Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Kiitos, Touko Aalto

En ole vihreiden tukijaksi aikoihin julistautunut muuta kuin presidentinvaaleissa, mutta olen aina seurannut heitä mielenkiinnolla. Niin tein myös tänään tien päältä työmatkoilla, kun kuulin Touko Aallon ratkaisusta siirtää johtotehtävät edelleen. Näin vihreän politiikan sivustaseuraajana pitää todeta, että jään kaipaamaan Toukon aikaa lämmöllä.

Rajansa kullakin

Minulla ei ole aikomustakaan lähteä osoittamaan sormella nimiä, mutta kyllähän suuri linja on huutelun puolella. Vihreiden kärkikahinoissa pyörineiden ja pyörivien nimien ympärillä on paljon ikäviä poliittisia ilmiöitä. Populismi on välillä niin vahvaa, että jopa perinteiset populistipuolueet kuten vasemmisto ja persut jäävät taakse. Touko perusteli asiansa lisäämällä faktoja, ei äänenvoimakkuutta. Hän kertoi miksi hänen ehdotus on parempi, eikä sitä miksi vastapuolen edustaja on ihmisenä huonompi.

Selvähän se on että nykypolitiikassa pärjää vaarallisen hyvin olemalla töykeä ja luomalla viholliskuvia. Se on ajan henki josta en pidä, mutta jolle en paljoa yksin voi. Paljoa ei voinut Toukokaan. Hänellä oli kaunis ajatus, jota hän toteutti aina vähintään tyydyttävästi, ajoin erinomaisesti. Hän muistutti minua vihreistä vuosikymmenen tai parin takaa, kun kärjessä oli tiede, järki ja dialogi. Uusien vihreiden tuulien syystä tai niistä huolimatta se aika on laajalti unohtunut. Asiallisen politiikan paluu jäi varmaankin hetkelliseksi.

Touko teki kovaa työtä, mutta kukaan meistä ei ole vailla inhimillisiä rajoja. Häneltä petti terveys. Se ei ole synti, se on sattumus. Hän joutui koville median toimesta ja vielä kovemmin hän joutui ottamaan vastaan omiensa jatkuvia iskuja. Se ei voinut olla satuttamatta syvälle. Tietenkin huipulla tuulee ja kritiikkiä on kestettävä, mutta aivan jokaisella meillä on rajamme. Jokainen meistä voisi pohtia jokainen päivä jotta mitä tuli sanottua. Olinko ilkeä? Sanoinko toisesta ihmisestä turhan pahasti? Sama sairaus voi iskeä meistä jokaiseen, politiikassa ja sen ulkopuolella.

Keskeltä halki, tai sitten ei?

Tämän maan pitäisi kuulemma olla todella polarisoitunut. Haluan kuitenkin ottaa Toukon sekä puoluekollegansa Pekka Haaviston tyylistä sen verran koppia, että uskon elämään ääripäiden ulkopuolella. Puhuimme sitten irtisanomislaista, maahanmuutosta, luonnonsuojelusta tai mistä vaan, meidän pitäisi uskoa keskusteluun ennen huutoa. Jos ei muuta niin kokeiltaisiin edes keskustelua ennen, ettei hosuta polttamaan siltoja kahta puolen jo ennen kättelyä. Sillä ei näemmä voiteta gallupeja tai someriitoja, mutta sillä voitetaan sielunrauha. Kumpi lie tärkeämpi?

Kiitos sinulle, Touko, kun marssit politiikan valtavirtaa vastaan ja rauhoitit sodan retoriikkaa rauhan sanomalla. Huolehdi itsestäsi, parane pian ja palaile sitten uusiin haasteisiin uusilla voimilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Mikä puolue sulla on seuraavaksi? Vihreiden lasku on mahdollisesti nyt pysäytetty, kun katastrofipuheenjohtaja siirtyy sivuun. En ymmärrä lainkaan vihreiden päätöstä valita Touko Laine puheenjohtajakseen? Mieshän oli katastrofaalinen jo kommentoidessaan mm. tälläkin palstalla.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Minulla ei ole mitään puoluevaihtoa mielessä, ei ole ollut hetkeen enkä näe lähitulevaisuudessa. Toisaalta, politiikka ei ole minulle ura vaan harrastus.

Kun en itse ole somessa lainkaan, lähes ylivoimainen lähteeni poliitikkojen toiminnalle on radio. Sen pohjalta annan pisteeni Toukolle. Ehkä hän on toiminut toisin eri medioissa, en tunne niin en osaa kommentoida.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Näen Touko Aallon kauden päin vastoin ilkeyksinä, polarisaationa ja Vihreän liikkeen radikalisoitumisena.

Vihreuden arkipolitiikkaa seuraamattomalle Aalto näyttäytyi Twitteriä käyttävänä puskasta ampujana.

Mielestäni Aalto oli demagogi, ei reaalipoliitikko.

Ei ollut pakolaisiin tai seksuaalivähemmistöihin liittyvää uutista mediassa, johon hän ei olisi rääkynyt ihmisoikeuksia ja kantaväestön / heteroseksuaaalinen etujen vastaisuutta.

Edellinen pj. Ville Niinistö oli reaalipoliitikko. Aalto nimenomaan vei Liikkeen kauas kauas ideologian syövereiden. Nyt alkaa toivottavasti matka takaisin.

PS. Jännä pointti tuo kommentissa mainitsemasi asia että kuuntelet radiota. On varmaankin totta että Aalto esiintyi ja näyttäytyi eri tavalla ja myös edukseen radiossa. Radiomedia on nimenomaan sivistyneempi ja sisältörikkaampi. Se näkyy myös toimittajatasolla. Oman egon ja moralismin palon sijaan radiotoimittajilla substanssi ratkaisee. Sekopäitä egomaanikkoja ja feministejä on vähemmän.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Voit olla aivan oikeassa medioiden luonteesta. Toisaalta, radiossa on myös moni järjelliseksi epäilemäni taho osoittautunut varsin mainettaan ikävämmäksi. Somessa voit päättää huudatko mitä sylki suuhun tuo vai mietitkö tunnin verran ensin. Radiossa ei ole jälkioptiota, eli jos ulosantisi on natiivisti kovaa niin siltä ei voi paeta.

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti

Touko Aalto kuitenkin ymmärsi hakea ajoissa apua ja jättäytyä sairauslomalle. Hyvä niin, sillä asiat olisivat voineet päättyä huonomminkin. Onnittelen Toukoa, mikäli hän lopulta asettaa oman elämänsä etusijalle ja päättää siirtyä kokonaan syrjään politiikasta. Jään vielä miettimään sitä, mitä Aallon henkilöhistoria puheenjohtajana mahdollisesti kertoo Vihreiden puolueorganisaatiosta, jossa kukaan ei - julkisuudessa kerrotun perusteella - huomannut puheenjohtajansa väsymystilaa ja nostanut rohkeasti kissaa pöydälle? Toivottavasti lopulta löytyy joku, jolla on uskallusta astua tässä asiassa julkisuuteen.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Kun koko ideologia on valhetta, ei pj:n henkisestä terveydestä valehteleminen ole iso paha.

Samoin kuin Breznev, Andropov ja Tsernenko NL:ssa.

Vallankumous oikeuttaa kaiken väärän.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Toista oli ennen. Kun veteraanit puolustivat isänmaan ja ihmiskunnan luontoa telaketjujen kirskuessa korvat lukkoon Koijärven mottisuolla. Kun eduskunnan satavuotisjuhlissa lausutut rohkeat sanat kansojen itsemäärääämisoikeuden puolesta imperialismia vastaan johtivat suurvaltanaapurimme urkintakoneiston elinikäissyyniin ja häikäilemättömään urankariuttamisoperaatioon. Silloin vielä vastattiin spartalaisen tyynesti omien sanojen ja tekojen seurauksista ja seistiin sinisaarelaisen suorina sortajan tuomion edessäkin. Ja sen näki myös äänestäjä. Nyt ei nämä nuoret.

Vai voisiko kaksoispuheen ja monimieliajattelun syövyttämät kasvonaamionsa pelastaa taas uudella ihmisläheisyyskampanjalla, joka korostaa epäonnistumisen ja huonon johtajuuden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä nyky-yhteiskunnan patriarkaatistavapautuvan ei-aggressiivisen leppoisuustr...
ks. Virhreet - De Gröda http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263117-v...

Käyttäjän EskoRiikonen kuva
Esko Riikonen

Toukon työ jäi kesken, olisi ollut hyvä, kun olisi jatkanut kautensa loppuun asti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset