Viisi kulttuurin oppia Kokoomuksen tulevaisuuspäiville
Kotipuolueeni Kokoomus järjestää viikon päästä tulevaisuuspäivät Tampere-talossa. Viikko sen jälkeen pidetään samassa talossa Tampere Kuplii -sarjakuvafestarit. Käytän tätä yhteensattumaa keppihevosena haastaakseni puolueen pohtimaan asemaansa kulttuurikeskustelussa. Katsonpa siten pörrökorvien avuin tulevaisuuteen ja lähestyn asiaa viidestä eri suunnasta.
Byrokratian vastaiset talkoot
Kulttuuri, byrokratia ja mikromanagerointi on muurattu maassamme tiukasti yhteen – turhaan. Olen nähnyt sisältä ja ulkoa minkälaiseen tarpeettomaan väliportaaseen, poliittiseen teatteriin ja rehellisyyshaasteellisiin pallotteluihin tämä johtaa. Meidän on toimittava vahvasti vastaan sitä oletusta, että oikea kulttuuri voi toimia vain raskaalla julkisella rahoituksella ja hallinnolla. Sen sijaan että ylläpidämme jäyhiä rakenteita, meidän pitäisi ylläpitää kepeitä puitteita jotka rohkaisevat uusien, erilaisten kulttuuritapahtumien ja -yhdistysten muodostumiseen. Vuoden 2020 tärkein kulttuuritapahtuma on se, jota meistä kukaan ei osaa vielä nimetä. Se on jutun juoni.
Ketteriä keinoja opittavaksi
Samaisen Tampere-talon suurinta tapahtumaa pyörittää yhdistys, jolla on yli 600 vapaaehtoista ja nolla palkollista. He eivät käytä julkista rahaa eivätkä osta tapahtumanhallintateknologiaa markkinajäteiltä. Sen sijaan he ovat itse kehittäneet tapahtumanhallintajärjestelmän myös lukuisten muiden tapahtumien käyttöön, he kouluttavat itse vapaaehtoisensa ja tehtäviin on aina huomattavasti enemmän hakijoita kuin vapaita paikkoja. He ovat keksineet itsensä uudestaan monta kertaa ja tarjonneet toimintatapojaan avoimesti muiden käyttöön. Moni vapaaehtoinen on saanut arvokkaita oppeja minä moninaisimpiin työtehtäviin, spinoff-tapahtumia on syntynyt ja onpa melkoinen joukko yrityksiäkin menestynyt rinnalla, vaikka tapahtuman luonteen voisi otsikoiden perusteella nähdä jopa "vasemmistolaisena". Voimme oppia, että epäkaupallisuus ei ole markkinatalouden vihollinen.
Uusia tekijöitä
Kokoomus näkyy muutamissa ylemmän asteen oppilaitoksissa ja markkinatalouden kärjessä, mutta olemme jättäneet ison osan nuorta polvea näkökenttämme laidoille. Paikallisyhdistyksemme ovat täynnä hyvää henkeä ja tervettä keskustelua, mutta ne kärsivät hieman harmaudesta ja turhan kapeakantaisesta edustuksesta yhteiskunnan eri haaroihin. Meidän on etsittävä uusia ideoita ja uusia kokoomuslaisia kaikkialta, ei vain niistä perinteisen tutuista ja turvallisista paikoista. Meidän on kiinnostuttava kulttuurista ja nuorista jotka sitä luovat. Meidän pitää rehdin kilpailun hengessä haastaa punavihreä monopoli alalla ja tuoda keskusteluun uusia näkökulmia – rakentavalla puolueiden välisellä yhteistyöllä, tottakai.
Uusia ideoita
Olemme oppineet että Suomen ei pidä etsiä uutta Nokiaa, vaan tuhatta uutta mikro-Nokiaa. Yhteiskuntamme kivijalkana toimivat perinteiset yritykset pienestä suureen, mutta kasvutarinoita löytyy yhä enemmän startupeista, uusista innovaatioista ja muista nopeasti kehittyvistä tarinoista. Meillä ei ole varaa laittaa kovin tiukkoja kriteerejä ideoiden ja mahdollisuuksien lähteille. Jopa epäkaupallinenkin kulttuuri itsessään voi olla vientituote, mutta se voi myös olla turismin katalyytti, tai sen toimintatavoista voi löytyä kaupallisesti kehityskelpoisia teknologioita, toimintatapoja ja/tai erinomaista osaamista. Nyky-yhteiskunnassa innovaatio ei tapahdu vain korkean asteen teknisten oppilaitosten seinien sisällä, vaan kaikkialla. Siten myös meidän on oltava kaikkialla – myös kulttuurissa.
Tehokkaampaa sotea
Loppusanoina muistutan, että ihmisten hyvinvoinnin kehittäminen on kansantaloudellisesti äärimmäisen tärkeää. Soteuudistuksessa käsitellään sairaiden hoitamista, mutta pitkän linjan tavoitteena pitää olla sairauksien vähentäminen terveyttä lisäämällä. Sekä sielu että ruumis tarvitsevat huolenpitoa eikä tässä asiassa pidä unohtaa vaikkapa nuorisokulttuurin mittavaa, yhteiskunnalle lähes ilmaista apua syrjäytymisen vastaisessa työssä. Oleellista on ymmärtää tehokkaan kulttuurin hoivatyön olevan enemmän kuin vain passiivista kuluttamista ja yleisössä istumista. Ihmiselle pitää tuoda mahdollisuus päästä itse tekemään ja rakentamaan kulttuuria ja siten omaa hyvinvointiaan. Se on järkevää niin kansantalouden kuin inhimillisyydenkin kannalta.
Jos kokoomus voisi toimia aidosti myös työväen puolesta ilman poliittisen eliitin talustusnuoraa, niin sen kannatus olisi siellä 50-70%, kuten presidentinvaaleissa.
Valitettavasti tilanne ei ole näin ja toisekseen monipuoluejärjestelmässä on pakko olla myös äärivasemman kautta demareihin saakka oman edun tavoittelijoita, jotta ns. demokratia esittäytyisi edes nimessä.
Viisi esittämääsi asiaa ovat kyllä kannatettavia, mutta tuo viides sotea koskeva juttu on niin ristiriidassa kokoomuksen ja sinun ajatusten välillä, että ehdottaisin puoluekirjan luopumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän sitä kotipuolueesta pitää monta mielipidettä olla. Sinä päivänä kun kukaan väittää olevansa täydellisessä puolueessa, kannattaa kantaa mitä vilkkaimmin pehmustettujen seinien väliin. Hyvä puolue ei ole täydellinen, vaan kehityskelpoinen ja keskustelukykyinen. Eiköhän Lepomäen tuore ulostulo tehnyt selväksi että meitäkin on moneksi ja sotenäkemyksiä myöskin. Ounastelen jopa mienen minun mahtuvan siihen sekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Soteen tartun: Jos halutaan hyvä sote vaikka sitten kokoomuslaisittain,
niin sen perusta on kaikille työn kautta perustulo ja luottamus tulevaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Sotepaketti on niin monimutkainen etten väitä tuntevani sitä tarpeeksi koherenttiin, kaiken kattavaan vastaukseen. Siitä olen kyllä samaa mieltä että ihmisten luottamus tulevaisuuteen on sekä inhimillisesti, terveydellisesti että taloudellisesti äärimmäisen tärkeä voimavara jonka arvo pitää ymmärtää.
Tuon tässä esille kulttuurin osuutta. Jos terve syöminen sisältää ison valikoiman marjoja, vihanneksi ja hedelmiä, kulttuuri on yksi sen lautasen hedelmistä. Sillä on tärkeä osa, mutta se ei yksin riitä.
Ilmoita asiaton viesti