Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Presidenttiehdokkaiden jakolinjat

Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille "me" ja "ne". Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.

Tuula Haatainen: sukupuolet.
Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.

Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?
Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.

Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?
Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.

Pekka Haavisto: rauha vai sota?
Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?

Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut
Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.

Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?
Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?

Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?
Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.

Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?
Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta "tyhmien" kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Mielenkiintoinen vilpittömän oloinen analyysi, jonka voi pitkälle allekirjoittaa.Katsoin erityisellä mielenkiinnolla mitä ajattelet Paavosta. Päädyt kysymykseen "Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?"

Itse olen myös päätynyt analyysissä siihen, että Paavon ideaaleissa on todistepohjaa ja hän on muista poiketen dokumentoinut sitä pitkältä ajalta kirjoituksiinsa ja on valmis pohtimaan näitä. Päädyin myös siihen,että historiaan on syytä katsoa, jotta emme toista samoja virheitä. Maailma muuttuu mutta jotkut arvot ja periaatteet pysyvät aina antiikin Kreikasta lähtien. Siksi vastaukseni: Kyllä Paavon ideaalit kuuluvat tähän päivään.

Olisi kiva kuulla sinun jatkavan ja vähän avaavan tuota kysymystä miksi Paavon ideaalit eivät kuuluisi tähän päivään ja miten tähän olisit taipuvainen vastaamaan?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tämon tosi kiintosa tutkielma, kiitos tästä!

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Tarkastelin aihetta vähän toisesta näkökulmasta Hesarin gallupin perusteella.
Kirjoitin erillisen blogin liittääkseni siihen selittävän grafiikan:

http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24...

    Diagonaalisilla pressakandidaateilla tarkoitan kauimmaisten nurkkien ehdokkaita. Ehdokkaita, joiden kannatuspohja on täysin eri puolueista. (Ks. oheinen kuva, HS 20.1.2018).

    Nils Torvalds ja Tuula Haatainen ovat selvä esimerkki. Heidän (vähäinen) kannatuksensa tulee aivan eri tahoilta; Haataisen vasemmistosta ja Torvaldsin Kokoomuksesta sekä yllättäen myös Vihreistä. Varmaan myös RKP:stä, vaikka sitä ei näy kyselyssä.

    Toinen lähes yhtä selvä 'taistelupari' on Matti Vanhanen ja Merja Kyllönen.

    Sale Niinistö on tietenkin karavaanari, kaikkien kaveri. Kannatusta kaikkien puolueiden äänestäjistä, eniten tietenkin Kokoomus ja vähiten Persuista.

    PS:n Laura Huhtasaari erottuu porukasta selkeästi omiensa suojattina. Lähes 90% hänen kannatuksestaan tulee persuista.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

Hesarin vaalikone paljasti taas selvät jakolinjat.

Hännille joutuivat kuten muissakin vaalikoneissa kolmikko Kyllönen-Huhtasaari-Väyrynen.

Kärjessä Torvalds ja Haavisto.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Minulla taas usean vaalikoneen keskiarvot katsottuna häntäkolmikkoon kuuluivat Huhtasaari, Väyrynen ja Torvalds. Kyllönen keskikerroksessa yhdessä Niinistön kanssa. Kärjessä Haavisto, Haatainen, Vanhanen.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Olen saanut eri vaalikoneista lähes kaikki ehdokkaat kärkeen. Kerran tuli melkein tasapistein Huhtasaari ja Haavisto. Tunnustan olleeni ymmälläni.

Ehkäpä siksi lähdin ehdokkaita pohtimaan vähän eri kanteilta. Nämä vaalit ovat vaikea valinta minulle.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Oikeasti Suomen presidentin käytännössä ainut ja samalla valtakunnan merkittävin toimialareviiri on ulkopolitiikka, joka on tällä hetkellä paljolti ns. geopolitiikkaa. Sananen siis olennaisestakin. Vain kaksi ehdokasta eroaa olennaisesti vaaliliitto Väyrynen&Kremlin uus-YYA-linjasta "Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim", ks.
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-v...

1. Sauli Niinistö on istuva presidentti, joka vähän kuin uskottelee kansalle, että hänellä on vastoin omia sanojaankin jotain salaista tietoa sovitusta pikamenettelystä natojäsenyyteen sitten tarvittaessa jos... Nato-optio on tuollaisenaan tulkiten kaunis uni. - Mitä mieltä olette koskemattomuussuojaamme liittyen, jos Nato-jäsenyys on kertakaikkiaan poissuljettu mahdollisuus, pitäisikö Suomi-neidon hakea lähestymiskieltoa, vaikkapa diplomaattisesti kaikkia ilmansuuntia vastaan. Kremlin rinnassa hakkaa yhä kimpale veristä läpimätää mausoleuminmuuria, jota kaksipäisen vaakunakotkan jakomieliuho vie milloin mihinkin vainoharhakonfliktiin, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-s...

2. Nils Torvalds on rehellisin ehdokas. Hylkysyrjä-puhe oli enemmän kuin pelkkä syrjäytymishymistely - jatkoon! http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249134-h...

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Blogisti Kyuu:lla on aina hyvä ote realismiin.

Ainoa kohta, johon voi pyytää selvennystä on:
"perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot."

Liberaalien arvojen tägääminen "moderneiksi" on rohkeaa. Antikonservatismin perinteinen työkalu oman olemassaolon perusteluksi on ylentää itsensä moderniksi. Mutta mitä se modernismi oikeastaan on?

Yhteiskunnan tuhoaminen ei ehkä ole modernismia?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Tässäkin pahoittelen myöhäistä vastausta, olin poissa koneelta vuorokauden verran.

Mutta myönnän, että termini ei ehkä ollut paras. Joku adjektiivi siihen piti löytää koska liberalismi on niin hemmetin laaja konteksti. Ehkäpä olisi voinut sanoa "populaariliberaalit arvot" tjsp. En ole varma mikä on paras termi, kun näissä kompastuvat koulutetut journalistitkin.

Mediassa olen joskus nähnyt pyöritellyn termiä "yltiöliberaalius". Huono termi mutta hyvin hyväksytty näkyy olevan.

Minä tunnustan tämän todella vaikeaksi koska olen joissain asioissa semmoisilla linjoilla joissa lukee konservatiivinen, joissain taas liberaali, sen mukaan miten asian numerot tuntuvat menevän yhteen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mielestäni yksikään ehdokas ei sijoitu ainoan olennaisen jakolinjan oikealle puolelle.

Se jakolinja koskee sitä miten ihmistä ajatellaan.

Kukaan ehdokkaista ei ymmärrä durkheimilaisen sosiologian perusasetuksia: että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Että siis kun yhteisiä ratkaisuja tehdään, niitä pitää tehdä ymmärtäen yhteisöllisiä ehtoja ja edellytyksiä.

Kukaan ehdokkaista ei esimerkiksi kansainvaelluksista ja kulttuurikonflikteista puhuttaessa lähtökohtaisesti korosta, ettei siitä, että kaikilla on 'ihmisarvo', mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Että on täysin päinvastoin: keskenään yhteensopimattomat kulttuurit voivat vain tuhota toistensa kognitiiviset ominaisuudet, aiheuttaa moraalianomian ja yhteiskunnallisen luottamuksen romahduksen. Merkit ovat näkyvillä pitkin Eurooppaa, jo meilläkin.

Kukaan ei maalaa tulevan vuosisadan todellisuutta tarpeeksi selvästi. Afrikan väestöräjähdystä ei ole saatu kuriin. Mikään kehitysapu ei ole auttanut, vain pahentanut tilannetta. Pahimpien ennusteiden mukaan väkimäärä siellä nousee reilusta miljardista neljään miljardiin, joista miljardi saattaa vaeltaa Eurooppaan. Se on koko Euroopan, myös Suomen ehdottomasti pahin turvallisuusuhka.

Ja täällä vain vänätään liitytäänkö Natoon vai ei.

Itse taidan vetää itselleni rajan ehdokkaiden ja itseni väliin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Katsos kun yhteisö tekee ne ratkaisunsa, esimerkiksi vaaleissa, tavalla jota vahvistaa oma vetäytymisesi, tämä ruikutus tuntuu hiukan naurettavalta.

On tietysti satoja miljoonia esimerkkejä siitä, miten nuorena yhdestä ympäristöstä toiseen siirtyneet yksilöt tai akkulturoituneet ryhmät sulautuvat kulttuuriin tai muuttavat kulttuuria. Yhteensopimattomuuksia on, mutta "voivat vain tuhota" on kuolemanpelkoista spekulointia.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Mikä tahansa muutos joka tapahtuu äkisti ja hallitsemattomasti voi olla tuhoisaa. Lähes kaikki yhteiskunnalliset isot haasteet johtuvat tilanteesta joka ei ole hallinnassa syystä tai toisesta.

Asian voi toki sitten paloitella.
- Miksi näin kävi?
- Mitä asialle voi tehdä?
- Kuka asialle voi tehdä?
- Onko käynnissä toimia jotka pahentavat tai parantavat tilannetta?

Kehitysavun haasteiden suhteen mielestäni Pekka Haavisto puhui erinomaisesti väestönkasvun ongelmista, sekä myös haasteita mitä kehitysavulla on useidenkin eri uskontojen kanssa - uskonnot vastustavat perhesuunnittelua, vaikka juuri sillä leijonaosa ongelmista saataisiin kuriin.

Olen uskontokriitikko. Olen sitä mieltä että meidän pitäisi jo vähitellen oppia altistamaan uskonnot - varsin maalliset organisaatiot - lakien alaisuuteen. Aivan sama argumentti ja huomio puhuimme sitten kotimaan vanhoillislestadiolaisista tai Afrikan kiihkomielisemmistä islamisteista tai paavin räyhäkatolilaisista.

Mielestäni koherentin vastauksen tähän haasteeseen on antanut vain Haavisto. Toisaalta media ei ole juuri tähän antanut tilaisuutta ehdokkaiden vastata, eivätkä ole innostuneet asiasta. Pekkakin lytättiin maahan kun hän väitti että tämä on todellinen ongelma. Ei kelvannut Ylen toimittajille.

Tämä johtaa siihen, että lopulta Haavisto ja Huhtasaari näkevät melko saman ongelman ulkopolitiikan suurimpina haasteina. Ratkaisuehdotuksissa on kieltämättä "hitusen verran" eroja.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Blogisti olettaa lähtökohtaisesti, että kaikki ehdokkaat jakavat ihmiset "meihin" ja "heihin" -- millä tahansa verukkeella -- ja tämä kertoo enemmän blogistista kuin ehdokkaista.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Pahoittelen myöhäistä palaamista asiaan, olin poissa koneelta vuorokauden verran.

Kyllä se näin peruspsykologialla on että jokainen ihminen tekee tämän jaon. Se on vähän sama että jokainen toimittaja on puolueellinen ja muun väittäminen on aika pöhköä.

Ero on siinä onko henkilö tämän valinnan vankina vai tiedostaako hän sen. Journalismissa vastaavasti viisas toimittaja tunnistaa ennakkoasenteensa ja on valmis haastamaan sen. Istuvasta presidentistämme totesin tätä; hän ei ota rajanvetoa tiukkana jakolinjana. Joillekin ehdokkaista jakolinja on tiukka, joillekin vähemmän - toisilla kortit ovat avoimia, toisilla vähemmän.

En ota kantaa siihen miten tiukasti kukin presidentti linjaa noudattaa, kunhan spekuloin missä ne menevät.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Eu eliitin marionetti Niinistö -
Onko kansamme enemmistö rikkaita sijoittajia - tuskimpa.
Paavo piikki kepun Sipilän lihassa.
Huhtasaari selkeä vaihtoehdon tuoja.
Loput ei kannata mainita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset