Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Julkisen Sanan Neuvosto ei saa olla tekosyy

Julkisen Sanan Neuvosto eli JSN on juhlinut vastuullisen journalismin kampanjaa. Nyt jos koskaan on tarvetta vastuulliselle journalismille etenkin kun laatujournalismin määrää ajetaan alas niin kaupallisella puolella kuin Ylelläkin. JSN:llä on hyvät pelisäännöt, mutta ehkä tahtomattaan heistä on tullut monelle mediatalolle myös tekosyy välttää keskustelua ja kehittymistä.

Kaikki palaute ei ole pahasta

Journalistit joutuvat sietämään aivan liikaa sontaa etenkin somessa. On absoluuttisen väärin suunnata vihaa toimittajan henkilöä vastaan vaikka miten olisi eri mieltä tehdyn jutun sisällöstä. Olen minäkin tuon tuosta eri mieltä mutta kunnioitan joka ikistä toimittajaa ja heidän työtä. Minun uskoni ihmiskuntaan on sen verran voimakas, että uskon kaltaisiani olevan melkoinen enemmistö. Törkeästi käyttäytyvät häiriköt ovat pieni, mutta aivan liian äänekäs vähemmistö.

Tavallaan siis ymmärrän miksi toimittaja säpsähtää joka kerta kun palauteviesti saapuu. En kuitenkaan arvosta sitä mihin tämä on johtanut. Toimittaja ei saisi pelätä keskustelua. Ei ole yksi tai tuhat kertaa kun vastaus asialliseenkin kritiikkiin on "noudatamme JSN:n linjauksia". Siinä se. Palautetta ei tarvitse lukea saatika käsitellä kun voi yksinkertaisesti vedota JSN:ään. "Poissa silmistä, poissa mielestä" ajatellaan - kyllä JSN sitten käsittelee jos oikeasti jotain asiaa on. Toki vielä edellistä paljon yleisempi vastaus on täydellinen vastauksen puute. Valtaosa mediataloista ja toimittajista ei enää reagoi lainkaan palautteeseen, ei kehuihin eikä kritiikkiin. Presidentiltä tai arkkipiispalta saa todennäköisemmin vastauksen kuin Ylen toimittajalta.

Toiveeni siis olisi, että JSN hieman terävöittäisi sanomaansa ja linjaansa tältä osin. Roskapalaute kuuluu roskakoriin tai vakavimmillaan poliisille mutta mielestäni asiallisen palautteen käsittelyä pitäisi rohkaista ja nostaa esille. Jos journalisti ja journalismin kuluttaja eivät kohtaa, se on huonoksi molemmille. Se on mielestäni myös JSN:n hengen vastainen tilanne.

Matalampaa kynnystä

Toinen mietinnän arvoinen asia voisi mielestäni olla JSN:n jäsenkynnyksen madaltaminen. JSN on isojen mediatalojen ystävä mutta vastuullista journalismia voi mielestäni harjoittaa pienessäkin mittakaavassa. Isoille mediataloille maksut eivät ole ongelma, mutta riippumattomammille toimijoille kynnys on aivan liian korkea. JSN voisi mielestäni harkita ovien avaamista myös vastuullisille verkkopalveluille ja blogialustoille jotka haluavat kunnioittaa varsin erinomaisia journalismin pelisääntöjä.

Nostan hattua JSN:n toiminnalle ja allekirjoitan sen tarpeellisuuden. Toiminta on laadukasta ja tarpeellista, mutta tilannetta on aktiivisesti seurattava. Toivon järjestöltä hyvää tilannetajua myös laajassa mittakaavassa sekä katsetta tulevaisuuteen. En epäile etteikö heiltä tähän kykyä löydy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Kiitos Kyy.
Julkisen sanan neuvostosta soisi kirjoitettavan enemmänkin.

Monien, on heitä sitten enemmistö taikka vähemmistö, JSN on kuitenkin vain kissakerho jossa katit latkivat kermaa samasta kupista.

He noudattavat omaa, 'itse määriteltyä' etikkaa ja valvovat että jäsenet toimivat kerhon sääntöjen puitteissa tai muuten.

Ulkomaiset aviisit eivät käy laatuun koska agenda himmeä.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Maailma on täynnä monenlaisia journalismin ohjeita. Itse olen huomannut että jos haluan jostain ulkomaan uutisesta saada kattavan kuvan, sitä varten pitää katsoa aika monta lähdettä, mukaanlukien pari joita kutsutaan usein pelkäksi propagandaksi. Vasta sitten voi löytää sen faktan palluraisen jota jokainen heittelee ilmoille hieman eri tyylillä.

Ei varmaan liene mediataloa joka ei väittäisi noudattavansa jotain jaloa ohjeistusta. Vaan aivan eri asia on noudattaa sitä ja vielä oma juttunsa olla vastuullinen siitä kolmannelle osapuolelle. Siinä JSN on varsin hyvä taho.

Kissakerho, kenties, mutta minulle ei ainakaan ole jäänyt fiilistä että siinä olisi "porvarikerhon" fiilistä. Aika monen yleishyödylliseksi väitetyn laitoksen pomojen ökypalkkioista on kirjoitettu, mutta en ole havainnut JSN:ää tällä listalla, enkä usko että havaitaankaan. Muutenkin on paljon todennäköisempää löytää rikas opiskelija kuin rikas toimittaja.

Voi olla että oma pienimuotoinen kokemukseni toimituspäällikön hommista aikanaan on värittänyt maailmankuvaani - vaan blogithan ovat mielipiteille.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Jokainen on oikeutettu muodostamaan oman mielipiteensä JSN:n ohjeistuksesta ja kuinka ne toteutuvat uutisoinnissa.

Ohjeistuksessa toimittajille kerrotaan "Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä."

Tuolla kaiketi annetaan toimittajalle oikeus omien mielipiteiden esittäminen ja jos tuota seikkaa ei kerrota kirjoituksessa selvästi lukijalle, niin silloin tulee rikkoneeksi samaisen ohjeistuksen kohtaa, jossa sanotaan "11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti."

Kuinka usein on ollut havaittavissa esim. ylen uutisoinneissa videoiden leikkauksia vain tietyiltä osin ja jätetty kertomatta mitä tuossa videotallenteessa on koko sanoman tarkoitus. Videotallennetta on siis mielestäni hyvin usein leikattu toimittajakunnan omien näkemysten mukaisesti jättämättä kertomatta koko totuus asiaan.
Myös toimittajaien kirjoituksissa on havaittavissa hyvin usein kirjoituksen sisällön olevan toimittajan omien mielipiteiden esittämistä asioista. Näinhän ei saisi ohjeistuksen mukaan toimia ilman että kertoo mielipiteen olevan toimittajan omaa.

Tämä esittämäni on toden totta omaa mielipidettäni, jonka havaitsen poikkeavan suuresti kirjoittajan mielikuvasta uutisoinnin ja toimittajakunnan kirjoitusten suhteen. JSN koostuu kuitenkin enemmistönä toimittajakunnan omana elimenä, jolle en ainakaan itse anna mitään arvoa.

https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Sirpa, allekirjoitan ehdottomasti sen että journalistit esittävät subjektiivisia mielipiteitä uutisina, tekevät huomattavia asiavirheitä juridisisesti merkittävissä asioissa, julkaisevat huhun faktana ja harjoittavat yksipuolista uutisointia jossa vastapuolta ei edes yritetä kuulla. Nämä kaikki tunnistan havainneeni aivan viime kuukausina vain yhdestä mediasta, melko lavealla aiheiden piirillä.

Henkilökohtaisesti kaiken huippu osaltani tapahtui 2005, kun olin asiantuntija-oikolukijana Hesarille eräässä pitkässä kulttuurijutussa. Sain vedoksen, korjasin useita asiavirheitä, mutta toimittaja totesi suurinpiirtein "juu, tiedän että tässä on virheitä, mutta juttu on mielenkiintoisempi tällä tavoin". HS joutui myöhemmin tekemään korjauksen ja pahoittelemaan, mutta ei ennenkuin juttu oli suututtanut huomattavan määrän ihmisiä.

Oman työkuvani kanssa läheinen EU:n tietosuoja-asetus on asia jonka uutisointi on ala-arvoista. Aivan täysin väärää tietoa lain nykytilasta julkaistaan lähes jokaisessa JSN-mediassa. Asia tuskin nousee pinnalle, koska siihen ei liity politiikkaa ja sukupuolia.

Vaikka jokaisen päivän Aamulehdessä olisi ikävä virhe, siellä olisi kymmeniä sivuja asiaa. Toimittajat ovat ihmisiä. Heidän työtään ja henkilöään voi kunnioittaa vaikka virheitä sattuisikin. Jos he ottavat palautetta vastaan, mikä on kieltämättä harvinaista, he voivat myös korjata virheitään ja välttää niitä jatkossa.

En näe mitään syytä vähentään kunnioitustani journalismia ja journalisteja kohtaan, vaikka tarkkasilmäisenä saatankin havaita erehtymisen olevan inhimillistä. Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan - vaan ihminen joka ei havaitse virheistään ja opi niistä on tuomittu niitä toistamaan. Se on tämän blogauksen punainen lanka.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Hyviä pointteja.
Huomioitavaa myös on että vaikkakin virheitä sattuu, niitä myös tehdään.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Eräs keino vältellä palautetta oli ja ehkä on vieläkin T&T ja Talouselämä-lehdissä. Ainakin niiden uutiskirjeissä.
Palautetta sai antaa, mutta sen näkyminen ruudulla kesti parhaimmillaan tai pahimmillaan 9 tuntia. Kommentti palautteeseen tuli siitä tuntien kuluttua, usein vasta seuraavana päivänä.
Toinen keino harrastaa asiakasväistelyä on piilottaa meiliosoitteet. Saatetaan antaa "osoite" etunimi.sukunimi@firma.fi (tai .com), mutta mistään ei löydy ensimmäistäkään nimeä.
Eräs kuopiolainen venealan yritys oli niin tehokas, että kun lopulta löysin jostain lehdistötiedotteesta tj:n nimen ja käytin sitä, meili taisi mennä kaivoon ja lehdistötiedotekin katosi sivuilta. Vastausta en koskaan saanut. Miten lie mediataloilla ? Löytyykö edes osoite ?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Yrityspuolella tulee mieleen kyllä tuore tapaus, jonka itse asiassa olen toimittanut kuluttajaviranomaisten tutkittavaksi. Telialle ei voi antaa palautetta ilman pankkitunnistautumista.

Mediataloista olen aina löytänyt yhteystiedon, mutta esmes Yle ei enää nykyään näytä toimittajien tietoja - päätös jota kyllä ymmärrän kovin hyvin. Tilalla on ainoastaan yksi ohjelmapalaute-osoite joka ohjautuu Yhdysvalloissa sijaitsevaan palveluun. En ole vielä koskaan saanut vastausta sieltä, mutta mieltäni lämmittää että ainakin CIA lukee palautteeni. Siten se ei mene hukkaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Näyttää siltä, että täällä ei ole yhtään toimittajakortin omistajaa. Sen verran köykäisiä ovat kannan otot.

"allekirjoitan ehdottomasti sen että journalistit esittävät subjektiivisia mielipiteitä uutisina,"

Missä näin on esimerkki ?

Toimittaja lentää hyvin nopeasti pihalle, jos hän alkaa oikeaa uutissisältöä muokata mieleisekseen- en vielä sellaista kuullut. Sen sijaan hän voi esittää mielipiteensä muualla kuin uutisessa.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Valitan ettei minulle ole tässä matkalla mukana, mutta kyllä näitä joitain on näkynyt.

Aamulehdessä oli eräs pitkälti asiallinen juttu kehitysavusta, jokin sen tuloksiin liittyvä mielipide oli kirjoitettu faktaksi. AL kommentoi että kyse oli harjoittelijasta ja sattui virhe. Tästä on pari vuotta.

Yle uutisoi tietotekniikan puolella jokunen vuosi sitten faktana että kolme vuotta vanha tietokone on käytännössä käyttökelvoton. Jutun lähteenä oli tietokonemyyjä.

Nämä tulivat heti ulkomuistista mieleen, koska molempia hieman selvittelin tarkemmin. En sano että tätä tapahtuu jatkuvasti tai edes usein, mutta sitä tapahtuu eikä se käytännössä johda mihinkään vaikka näistä miten kohteliaan asiallisesti mainitsee.

Aamulehti ja moni muu vielä reagoi sentäs jos heille lähettää positiivista palautetta. Yle ei reagoi edes kiitoksiin...ja olen sentäs lähettänyt niitä aika usein, sen verran hyvää työtä he ovat tehneet. Huvittavaa on että eräänä päivänä radiossa valiteltiin miten ihmiset eivät kiitä tarpeeksi. Lähetin ohjelman toimittajalle kiitoksen että tässä olisi ainakin yksi kiitos.

Kiitoksena sain hiljaisuutta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Nyt kysymys on uutisesta tai "uutisesta". Tuo on enemmänkin mielipide ja johonkin lähteeseen perustuva tieto, jota on vaikea kuvitella STT:n , uutistoimiston tai edes ylen uutisten uutiseksi.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Molemmat referenssini olivat siis uutisia nimenomaan. Ymmärrän toki reportaasin, haastattelun tai kolumnin erot.

Uutisiin lipsahtaa näitä joskus. Ei usein, mutta joskus. Virheitä sattuu enkä siitä tuomitse vaan siitä ettei asialliseen korjauspyyntöön reagoida.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset