*

Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Facebook on saatana? Toinen osa

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Ensimmäisessä osassa kerroin somen ulkopuolelta käsin tekemistäni havainnoista. Tällä kertaa käsittelen somekuplan vaikutusta ihmisen psyykkeeseen.

Teoria huumeista

Ainoat kokemukseni huumeista ovat pieni paketti panacodeja, hitosti liikaa kahvia sekä pieni pino alan kirjallisuutta ja journalismia. Väitän tietäväni perusidean, mutten tietenkään ole ammattilainen. Metaforaksi ehdotan että baarikeskustelu oman piirin kesken on kuppi teetä, perinteiset keskustelufoorumit muki suodatinkahvia ja somekuplat kofeiinia suoraan suoneen. Kofeiini on huumeista miedoimpia mutta jo se tarjoaa opit vierotusoireista ja toleranssista. Vuosia kahvia kitannut on viimeistään toisena kahvittomana päivänä jäätävän päänsäryn vallassa. Samainen henkilö myös jatkaa kahvin juontia vaikkei se enää aamuisin herätä, eikä pidemmän päälle oikeastaan edes hidasta väsymistä. Pahaan hetkeen kitataan neljä espressoa ja purkki energiajuomaa mutta vaikutus on lähinnä sama kun sahdilla: väsymys kasvaa ja huussi kutsuu. Silti unien jälkeen kupponen taas maistuu.

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Mukavuus on mitä subjektiivisinta mutta lopulta iso osa kaikesta tekemisestä on henkilökohtaista hyvän olon tavoittelua. Facebookin algoritmit tietävät tämän ja syöttävät hyvänolontunnetta tehokkaasti. Se saa meistä jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi, sitten oikeutetuksi, sitten aatteessaan ylivertaiseksi ja niin edelleen. Mitä syvemmälle tässä kaivaudumme, sitä kovempi on toleranssimme. Sisällön on oltava kovempaa, rajumpaa, sitä on oltava enemmän. Vähä kerrallaan eri mieltä oleva muuttuu vastapuoleksi, vastapuoli muuttuu ikävästä ihmisestä viholliseksi, pahiksesta eeppisestä pahikseksi ja lopulta pelkäksi maalitauluksi. Oma puoli taas fokusoituu ydinasiaansa kuin tehokas organisaatio ikään, vaatien ehdottomuutta, luoden tiukkoja sääntöjä ja nostaen esiin uusia kuninkaita. Kuten huumetutkimuksesta tiedämme, ensin niitä otetaan jotta voitaisiin hyvin ja lopulta jottei voitaisi aivan niin huonosti. Lopulta sitäkään vaikutusta ei enää saada ja jäljellä on vain riippuvuus. Kuten myös tiedämme, some on jo pitkään aikaa sitten luokiteltu päihteeksi ja tutkimus etenee. Kansantaudiksikin joku kutsuu, mutta en haluaisi tätä allekirjoittaa.

Teoria huumeiden käyttäjistä

Huumeiden käyttäjälle on ominaista vetää mukaansa myös muita ihmisiä. En ymmärrä täysin mistä tämä lähtee psykologisesti mutta ilmiö on tosi. Ilmiön huomaa myös somekuplassa. Ystävät ja tuttavat on saatava siihen mukaan. Sellaiset jotka eivät liity samaan someyhteisöön tai ehkäpä edes koko someen pidetään sivummalla. Itse olen ihmeen kaupalla kärsinyt tästä kovin vähän, mutta esimerkkien haku ei tuota päänvaivaa. Aiemmin avoimesti sovittuja asioita siirretään suljettuun someryhmään. Jos et voi osallistua ryhmään, et voi enää osallistua kaveriporukan harrastuksiin, kerhotoimintaan tai moneen muuhunkaan. Jos yrityksen someyhteisöä ylläpitää pahasti someaddiktoitunut henkilö, hän voi rajata myös yrityksen kampanjoinnin vain yrityksen someyhteisön sisälle ja siten aiheuttaa haittaa liiketoiminnalle. Mediatalotkin ihan Yleä myöten alkavat vaatia yhä useammin yhteydenpitoa somekuplan ehdoilla. Aniharvoin tässäkään on kyse pahansuopaisuudesta, ainoastaan laiskuudesta, opituista tavoista ja tiedostamattomista valinnoista.

Somekupla toimii myös monelle tärkeimpänä tai jopa ainoana ajankohtaistiedon lähteenä. Miten suuri osa uutisista voikaan tulla oman somekuplan kautta? Tämä kertoo oppimistamme tavoista, eikä sinänsä kerro paljoa - joku kuulee kaiken yhdeltä radionkanavalta, toinen luottaa vain tuttuun sanomalehteen. Haastavaksi kysymys tulee kun pohtii voisiko metodia vaihtaa. Itselläni on säännöllinen tapa seurata jotain uutta, eri mediaa ajoittain aktiivisemmin ja samalla jättää jokin aiempi seuraamatta. Se tuntuu vaikealta, mutta lopulta yleensä palkitsee. Moniko kokee ongelmattomana ajatuksen luopua somesta viikoksi ja sen korvikkeeksi kuunnella radiota, lukea lehtiä tai katsoa tv-uutisia - siis ihan kokonaisina, ei vain niitä juttuja mitä kupla eteesi onkii? Entäpä mitkä mediat valitsisit somen korvikkeeksi? Oletko tottunut johonkin oman sektorisi pienempään toimijaan somen myötä? Mikä johtaa päätöksentekoasi mediavalinnassa? Kuinka kuplassa olet jopa kuplan ulkopuolella? Tai sama toisin muotoillen, ovatko huumekaverisi ainoa jäljellä oleva yhteisösi?

Vaikutukset ovat samoja

Minulla ei ole kompetenssia vertailla huumeiden vaarallisuutta, mutta sekä subjektiiviset havainnot että lukuisat tieteellisesti pätevät artikkelit tuntuvat puhuvan yhtä ja samaa: somekupla on totta ja some on huume. Tarinat tästä huumesta vieroittumisesta ovat myös aikamme pieniä sankaritarinoita. Onko yhtään syytä olettaa, etteivät tähän huumeeseen pätisi samat kriteerit kun muihinkin? Ensi kerralla on aika jatkaa johtopäätöksillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ehdottomasti olet oikeassa siinä, että someen jää koukkuun. Fb:ssa olen nytkin ollut koko päivän kiikissä, kun pitää vastata kaikkiin vastauksiin. Siinä menee ihan turhaakin aikaa kun on sellaisia päälle pomppivia ilmoituksia jotka peittävät työn alla olevan kirjoituksen.
Ajatuksenkatkoja ja mielen hajoittaja.
Selkeästi olen huomannut, että netti eli verkko kiristyy, yhä enemmän tekoäly määrää. Kohta ollaan pelkkiä kulutusta toteuttavia myyntirobotin osia. Globaalin rahasammon palvelijoita.
Vois vaikka sanoa: Ilmestyskirjan peto!

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Somekoukussa ollaan. Se on oiva paikka seurustella näkemättä vastapuolta - mehän ollaan erakkoja.
- No nykyisin vaaditaan omalla nimellä esiintymistä ja mieluusti kuvan kera.
- Some on lisä lehtien palstoille myös ja faspuuki työntää jopa iltalehtien juttuja, mutta lehdistö on ymmällään sillä toimittajat eivät enää yksin hallitse maailmaa.
- Vanhukset halutaan pitää kodeissaan mahdollisimman pitkään omin neuvoin, mutta miten heidät saataisiin somekoukkuun sillä osa heistä ei halua kokeilla sitä huumetta?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Voisi olla monelle vanhukselle somekoukku karmivaa yksinäisyyttä parempi optio. Eihän tässä somen hyötyjä olla kyseenalaistamassa.

Tämä omalla nimellä esiintyminen on vähän kaksiteräinen miekka. Se on hyvä tapa toki, mutta ei suinkaan virheetön. Se, että nimi näyttää oikealta ja naama myös ei takaa mitään, kuten olemme huomanneet. On ihmeen monia jotka tekevät monta profiilia keskustelemaan keskenään. Oma lukunsa toki sitten mieilpidesodankäynti somessa mutta se on jo laajalti käsitelty aihe johon ei tarvitse mennä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen joskus kirjoittanut tänne omalla nimellä kirjoittamisesta. Se rajoittaa esim. työpaikalla todettuihin epäkohtiin puuttumista Nimimerkin käyttö voisi myös mahdollista kertomista asioista joista ei vättämättä halua koko tuttavapiirin tietävän.
Olen vaalinut anonyymiteettini koska sillä on ollut merkitystä minulle sosiaalipsykologinakin, että voin jutella ihnmisten kanssa ilman ennakkoleimoja, tyyliin: toi on se foliohattuinen vihervasemmistolainen kukkahattu. Sen pahempia herjoja ei täällä US:ssä ole tullut osalleni.
Facbookissa aika monet eivät halua olla kadulla tunnistettavia julkkiksia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset