Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Digiministeri on hyvä idea vain teoriassa

Lukuisat mediat toivat esille toiveen digiministeristä tänään. Ehdotuksessa on kosolti päteviä perusteita asiaan, mutta se ei kestä poliittisia realiteetteja. Ministerien valintakriteereissä kun ei paina osaaminen, eikä itse asiassa edes valtion tulevaisuuden tahtotila.

Osaaminen, konsultointi ja asenne

Tosiasia on että käytännössä nykyään ns. digiministerinä toimiva viestintäministeri ei ole koko Internetin olemassaolon aikana tiennyt mitä se on. En halua kyseenalaistaa ministerien muita osaamisia enkä taatusti paheksua heitä ihmisinä, mutta tosiasiassa vaikkapa Anne Bernerin että vaikkapa Suvi Lindénin lausunnoista IT-asioissa on tullut huumorin kestohittejä. Eivät he tietenkään ole mitään erityisiä esimerkkejä digiosaamisen puutteista, sillä koko eduskunnasta ei tällaista osaamista löydy kuin yhdeltä tai kahdelta henkilöltä. Tämähän on tietenkin se kuuluisa äänestäjien vika, digiosaajat eivät ole kuumaa valuuttaa nettisensaatioina tai puolueiden vaikuttajina, eivätkä siten herätä vastakaikua äänestäjissä - ainakaan vielä.

Toinen asiaan liittyvä ilmiö on jotain mitä usein konsultokratiaksi kutsutaan. Tekniikka&Talous -lehden kyselyssä puhuttiin saunakavereiden välisestä rahan kierrätyksestä. Vaikka tämä olisi hieman liioittelevaa, hyvävelikerho on voimissaan. Mielestäni tätäkin pahempi ongelma on delegoidun päätöksenteon määrä. Ei ole väärin delegoida suorittavan portaan työnjohtoa ulkopuoliselle taholle, mutta kriittiset ylemmän tason tekniset päätökset pitäisi olla tilaajan - valtion - yksin tekemiä. Tämä edellyttäisi vahvaa osaamista tilaajaportaaseen ja sehän meiltä siis uupuu. Jos asiakas ei osaa tilata, ei paraskaan toimittaja osaa toimittaa.

Kolmas tekijä on ihan puhtaasti kulttuurissa ja asenteissa. Tietojärjestelmät eivät ole mitään ihania trendejä joilla tulee pusipusi kivaa kaikille, vaan puhtaasti työkaluja. Puhuimme sitten 80-luvun tyhmistä päätteistä tai 2010-luvun monipilvi-infrastruktuureista, tietojärjestelmän tehtävä on auttaa töiden suorituksessa. Hyvä työkalu hyvissä käsissä auttaa, huono työkalu tekee päinvastaista. Tämän olemme nähneet etenkin sotepuolella jossa huonot tietojärjestelmät syövät lääkärien aikaa pois potilaiden hoidosta. Julkinen sektori kaipaa täyden asennemuutoksen tietoteknologiaan. Se on nähtävä työkaluina ja hankintaan on suhtauduttava kylmäpäisesti, asiantuntevasti sekä terveen kriittisesti.

Merkki oireesta

Kysymys digiministeristä on siis tavallaan hieman sivussa itse asiasta, sillä ongelma vaatii vähintään koko valtioneuvoston heräämisen ongelmaan. Digiministerin puute on oire, ei syy. Julkinen hallinto on delegoinut tietotekniikan ja -liikenteen hoidon lobbareille, konsulteille, parhaassakin tapauksessa alemmille virkamiehille. Virkamiehistöstä ajoin löytyvä asiantuntemuskaan ei kuitenkaan suuresti auta, sillä toiminta on altistettu poliittiselle ohjaukselle sellaisten tahojen toimesta jotka eivät kykene tekemään asiantuntevia päätöksiä. Kun päättäjä ulkoistaa päätöksenteon lobbarin myymälle konsultille, ei tulos yksinkertaisesti voi olla kovinkaan kaunista.

Ehkäpä paras apu voisi alkaa keskustelun yksinkertaistamista. Sen paremmin lääkäri, opettaja kuin kansanedustajakaan ei tarvitse pilviteknologiaa, serverless-arkkitehtuuria tai oman firman tuotteita hanakasti myyviä konsultteja. He tarvitsevat tietojärjestelmän joka täyttää heidän tarpeensa ja toimii jouhevasti. Yksityisellä sektorilla moisesta on reilusti hyviä esimerkkejä eikä vaatimus siten voi olla julkisellekaan mahdoton. Yksi ministeri lisää ei tilannetta kuitenkaan korjaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Koko ajatus, jonka mukaan jotakin elinkeinoelämän aluetta kehitettäisiin perustamalla ministerin vakansseja, on väärä. Kyllä sen kehityksen täytyy lähteä yrityspuolelta. Valtionhallinnossa on tietysti syytä olla asioita hyvin ymmärtäviä ihmisiä virkamiestasolla niin, että tarvittavat toimintaedellytykset osataan ja ymmärretään järjestää. Jos hallituksen tasolta halutaan tukea, silloin asia on hoidettava nimittämällä liikenne- ja viestintäministeriksi henkilö, jolla riittävästi ymmärrystä ja ehkä asiantuntemustakin. Silloin aikoinaan 80-90 lukujen vaihteessa kehityksen moottoreina olivat Kari Kairamon ja Pekka Tarjanteen kaltaiset henkilöt ja heidän kykynsä pelata yhteen. Jos tällaista kykyä ei elinkeinoelämän puolelta löydy, jonkun poliittisen broilerin nimittäminen digiministeriksi ei kyllä hyödytä muita kuin nimitettävää itseään.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Tässä on ristiriitainen tilanne.

Yksityisellä sektorilla tietotekninen osaaminen on mielestäni hyvää Suomessa. Projekteja osataan ohjata myös viisaasti ja tulee onnistumisia, ollaan kärjessä tekniikan hyödyntämisessä. Tottakai on paljon katastrofejakin mutta lähinnä että onnistuminen on asia joka tapahtuu tuon tuosta.

Ei ole yritysten asia korjata julkista sektoria sinänsä, mutta toki yritykset kärsivät kun asiointi julkisen sektorin kanssa vaikeutuu ja emme voi kostaa teknologioita kotimaassa. Moni huipputeknologia jää hyödyntämättä, moni sujuva asia on vaikeaa. Esimerkiksi se määrä asioita mitä nyt hoidetaan papereilla viranomaisten kanssa vrt. viisi vuotta sitten on aika huomattava. Tässä mielessä yrityksillä on vakaa intressi.

En kuitenkaan koe että valtio voi lopulta vastuuta ulkoistaa. Se on toki yrittänyt, paljon, mutta se ei voi toimia. Pitäisi katsoa peiliin ja kuten totesit, ministerin palkkaaminen ei ole kuin yritys lakaista ongelma maton alle.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tuosta olen tietysti jokseenkin samaa mieltä. Mielessäni oli koko tietotekniikan ja digitaalitekniikan alue, niin vienti kuin kotimainen soveltaminenkin.

Jos ajatellaan näiden tekniikoiden hyödyntämistä valtionhallinnossa, se on yhden ministerin alueeksi tavattoman kapea. Pikemminkin moinen asia pitäisi osoittaa jollekin osastotasoiselle asiantuntijayksikölle jossakin sopivassa ministeriössä, esimerkiksi Valtiovarainministeriössä. Se tärkein asia on kuitenkin kunnollisen asiantuntemuksen säilyttäminen tai hankkiminen käytännön työtä tekeviin ja päätöksiä tekeviin yksiköihin. Tässä suhteessa kirjo oli ainakin vielä muutama vuosi sitten (jolloin minulla oli asasta omaa kokemusta) tavattoman suuri. Jostakin löytyi huomattavan hyvääkin osaamista, jostakin sitten taas ei.

Jari Ikonen

Tommonen virka pitää toki perustaa ja nomittää siihen TImo Soini jos sille ei hyvävelikerhon muut pestit kelpaa

Tossakin hommassa pitää aika paljon matkustells ja sehän on hänellä vahvuus

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset