*

Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Voiko olematon rauha kadota?

Trump teki siis eilen jotain odottamatonta, toteuttaen vaalilupauksensa ja nimeten Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Maailman mediat olivat pian täynnä valtionpäämiesten, palestiinalaistahojen kuten toki myös yleisön kovia reaktioita. Toisaalta, taustatarinat muistuttavat että päätös on jo 22 vuotta vanha. Retoriikka aiheen ympärillä on poliittista teatteria parhaimmillaan tai pahimmillaan.

Kuopioon menijöitä?

Se juna men justiinsa, ei vain Kuopioon vaan myös rauhanprosessiin. Suoraan sanoen huolestumiset rauhanprosessin tilasta ovat naurettavia, suorastaan typeriä. Ei Israelin alueella ole rauhanprosessia ollut vuosikymmeniin. Itse rikospaikalla ei ole yhtään toimijaa joka hyötyisi rauhasta, ulkomaailmassa vielä vähemmän. Jatkuva kiistely, sorto ja ihmisoikeusrikokset ovat niin kriittinen osa maailmanpolitiikkaa että niistä luopuminen pistäisi pakan sekaisin. Niin Israelin kuin palestiinalaisalueidenkin johtajat ja kansa ovat riippuvaisia konfliktista. Palestiinalaisille se on ainoa asia johon uskoa, Israelille se on paitsi sisäpolitiikan välttämättömyys, myös kansantalouden kivijalka. Molemmille se on ulkopoliittinen vipuvarsi.

Trump voisi vaikka sanoa että Jerusalem pitää ottaa kokonaan Israelin haltuun ja kaikki paikalle jääneet vääräuskoiset on ammuttava kaduille. Totta puhuen sekään ei muuttaisi mitään. Asekauppa jatkaisi voittokulkuaan, turismi pysyisi voimissaan, YK jatkaisi tutun munatonta linjaansa ja EU voivottelisi dramaattisesti. Toisaalta, vaikka Trump tekisi vastaavan mittaluokan eleen palestiinalaisten puolesta, sama lopputulos siitäkin olisi. Ulkovallat kuten EU voivat näytellä eri kokoisia sivurooleja tässä tragediassa mutta mitään vaikutusta sillä ei ole alueen ihmisiin. Niin kauan kun israelin ja palestiinan kansat haluavat pahuutta, he äänestävät valtaan pahuuden ja saavat juuri mitä tilasivatkin. Meille sivullisille riittää maksajan rooli.

Oltaisiinko rehellisiä?

Ehdotankin siis, että Suomi ja EU voivat ottaa päänsä pois pensaasta. Me emme voi lopettaa pahuutta Israelissa, emme kummankaan osapuolen osalta. Hyväksykäämme se, että kaikki mitä sanomme on turhaa. Yhtä hyvin EU voisi julistaa joka aamu vastustavansa auringonnousua. Toki voisimme päättää että esimerkiksi kauppa, viestintä ja matkustaminen sotarikoksiin syyllistyvien maiden kanssa pitää loppua. On pieni mahdollisuus että se pakottaisi alueen toimijat etsimään ratkaisua, mutta turha tätäkään spekuloida. Raha on aina ollut EU:lle ihmisoikeuksia tärkeämpää ja jalot puheet ohittavat teot säännönmukaisesti. Maailman meno mitataan dollareissa, ei ihmishengissä, eikä edes euroissa.

Lopulta toteankin siis, että Trump ei ole lopulta tehnyt mitään. Pieni USA:n sisäpoliittinen show on maailmalle merkityksetöntä. Maalin kuivuminen ladon seinällä omaa enemmän merkitystä Lähi-idän rauhalle. Se peli on menetetty ja meidän on siitä turha murehtia, koska emme ole siinä pelissä pelaajina. Onneksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo
Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Yhdysvaltain kongressi tosiaan tunnusti jo vuonna 1995 Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Jerusalem Embassy Act hyväksyttiin senaatissa (93–5) ja edustajainhuoneessa (374–37). Trump vahvisti lain. Tähän ehkä vaikutti se, että Jerusalem ei ole koskaan ollut muiden valtioiden kuin Israelin pääkaupunki. Valloitettu se ajoittain on ollut.

Hieman ennen nykyisen ajanlaskumme alkua Jerusalem joutui roomalaisvallan alaiseksi. Roomalaisten menetettyä otteensa Palestiinassa, Jerusalem joutui monenlaisten miehittäjien haltuun. Ottomaanien Turkki valloitti Palestiinan vuosiksi 1517 - 1917. Iso-Britannia valtasi Palestiinan Turkilta v.1917 ja teki siitä mandaatin jonka Kansainliitto vahvisti. Mandaatti perustettiin juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Jerusalem sisältyi siihen jakamattomana.

Samaan aikaan Lähi-idän arabiheimot saivat omat mandaattinsa, joista syntyivät Libanonin, Syyrian, Irakin ja Jordanian valtiot. Vuonna 1948 Israelin valtio syntyi uudestaan historialliselle paikalleen. Mandaatin muut osat jäivät juridisesti ennalleen.

Ainoat Palestiinan jakoa koskevat juridisesti velvoittavat kansainväliset sopimukset ovat vuoden 1920 San Remon konventio ja Palestiinan vuoden 1922 mandaatti. YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat eivät ole oikeudellisesti sitovia. Turvallisuusneuvoston päätökset taas eivät voi kumota Kansainliiton aikoinaan vahvistamia sopimuksia, ellei YK:n peruskirjaa muuteta. Palestiinan mandaatin määräykset vahvistetaan YK:n peruskirjan artiklassa 80.

Vuoden 1947 YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 181 sisälsi esityksen Jerusalemin muuttamisesta YK:n erityishallintoalueeksi. Sitä eivät hallitsisi sen enempää juutalaiset kuin arabitkaan. Vuonna 1948 Jordania kuitenkin hyökkäsi Länsirannalle ja Jerusalemin itäosaan, ja miehitti niitä vuoteen 1967. Erityishallintoaluetta Jerusalemista ei koskaan ehtinyt tulla.

Vuonna 1967 Israel ajoi Jordanian pois Jerusalemista ja Länsirannalta, ja teki vuonna 1980 Jerusalemista pääkaupunkinsa. Historiasta ei löydy Palestiinan arabikansaa, joka nyt vaatii Jerusalemin itäosaa itselleen. Sen kansan Arabiliitto keksi vuonna 1967 vaatimaan ”muinaisuudesta asti hallitsemaansa Palestiinaa jonka juutalaiset ryöstivät.”

Palestiinalaisjohtaja Zuhair Mohsen totesi vuonna 1977 hollantilaisen Trouw-lehden haastattelussa:

»Palestiinan kansaa ei ole olemassa. Todellisuudessa ei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä. Palestiinan kansasta puhutaan vain poliittisista ja taktisista syistä …

Taktisista syistä Jordania, joka on suvereeni valtio määriteltyine rajoineen, ei voi esittää vaatimuksia Haifan ja Jaffan suhteen, kun taas ”palestiinalaisena” voin vaatia Haifaa, Jaffaa, Beer-Shevaa ja Jerusalemia. »

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Palestiinaa ei ole, se on ihan totta. Mutta ihmisiä siellä on, ihmisiä jotka ovat kärsineet, joita on murhattu koteihinsa, joita on ajettu pois kotoaan, ihmisiä jotka elävät pelossa. Molemmin puolin kenttää.

Aika sama mikä titteli henkilöllä on tuossa kohtaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset