Kyuu Eturautti - Pörrökorvapolitiikkaa Kynä voittaa miekan - joka ikinen kerta

Julkisen sektorin hankinnat hälytystilassa

Kuulimme äskettäin pitkän keskustelun julkisen sektorin rakentamisen huonosta tilasta - katot romahtavat, homevaurioita uusissa ja vanhoissa kouluissa, sairaaloissa, poliisilaitoksissa sun muissa. Tietojärjestelmissä hädät ovat samaa tasoa: vääriä reseptejä, suojattomia järjestelmiä ja töiden jumiutumista terveyskeskuksista ministeriöihin. Pieni lisäetsintä paljasti samat ongelmat hankituissa kotoutuspalveluissa, joilla harva oppii kieltä, työllistyy tai muutoinkaan kotoutuu. Esimerkkejä verorahoilla tehdyistä huonoista hankinnoista löytyy.

Pykälissä ei ole pelastus

Olen valmis hieman ynnäämään havaintoja: julkiselta sektorilta puuttuu kyky tehdä hankintoja. Tämä ei ole tieto- tai rakennustekniikkaongelma, vaan hallinnollinen ongelma. Yksi osa on jo pari vuotta sitten Sirpa Pietikäisen esiin nostama havainto tavastamme laiminlyödä EU:n kilpailutuspykäliä. Katsomme pelkkää hintaa, vaikka pitäisi katsoa myös laatua ja muita tekijöitä. Olemme niin sokeutuneet ajatukselle että halvin on aina parasta, ettemme välitä lainkaan mitä rahalla saa. Sitten kun työtä pitäisi suunnitella, koordinoida tai valvoa, siihen ei ole resursseja, tai sitten valvonta ulkoistetaan myös, toki halvimmalle konsultille joka terkee tarkastukset yksinomaan sähköpostien ja piirrosten perusteella.

Julkiset tarjouskilpailut ovat melkoisen mustaa magiaa. Kärjistäen sanoen niitä ei voita yritys joka kykenee tekemään parasta kohtuulliseen hintaan, vaan yritys jolla on eniten juristeja etsimässä jokaisen porsaanreiän mitä käytettävissä on. Konsulttitoimistolta tilattu tarjouspyyntö on sata kertaa pidempi kuin asiaan vaaditaan ja kisassa pärjää vain syvällä juridisella osaamisella. Rakennusfirman ei tarvitse osata erottaa vasaraa sirkkelistä, tärkeintä on ymmärtää viidennen pykälän toisen klausuulin kolmannen sivulauseen konditionaalin antavan epäsuorasti mahdollisuuden poiketa viidennentoista pykälän toisen kappaleen vastuulausekkeen toimeenpanon valvonnasta. Tekijän valinnassa painotetaan kaikkea muuta kuin tekemisen taitoa.

Nyt kun olemme hukuttaneet niin rakennus-, koodaus- kuin koulutustaidonkin byrokratian pohjattomaan suohon, mitä ratkaisuksi tarjotaan? Lisää pykäliä tietenkin! Vaan kun enemmän ei tarkoita parempaa. Komppaan väkevästi ykkösaamun puhujia. Emme tarvitse uutta lakia kertomaan että naulojen pitää pysyä kiinni seinässä tai että putket eivät saa vuotaa. Ne monet lisäpykälät jotka olemme tehneet ovat johtaneet juuri tähän ilmiöön, joka tiivistyy keskustelun sitaattiin "ei sen tarvi olla hyvä, kunhan menee tarkastuksesta läpi". Aivan itse, aivan omin kätösin olemme kuoppamme kaivaneet. Ja kun olet kuopan pohjalla, ongelmia on itse asiassa kaksi. Ensinnäkin toki se, että olet pohjalla etkä pinalla. Toinen ongelma on, että kuoppaa pitkään kaivettuasi et todennäköisesti osaa enää muuta tehdäkään.

Valvonnasta apua?

Olen pettynyt itseeni, kun en saa blogauksen päätteeksi selvää ehdotusta asian parantamiseen. Yksi radiokeskustelijoiden ehdotus rakennuspuolelle oli tarkastajien ottaminen isoihin projekteihin täysipäiväisesti. Tästä voisi ehkä rakentaa idean. Kun ostetaan jotain isoa - taloa tai ohjelmistoa - projektia pitäisi valvoa täysipäiväisesti valtion palkkalistoilla oleva henkilö. Ei konsultti, ei ulkoistettu palvelu, vaan vahvasti ostajan etua ajava ja merkittävän osaamisen omaava henkilö. Kyllä rekrymarkkinoilta vielä rakennustarkastajia tai IT-ammattilaisia löytää.

Ehkäpä ensimmäinen asia voisi olla vaikkapa jostain yliopistosta parin osaavan tutkijan rekrytointi selvittämään ongelman laajuutta. Ja ehkäpä äänestäjien kannattaisi olla vaalien alla varovaisia toiveissaan. Byrokratian aiheuttaman ongelman paikkaaminen lisäbyrokratialla ei ehkä olekaan oikotie onneen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

" Yksi osa on jo pari vuotta sitten Sirpa Pietikäisen esiin nostama havainto tavastamme laiminlyödä EU:n kilpailutuspykäliä."

Osoittaa lähes täydellistä tietämättömyyttä hankintakäsittelyjen nykytilanteesta. Byrokratia nimenomaan käsittelee tarjousvaiheessa laatukriteerejä ja harmaan talouden eliminointia. Siksi työpanos on ehkä 20-kertainen, verrattuna siihen, mitä se olisi pelkän hintakriteerin mukaisella käsittelyllä. Kun hävinnyt sitten valittaa, tai vaatii oikaisua, kerroin kasvaa.

Tosiasia on, rakennusväkemme kansainvälistyttyä ja koulutuksen muututtua, ettei ammattitaitoisia tekijöitä löydy työmaille. Aloituspaikkojen lisääminen ei riitä, koska kyvytön opetusjärjestelmä toimittaa lisää kyvyttömiä työmaille. Toiset tulee alihankkijoille rajojen ulkopuolelta. Jäljet "ammattitaidosta" näkyvät kohteissa.

Pitäisi vakavasti alkaa pohtimaan, miten laadunvalvonta saadaan tarvittavalle tasolle, niin työmailla kuin opetuksessa. Nyt mennään päinvastaiseen suuntaan. On edetty vuosikymmeniä, ainakin 30-vuotta.

"Kyllä rekrymarkkinoilta vielä rakennustarkastajia löytää."

Vaan missä määrin löytyy ammattitaitoisia?

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti

Korostan, että en ole rakennuspuolen ekspertti. IT-suurjärjestelmistä jotain tiedän, mutta en rakentamisesta. Luottamustoimien myötä olen kuitenkin istunut pöydissä joissa rakennustarkastamista käsitellään. Näistä olen kuullut, että hyviä rakennustarkastajia on, mutta se näkyy hinnassa.

Jos puhutaan miljoonien rakennusprojektista, ja paikasta jossa vuosikymmenten aikana ehkä tuhannet lapset oppivat, ja siitä miten järkyttävän kallis on yksikin ylimääräinen astma kun sitä 80-90 vuotta hoidetaan, sanoisin että rakennustarkastajan osalta halvimpaan ei tarvitse tyytyä.

Toki on oma terve keskustelunsa siinä koulutammeko tarpeeksi rakennustarkastajia, ja koulutammeko heitä oikein.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

" hyviä rakennustarkastajia on, mutta se näkyy hinnassa"

On, konsultteja ja yksityisiä tahoja voidaan aina käyttää, mutta niitä hyviä on joka vuosi vähemmän, eikä koulutusjärjestelmä uusia hyviä tuota. Selvitäpä itsellesi esimerkiksi, koska lopetettiin rakennusmestarikoulutus Suomessa ja kysy niiltä, jotka osaavat vastata, miksi?

Tuosta päätöksestä, joka toki oli laaja-alaisempi, alkoi koulutusjärjestelmän alasajo. Siitä voi laskea, minkä ikäisiä ne hyvät on. Toki on voinut senkin jälkeen pätevöityä, jos opettaja on ollut pätevä. Käyppä katsomassa tämän päivän ammattioppilaitosta tai -korkeakoulua! Median mukaan täystuho on vasta tulossa.

Käyttäjän vekotin kuva
Kyuu Eturautti Vastaus kommenttiin #3

En valitettavasti tunne tätä alaa, mutta olen kuullut vastaavanlaista. Koulutuksen pitäisi kehittyä, ei kuihtua. Saatat hyvinkin osua metaforisen ja todellisen naulan kantaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset