. Salakuljetusbisnestä ei voi oikein torjua humaanisti muuten kuin mahdollistamalla laillisen reitin.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti Vastaus kommenttiin #3

Joo, en missään nimessä ole minkään rajat kiinni -politiikan kannattaja. Mielestäni maahanmuutto on hemmetin tärkeää Euroopalle, siksi juuri sitä pitäisi toteuttaa järkevästi ja humaanisti, eikä niin että hetken mielihyvä on ainoa kriteeri kuten nyt.

Olen myös sitä mieltä että jokaiselle pitäisi löytyä paikka yhteiskunnasta. Ei sijoituspaikkaa, vaan paikka elämälle. Pitäisi olla elämä, jossa on päivissä sisältöä, jossa omien resurssiensa mukaan pääsee puhaltamaan yhteen hiileen ja jossa kokee olevansa osa yhteiskuntaa, molemminpuolisesti.

Tosi villinä korttina heittäisin tällaisenkin, että maahantuloon heltyisi lupa (ja turvallinen kuljetus) mikäli voi osoittaa riittävän kielitaidon jollain euroopan kielellä ja riittävän perusosaamisen jollain alalla. Tämän osoittamiseksi voisimme määrätä resursseja lähtömaihin. Se olisi joka tapauksessa varojen mielekkäämpää käyttöä ja toisi ihmisille sisältöä elämään.

Pakolaiset ovat toki asia erikseen, niistähän tässä ei ole kyse. YK:lla on heitä varten määritelmät ja metodit - ja vaikka toki parantamisen varaa on, perusidea on kunnossa enkä koe tarpeelliseksi siihen puoleen puuttua.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllähän se niin voi olla, että jos Välimeren ylittäjät palkitaan esimerkiksi siten, että heille annetaan asunnot ja toimeentulotuki Suomessa tai Ruotsissa, tai muualla, niin yrittäjien määrä kasvaa entisestään. Italiassa pakolaisten kohtelu on niin huonoa, että se ei ainakaan kannusta kovin paljoa lisää ihmisiä hakeutumaan Välimeren ylitykseen.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Toimisikohan jokin ehdollinen määräaikainen optio? Visioinpa taas villejä.

Tulija pääsee maahan vuodeksi, jona aikana on osoitettava perustason kielitaito ja osaaminen, ja mikäli on työkykyinen ja -ikäinen niin työ on löydyttävä. Jos tähän suostuu, saa turvallisen kuljetuksen ja pääsee sisälle nopeasti - mutta vastineena tälle on suostuttava poistumaan EU:sta välittömästi ilman valitusmahdollisuutta mikäli ehdot eivät täyty?

Eli "tässä sinulle tilaisuus osoittaa mihin pystyt". Hieman USA:n tyyliähän tässä, sillä erolla että tämän ns. koeajan aikana huolehdimme heistä asianmukaisesti ja tarjoamme puitteet.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Radiohaastattelussa ministeri Räsänen esitti lähes samoja ajatuksia, kuin mitä tässä kirjoitin. Taakanjakoa voidaan tehdä kahdella tapaa, kiintiöpakolaisia otetaan tai sitten Italiasta otetaan turvapaikanhakijoita. Jos turvapaikanhakijoita, eli niitä, joiden kohdalla päätöstä ei ole tehty turvapaikasta, pelkkä hakemus vain esitetty, niin silloin paine ylittää Välimeri voimistuu huomattavasti ja tilanne pahenee.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset