Turpo http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Mon, 15 Jul 2019 22:34:07 +0300 fi Presidentti Niinistö, EU-puolustus ja Ranskan EI2-interventioaloite http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite <p>Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (<a href="http://international.blogs.ouest-france.fr/archive/2017/09/29/macron-sorbonne-verbatim-europe-18583.html"><u>Sorbonne speech 29.7.2017</u></a>) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla &rdquo;<em>Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe</em>&rdquo; (<a href="http://www.elysee.fr/assets/Initiative-for-Europe-a-sovereign-united-democratic-Europe-Emmanuel-Macron.pdf"><u>Elysee 26.9.2017</u></a>, <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-presidentin-Eurooppa-ehdotus-Sorbonnessa-26-09-17"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018</u></a>). Otsikko on vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa</em>&rdquo;.</p><p>Kyse englannin kielellä oli myös <em>European Intervention Initiative</em> -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin <em>eurooppalainen interventioaloite</em>.</p><p>Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. <a href="https://researchbriefings.files.parliament.uk/documents/CBP-8432/CBP-8432.pdf"><u>House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019</u></a>).</p><p>Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (<a href="https://www.theguardian.com/world/2018/jun/25/nine-eu-states-to-sign-off-on-joint-military-intervention-force"><u>The Guardian 25.8.2018</u></a>).</p><p>Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.</p><p>Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (<a href="https://www.presidentti.fi/tiedote/ranskan-presidentti-emmanuel-macron-saapuu-vierailulle-suomeen/"><u>TPK 23.8.2018</u></a>).</p><p>Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finland_agrees_to_join_france-led_defence_coalition/10379658"><u>Yle 30.8.2018</u></a>). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-puolustusministeri-Florence-Parly-virallisella-vierailulla-Suomessa-23"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018</u></a>). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä&nbsp;23.8.2018.</p><p>Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain &rdquo;keskusteltiin&rdquo;. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.</p><p>TP-UTVA-tiedotteessa &rdquo;keskusteltiin&rdquo;- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.</p><p>Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.</p><p>Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?</p><p>Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi &rdquo;ilmaisee kiinnostuksensa&rdquo; osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: &rdquo;<em>Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-puheenjohtajuus-euroopan-neuvostossa-ranskan-tekema-euroopan-interventioaloite-ja-ydinasekysymykset-esilla-tp-utva-ssa?_101_INSTANCE_YZfcyWxQB2Me_groupId=10616"><u>VN 24.8.2018</u></a>). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.</p><p>Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-219841.pdf"><u>Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018</u></a>).</p><p>Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (<a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4064338/Tutkija+analysoi+Niiniston+haastattelun+Suomi+ei+ole+menossa+kovaa+kyytia+mukaan+Ranskan+interventiojoukkoihin"><u>TS 25.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.</em>&rdquo;</p><p>Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (<a href="https://areena.yle.fi/1-4507372"><u>Yle Areena 24.8.2018</u></a>). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.</p><p>Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla &rdquo;<em>Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa"><u>US-blogi 9.5.2018</u></a>). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32&nbsp;404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.</p><p>Keväällä&nbsp;2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.</p><p>Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:</p><p><strong>&rdquo;</strong>Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em>&rdquo;, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>).</p><p>Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.</p><p>Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.</p><p>Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.</p><p>Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.</p><p>Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.</p><p>Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.</p><p>Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?</p><p>Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.<strong>&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-201131.pdf"><u>Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018</u></a>).</p><p>Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua &rdquo;kesän mittaan&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?</p><p>Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.</p><p>&rdquo;<em>Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus&shy;aloitteisiin &ndash; Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta &rsquo;EU-yhteistyö on näpertelyä&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005568555.html"><u>HS 16.2.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:</p><p>&rdquo;<em>On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.</em></p><p><em><u>Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta</u></em><em>. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen &ndash; kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö &ndash; lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.</em>&rdquo; (<a href="http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2"><u>Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em> <em>En väitä, että tässä sellaista olisi.</em>&rdquo;, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.</p><p>Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:</p><p>&rdquo;<em>Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, <u>tuemme sitä voimakkaasti</u>. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10877039"><u>Yle 14.7.2019</u></a>).</p><p>Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.</p><p>Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.</p><p>Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (<a href="https://fr.reuters.com/article/topNews/idFRKCN1U90BQ-OFRTP"><u>Reuters 14.7.2019</u></a>).</p><p>Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.</p><p>&rdquo;<em>Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006173405.html"><u>HS 14.7.2019</u></a>). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.</p><p>Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.</p><p>Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?</p><p>Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/realdonaldtrump/status/1061003186125856769"><u>Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suometettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!</em>&rdquo;, Trump viestitti.</p><p>Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin &rdquo;True European army&rdquo; -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/emmanuel-macron-european-army-france-russia-us-military-defence-eu-a8619721.html"><u>The Independent 6.11.2018</u></a>). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.</p><p>Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.</p><p>Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.</p><p>Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.</p><p>Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.</p><p>Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.</p><p>Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.</p><p>Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.</p><p>Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.</p><p>Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.</p><p>Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta &nbsp;ei ole Venäjälläkään.</p><p>Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (Sorbonne speech 29.7.2017) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla ”Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe” (Elysee 26.9.2017, Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018). Otsikko on vapaasti suomennettuna: ”Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa”.

Kyse englannin kielellä oli myös European Intervention Initiative -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin eurooppalainen interventioaloite.

Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019).

Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (The Guardian 25.8.2018).

Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.

Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (TPK 23.8.2018).

Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (Yle 30.8.2018). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä 23.8.2018.

Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain ”keskusteltiin”. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.

TP-UTVA-tiedotteessa ”keskusteltiin”- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.

Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.

Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?

Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi ”ilmaisee kiinnostuksensa” osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: ”Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.” (VN 24.8.2018). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.

Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018).

Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (TS 25.8.2018):

Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.

Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (Yle Areena 24.8.2018). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.

Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.

                                                                                         ****

Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla ”Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa” (US-blogi 9.5.2018). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32 404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.

Keväällä 2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.

Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:

Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (IS 4.5.2018).

Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.

Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (HS 3.5.2018).

Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.

Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.

Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.

Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.

Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.

Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?

Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.

                                                                                         ****

Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018).

Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua ”kesän mittaan” (HS 3.5.2018). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?

Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.

Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus­aloitteisiin – Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta ’EU-yhteistyö on näpertelyä’” (HS 16.2.2018).

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.” (Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018).

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä. En väitä, että tässä sellaista olisi.”, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (IS 4.5.2018). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.

Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:

Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, tuemme sitä voimakkaasti. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.” (Yle 14.7.2019).

Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.

Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?

                                                                                         ****

Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.

Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (Reuters 14.7.2019).

Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.

Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.” (HS 14.7.2019). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.

Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.

Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?

Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.

                                                                                         ****

President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!” (Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018).

Vapaasti suometettuna:

Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!”, Trump viestitti.

Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin ”True European army” -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. The Independent 6.11.2018). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.

Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.

Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.

Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.

Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.

Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.

Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.

Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.

Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.

Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.

Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta  ei ole Venäjälläkään.

Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite#comments Emmanuel Macron EU-puolustuspolitiikka Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jul 2019 19:34:07 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite
Suurempi osa kyberrikoksista tulisi saada virallisen syytteen alaisuuteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen <p>Julkaisin eilen kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut">US-blogi 10.7.2019</a></u>). Tämä blogikirjoitus on jatkoa tuohon kirjoitukseen.</p><p>Käsittelin kirjoituksessa Kiinan valtiollista tietomurtotoimintaa APT10-hakkeriryhmällä, joka koski vähintään 12 valtiota ja johon liittyen Yhdysvalloissa tuomioistuin on antanut tuomion kahdelle hakkerille, jotka toimivat siis Kiinan valtion hyväksi. FBI on etsintäkuuluttanut kyseiset rikoksentekijät. New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksessä on nimetty myös Suomi rikoksentekokohteena (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download">USDC SDNY 17.12.2018</a></u>).</p><p>Rikoksessa kyse oli siis valtiollisesta toiminnasta, jossa toimija oli Kiinan turvallisuusministeriö.</p><p>Suomessa Kiinan hakkerointikohteena oli Valmet Oy. Valmetin hakkerointiasian uutisoi aluksi Reuters kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Inside the West&rsquo;s failed fight against China&rsquo;s &lsquo;Cloud Hopper&rsquo; hackers</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/" target="_blank" title="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/">Reuters 26.6.2019</a></u>) ja sitä referoi Suomessa Helsingin Sanomat kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Reuters: Teollisuusjätti Valmet joutui Kiinan verkkovakoilun uhriksi</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html" target="_blank" title="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>Tietomurron kohteeksi joutuminen on yksityisomistuksessa olevalle yhtiölle ja etenkin pörssiyhtiölle häpeäksi koettu asia. Kyse on yrityksen arvosta - pörssiyritykselle myös pörssiarvosta. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.</p><p>Helsingin Sanomien mukaan Valmet oli ulkoistanut syksyllä 2017 IT-toimintojaan ohjelmistotalo CGI:lle (<u><a href="https://www.cgi.fi/fi">kotisivut</a></u> ja <u><a href="https://www.cgi.com/en">kotisivut</a></u>). Helsingin Sanomat kysyi Valmet Oy:ltä, onko yhtiö ulkoistanut samalla myös tietoturvatoimintoja (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Tietoturvaa ei ole ulkoistettu, vaan olemme viime vuosina jopa lisänneet Valmetin resursseja siihen. Kyberuhkiin varautuminen useilla jatkuvilla ja eritasoisilla keinoilla on nykypäivänä tärkeää. Luonnollisesti käytämme myös ulkoisia palveluita ja teemme jatkuvaa yhteistyötä eri osapuolten kanssa, mukaan lukien viranomaiset.</em>&rdquo; oli yhtiön vastaus.</p><p>Millaistakohan Valmet Oy:n yhteistyö on ollut viranomaisten kanssa tietoturva-asioissa? Kuinka paljon tietoturvaresursseja yhtiö on lisännyt? Jos olisin Valmet Oy:n osakkeenomistaja, haluaisin tietää. En ole Valmet Oy:n omistaja, mutta silti haluaisin tietää.</p><p>Valmet Oy ei ole tehnyt asianomistajana tietomurrosta rikosilmoitusta.</p><p>Helsingin Sanomat kirjoitti Valmet-tapauksesta liittyen KRP:hen ja Supoon:</p><p>&rdquo;<em>Keskusrikospoliisista kerrottiin HS:lle, ettei heillä ole Valmetin tapauksesta käynnissä esitutkintaa. Suojelupoliisi (Supo) ei kommentoinut tapausta.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>Toisin kuin yksityiset yritykset, julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen omistuksessa olevat yritykset ovat sen sijaan tehneet ja tekevät rikosilmoituksia tietotekniikkarikoksista.</p><p>Lahden kaupunki joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi 11.6.2019. KRP tutkii Lahden kaupungin saman päivänä tekemää rikosilmoitusta törkeänä tietojärjestelmän häirintänä (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10827423">Yle 12.6.2019</a></u>) ja tutkinta onkin jo edennyt (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10868609">Yle 9.7.2019</a></u>). Yhdellä koneella ollut haittaohjelma ehti levitä noin tuhanteen työasemaan.</p><p>Myös ulkoministeriöön tehdystä pitkäaikaisesta tietomurrosta (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-6911225">Yle 31.10.2013</a></u>) tehtiin aikaan rikosilmoitus ja poliisi tutki asiaa. Esitutkinnassa tietomurtoja tutkittiin rikosnimikkeillä vakoilu ja törkeä vakoilu, virallisen syytteen alaisia rikoksia siis (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7332824">Yle 2.7.2014</a></u>). Murto toteutettiin Uroburos-haittaohjelmalla, jonka jäljet johtavat Venäjälle (<u><a href="https://w28.2.2014/">G DATA SecurityLabs 28.2.2014</a></u> ja <u><a href="https://public.gdatasoftware.com/Web/Content/INT/Blog/2014/02_2014/documents/GData_Uroburos_RedPaper_EN_v1.pdf">G DATA SecurityLabs Uroburos RedPaper</a></u>). Uroburos-haittaohjelma tunnetaan myös nimillä Turla ja Snake.</p><p>En löytänyt netistä sivua, jossa olisi kerrottu, miten esitutkinta lopulta päättyi, siirtyikö se edes syyttäjälle ja nostettiinko syyteitä. Ilmeisesti ei, vaan prosessi tyssähti kesään 2014.</p><p>Ehkä emme kykene vielä samaan rikostekijöiden nimeämiseksi ja kiinnisaamiseksi kuin mihin monet asiantuntijablogistit ja Yhdysvallat kykenevät. Vai onko kyse politiikasta ja uskalluksen puutteesta, kun asia koskee Venäjää?</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Rikoslaki 38 luku, 10 &sect; Syyteoikeus:</p><p>&rdquo;<em><u>Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä</u> viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, tietojärjestelmän häirinnästä, tietomurrosta tai suojauksen purkujärjestelmärikoksesta, ellei <u>asianomistaja</u> ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikosta tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka <u>ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.</u></em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L38">Rikoslaki 19.12.1889/39</a></u>).</p><p>Tietomurto on siis lähtökohtaisesti asianomistajarikos, josta asianomistajan on tehtävä rikosilmoitus, &rdquo;<em><u>ellei <strong>erittäin tärkeä</strong> <strong>yleinen etu</strong> vaadi [virallisen] syytteen nostamista.</u></em>&rdquo;</p><p>Ei ole tiedossa, että poliisi ja syyttäjälaitos ovat määritelleet kyberrikoksissa, milloin &rdquo;<em><u>erittäin tärkeä yleinen etu</u></em>&rdquo; vaatisi syytteen nostamisen. Muodostaako vieraan valtion rikollinen tietomurto erittäin tärkeän yleisen edun?</p><p>&rdquo;Yleinen etu&rdquo; on termi, johon liittyy yleensä myös poliittista harkintaa.&nbsp;Yleisen edun juridista määrittelyä on tutkailtu mm. Helsingin yliopiston <u><a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3700/rautio422-444.pdf?sequence=1">Erittäin tärkeä yleinen etu syyttäjän syyteoikeuden perustana</a></u> -verkkojulkaisussa vuonna 2004.</p><p>Mielestäni, jos viestintäsalaisuuden loukkaukseen, törkeään viestintäsalaisuuden loukkaukseen, tietojärjestelmän häirintään ja tietomurtoon liittyvässä mahdollisessa rikoksessa tai suojauksen purkujärjestelmärikoksessa rikosepäily kohdistuu vieraaseen valtioon tai sen edustajiin, kyse on 38 luku 10 &sect;:n mukaisesta erittäin tärkeästä yleisestä edusta ja virallisen syytteen alaisesta rikoksesta.</p><p>Jos tietomurron ja siis tietojen anastamisen suorittaa vieras valtio tai sen edustajat, kyse on mielestäni myös vakoilusta. Rikoslaki kirjoittaa rikosnimikkeinä vakoilun tai törkeän vakoilun. Noin ainakin silloin vakoilurikos tulkittiin, kun varastettava materiaali oli vielä paperilla. Toivottavasti asiakirjojen muuttuminen digitaaliseen muotoon eivätkä internetpiuhat ole hämärtäneet ajattelua.</p><p>Rikoslaki 12 luku, 5 &sect; Vakoilu ja 6 &sect; Törkeä vakoilu:</p><p>&rdquo;<em>Joka <u>vierasta valtiota</u> hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, <u>ulkomaankauppaa</u> tai energiahuoltoa koskevasta <u>taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta</u>, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai<u> kansantaloudelle</u>, on tuomittava&nbsp;vakoilusta&nbsp;vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi</em>.&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L38">Rikoslaki 19.12.1889/39</a></u>).</p><p>Kyse olisi lähinnä ulkomaankaupasta taikka muusta Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta ja kansantaloudelle aiheutetusta vahingosta.</p><p>Ei ole tiedossa, miten poliisi ja syyttäjälaitos tulkitsee, milloin etenkin &rdquo;<em><u>vieraan valtion</u></em>&rdquo; tai sen edustajien suorittamassa tietorikoksissa kyse olisi mahdollisesta vakoilusta ja asia tulisi tutkia vakoilurikoksena. Ainakin ulkoministeriöön tehtyä pitkäaikaista tietomurtoa tutkittiin virallisen syytteen alaisena vakoilurikoksena. Ulkoministeriön tietomurto on siis yksi referenssi vakoilurikoksesta.</p><p>Rikoksen kohde - onko kohteena kyse valtiosta vai yrityksestä - ei voi määrittää, onko kysyessä asianomistajarikos ja virallisen syytteen alainen rikos. Määrittäjän tulee ensisijaisesti olla itse rikos.</p><p>Joka tapauksessa, vaikka rikos kohdistuisi vain yksityiseen yritykseen ja kyse olisi lähtökohdiltaan asianomistajarikoksesta, olisi asiaa syytä tutkia virallisen syytteen alaisena rikoksena silloin, kun rikoksentekijänä on mahdollinen vieras valtio tai sen edustaja.</p><p>Toki heti tutkinnan aluksi ja etenkin ilman tutkinnan aloittamista ei aina voi nimetä rikoksen tekijäksi vierasta valtiota ja/tai sen edustajia. Monessa tapauksessa tämän Kiinan APT10-tapauksen tapaan voi ulkomailta saadun tiedon perusteella kuitenkin jo tutkintaa aloittaessa nimetä vahvimmaksi tekijäkandidaatiksi vieraan vallan.</p><p>Uskallan väittää, että etenkin valtiollisten hakkereiden toimintaan kannustavasti vaikuttaa se, etteivät yksityiset yritykset tee rikosilmoituksia vaan kärsivät tappiot hiljaa nahoissaan. Hakkereiden kiinnijäämisriski on tällöin vähäisempi. Olisi hyvä, jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset voisivat osaltaan vaikuttaa tutkintakynnyskäytännöillään siihen, että yhä useampi kyberrikostapaus tulisi kansalliseen tai kansainväliseen poliisitutkintaan. Pitää osata siis luoda painetta rehelliseen toimintaan.</p><p>Supolle kysymys: miten ulkoministeriöön kohdistetun tiemurron tutkinta päättyi ja mitä olivat tulokset syyteharkinnan suhteen? Tutkinta ei tainnut päätyä syyttäjälle eikä oikeuteen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin eilen kirjoituksen otsikolla ”Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut” (US-blogi 10.7.2019). Tämä blogikirjoitus on jatkoa tuohon kirjoitukseen.

Käsittelin kirjoituksessa Kiinan valtiollista tietomurtotoimintaa APT10-hakkeriryhmällä, joka koski vähintään 12 valtiota ja johon liittyen Yhdysvalloissa tuomioistuin on antanut tuomion kahdelle hakkerille, jotka toimivat siis Kiinan valtion hyväksi. FBI on etsintäkuuluttanut kyseiset rikoksentekijät. New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksessä on nimetty myös Suomi rikoksentekokohteena (USDC SDNY 17.12.2018).

Rikoksessa kyse oli siis valtiollisesta toiminnasta, jossa toimija oli Kiinan turvallisuusministeriö.

Suomessa Kiinan hakkerointikohteena oli Valmet Oy. Valmetin hakkerointiasian uutisoi aluksi Reuters kirjoituksessaan otsikolla ”Inside the West’s failed fight against China’s ‘Cloud Hopper’ hackers” (Reuters 26.6.2019) ja sitä referoi Suomessa Helsingin Sanomat kirjoituksessa otsikolla ”Reuters: Teollisuusjätti Valmet joutui Kiinan verkkovakoilun uhriksi” (HS 28.6.2019).

Tietomurron kohteeksi joutuminen on yksityisomistuksessa olevalle yhtiölle ja etenkin pörssiyhtiölle häpeäksi koettu asia. Kyse on yrityksen arvosta - pörssiyritykselle myös pörssiarvosta. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.

Helsingin Sanomien mukaan Valmet oli ulkoistanut syksyllä 2017 IT-toimintojaan ohjelmistotalo CGI:lle (kotisivut ja kotisivut). Helsingin Sanomat kysyi Valmet Oy:ltä, onko yhtiö ulkoistanut samalla myös tietoturvatoimintoja (HS 28.6.2019).

Tietoturvaa ei ole ulkoistettu, vaan olemme viime vuosina jopa lisänneet Valmetin resursseja siihen. Kyberuhkiin varautuminen useilla jatkuvilla ja eritasoisilla keinoilla on nykypäivänä tärkeää. Luonnollisesti käytämme myös ulkoisia palveluita ja teemme jatkuvaa yhteistyötä eri osapuolten kanssa, mukaan lukien viranomaiset.” oli yhtiön vastaus.

Millaistakohan Valmet Oy:n yhteistyö on ollut viranomaisten kanssa tietoturva-asioissa? Kuinka paljon tietoturvaresursseja yhtiö on lisännyt? Jos olisin Valmet Oy:n osakkeenomistaja, haluaisin tietää. En ole Valmet Oy:n omistaja, mutta silti haluaisin tietää.

Valmet Oy ei ole tehnyt asianomistajana tietomurrosta rikosilmoitusta.

Helsingin Sanomat kirjoitti Valmet-tapauksesta liittyen KRP:hen ja Supoon:

Keskusrikospoliisista kerrottiin HS:lle, ettei heillä ole Valmetin tapauksesta käynnissä esitutkintaa. Suojelupoliisi (Supo) ei kommentoinut tapausta.” (HS 28.6.2019).

Toisin kuin yksityiset yritykset, julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen omistuksessa olevat yritykset ovat sen sijaan tehneet ja tekevät rikosilmoituksia tietotekniikkarikoksista.

Lahden kaupunki joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi 11.6.2019. KRP tutkii Lahden kaupungin saman päivänä tekemää rikosilmoitusta törkeänä tietojärjestelmän häirintänä (Yle 12.6.2019) ja tutkinta onkin jo edennyt (Yle 9.7.2019). Yhdellä koneella ollut haittaohjelma ehti levitä noin tuhanteen työasemaan.

Myös ulkoministeriöön tehdystä pitkäaikaisesta tietomurrosta (Yle 31.10.2013) tehtiin aikaan rikosilmoitus ja poliisi tutki asiaa. Esitutkinnassa tietomurtoja tutkittiin rikosnimikkeillä vakoilu ja törkeä vakoilu, virallisen syytteen alaisia rikoksia siis (Yle 2.7.2014). Murto toteutettiin Uroburos-haittaohjelmalla, jonka jäljet johtavat Venäjälle (G DATA SecurityLabs 28.2.2014 ja G DATA SecurityLabs Uroburos RedPaper). Uroburos-haittaohjelma tunnetaan myös nimillä Turla ja Snake.

En löytänyt netistä sivua, jossa olisi kerrottu, miten esitutkinta lopulta päättyi, siirtyikö se edes syyttäjälle ja nostettiinko syyteitä. Ilmeisesti ei, vaan prosessi tyssähti kesään 2014.

Ehkä emme kykene vielä samaan rikostekijöiden nimeämiseksi ja kiinnisaamiseksi kuin mihin monet asiantuntijablogistit ja Yhdysvallat kykenevät. Vai onko kyse politiikasta ja uskalluksen puutteesta, kun asia koskee Venäjää?

                                                                                     ****

Rikoslaki 38 luku, 10 § Syyteoikeus:

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, tietojärjestelmän häirinnästä, tietomurrosta tai suojauksen purkujärjestelmärikoksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikosta tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.” (Rikoslaki 19.12.1889/39).

Tietomurto on siis lähtökohtaisesti asianomistajarikos, josta asianomistajan on tehtävä rikosilmoitus, ”ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi [virallisen] syytteen nostamista.

Ei ole tiedossa, että poliisi ja syyttäjälaitos ovat määritelleet kyberrikoksissa, milloin ”erittäin tärkeä yleinen etu” vaatisi syytteen nostamisen. Muodostaako vieraan valtion rikollinen tietomurto erittäin tärkeän yleisen edun?

”Yleinen etu” on termi, johon liittyy yleensä myös poliittista harkintaa. Yleisen edun juridista määrittelyä on tutkailtu mm. Helsingin yliopiston Erittäin tärkeä yleinen etu syyttäjän syyteoikeuden perustana -verkkojulkaisussa vuonna 2004.

Mielestäni, jos viestintäsalaisuuden loukkaukseen, törkeään viestintäsalaisuuden loukkaukseen, tietojärjestelmän häirintään ja tietomurtoon liittyvässä mahdollisessa rikoksessa tai suojauksen purkujärjestelmärikoksessa rikosepäily kohdistuu vieraaseen valtioon tai sen edustajiin, kyse on 38 luku 10 §:n mukaisesta erittäin tärkeästä yleisestä edusta ja virallisen syytteen alaisesta rikoksesta.

Jos tietomurron ja siis tietojen anastamisen suorittaa vieras valtio tai sen edustajat, kyse on mielestäni myös vakoilusta. Rikoslaki kirjoittaa rikosnimikkeinä vakoilun tai törkeän vakoilun. Noin ainakin silloin vakoilurikos tulkittiin, kun varastettava materiaali oli vielä paperilla. Toivottavasti asiakirjojen muuttuminen digitaaliseen muotoon eivätkä internetpiuhat ole hämärtäneet ajattelua.

Rikoslaki 12 luku, 5 § Vakoilu ja 6 § Törkeä vakoilu:

Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilusta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.” (Rikoslaki 19.12.1889/39).

Kyse olisi lähinnä ulkomaankaupasta taikka muusta Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta ja kansantaloudelle aiheutetusta vahingosta.

Ei ole tiedossa, miten poliisi ja syyttäjälaitos tulkitsee, milloin etenkin ”vieraan valtion” tai sen edustajien suorittamassa tietorikoksissa kyse olisi mahdollisesta vakoilusta ja asia tulisi tutkia vakoilurikoksena. Ainakin ulkoministeriöön tehtyä pitkäaikaista tietomurtoa tutkittiin virallisen syytteen alaisena vakoilurikoksena. Ulkoministeriön tietomurto on siis yksi referenssi vakoilurikoksesta.

Rikoksen kohde - onko kohteena kyse valtiosta vai yrityksestä - ei voi määrittää, onko kysyessä asianomistajarikos ja virallisen syytteen alainen rikos. Määrittäjän tulee ensisijaisesti olla itse rikos.

Joka tapauksessa, vaikka rikos kohdistuisi vain yksityiseen yritykseen ja kyse olisi lähtökohdiltaan asianomistajarikoksesta, olisi asiaa syytä tutkia virallisen syytteen alaisena rikoksena silloin, kun rikoksentekijänä on mahdollinen vieras valtio tai sen edustaja.

Toki heti tutkinnan aluksi ja etenkin ilman tutkinnan aloittamista ei aina voi nimetä rikoksen tekijäksi vierasta valtiota ja/tai sen edustajia. Monessa tapauksessa tämän Kiinan APT10-tapauksen tapaan voi ulkomailta saadun tiedon perusteella kuitenkin jo tutkintaa aloittaessa nimetä vahvimmaksi tekijäkandidaatiksi vieraan vallan.

Uskallan väittää, että etenkin valtiollisten hakkereiden toimintaan kannustavasti vaikuttaa se, etteivät yksityiset yritykset tee rikosilmoituksia vaan kärsivät tappiot hiljaa nahoissaan. Hakkereiden kiinnijäämisriski on tällöin vähäisempi. Olisi hyvä, jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset voisivat osaltaan vaikuttaa tutkintakynnyskäytännöillään siihen, että yhä useampi kyberrikostapaus tulisi kansalliseen tai kansainväliseen poliisitutkintaan. Pitää osata siis luoda painetta rehelliseen toimintaan.

Supolle kysymys: miten ulkoministeriöön kohdistetun tiemurron tutkinta päättyi ja mitä olivat tulokset syyteharkinnan suhteen? Tutkinta ei tainnut päätyä syyttäjälle eikä oikeuteen?

]]>
2 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen#comments Hakkerointi Kiina-keskeinen maailmanjärjestys Tietosuoja Turpo Venäjä Thu, 11 Jul 2019 11:54:03 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen
Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut <p>Meille kaikille ovat tuttuja digitaaliset pilvipalvelut. Yrityksien ja yksityishenkilöiden tietokoneella aikaansaatuja tuotoksia sähköposteista yritysten kaikkein salaisimpiin asiakirjoihin tallennetaan pilveen.</p><p>Kun digitaaliset tiedot ovat pilvessä, ne eivät ole säilöttynä säilömistarkoituksessa omalla tietokoneella eikä yrityksen omalla palvelimella vaan pilvipalvelun tarjoavan yrityksen palvelimella.</p><p>Pilvipalvelu tarkoittaa siis palvelimien ja tietokoneiden verkostoa, jossa pilvipalvelun käyttäjä pääsee käsiksi digitaalisiin asiakirjoihin ja palveluihin tietokoneella tai mobiililaitteella internetin kautta melkeinpä mistä vain ja milloin vain kirjautumalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla.</p><p>Pilvipalvelujen tarjoaja on englanninkielisissä teksteissä lyhennetty yleensä MPS-lyhenteellä (Managed Service Provider). Kyse on palvelusuhteesta, jossa palveluntarjontaa hallinnoiva toimittaa asiakkaalle tietoteknistä palvelua. MPS on suomennettuna ehkä vain palveluntarjoaja tai manageroiva palveluntarjoaja. Englanninkielisissä teksteissä käytetään myös IT service provider -määritettä, mikä on suomennettuna ehkä IT-palveluntarjoaja.</p><p>MPS:ssä kyse on tietoteknisten palvelujen ulkoistamisesta asiakkaalta tai asiakasyritykseltä. Palvelusuhde on yleistynyt pilvipalvelujen synnyn myötä. MPS:n sijaan käytän tässä kirjoituksessa ICT-palveluntarjoaja-määritettä, jota on ehkä eniten Suomessa käytetty kuvaamaan tietoteknistä palveluntarjoajaa. ICT on yhtä kuin tieto- ja viestintätekniikka (information and communications technology).</p><p>Määritteitä siis riittää ja niiden kanssa menee helposti sekaisin. Esimerkiksi Fujitsu on nimennyt oman palveluntarjontansa Hybrid IT -transformaatiopalveluksi. Fujitsusta palveluntarjoajana ja hakkerointikohteena lisää myöhemmin.</p><p>ICT-palveluntarjontasuhteessa asiakasyritys ei yleensä ulkoista tietoteknistä henkilöstöä ainakaan kokonaisuudessaan eikä itse tietotekniikkaa sovellutusohjelmineen. Tietosäilönnän lisäksi pilvipalvelut ovat mahdollistaneet asiakasyrityksille esimerkiksi liiketoiminnan tietoteknisten tukijärjestelmien vuokraamista tai myymistä palveluna, missä tietoväylänä toimii maailmanlaajuinen internetverkko. Palvelimelle säilötty digitaalista palvelua tuottava tieto voi olla toisella puolella maapalloa.</p><p>Kysymys nyt kuuluu, ovatko pilvipalvelut yrityksille ja myös valtioille turvallisia digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikkoja? Kysymys nyt myös kuuluu, onko digitaalinen tietoliikenne muodossa tai toisessa toimivan pilvipalvelun ja asiakkaan välillä turvallista?</p><p>Kiina on osoittanut, etteivät digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikat eikä digitaalinen tietoliikenne välttämättä ole turvallisia. Myös Venäjä on osoittanut, etteivät ne välttämättä ole turvallisia.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiina on asettanut tavoitteekseen olla maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kiina on asettanut tavoitteeksi olla myös maailman ykkösvaltio ohi Yhdysvaltojen vuoteen 2049 mennessä.</p><p>Kiina täyttää 100 vuotta päivämäärällä 1.10.2049.</p><p>Kiinan kommunistinen puolue täyttää 100 vuotta jo kahden vuoden kuluttua vuonna 2021. Kiinan kommunistisen puolueen nykyinen pääsihteeri Xi Jinping on puhunut ideologisena päämääräajankohtana &quot;<em>kaksi 100 vuotta</em>&quot; (&rdquo;<em>兩個</em><em>100</em><em>年</em>&rdquo;, esim. <u><a href="http://theory.people.com.cn/n1/2018/0309/c40531-29858071.html">中国共产党新闻网 9.3.2018</a></u> ja <u><a href="https://www.cna.com.tw/news/acn/201710240205.aspx">中央通訊社 24.10.2017</a></u>), mikä tarkoittaa kahta tärkeää satavuotista ajankohtaa vuosina 2021 ja 2049.</p><p>Tavoitteiden puolesta myös vuosi 2035 on Kiinassa asetettu merkitykselliseksi. Itseasiassa vuodelle 2035 Kiinan kommunistinen puolue asetti tavoitteet jo 1980-luvulla, mutta kyse tuolloin oli vain sosialismin modernisoimisen aikataulusta. Nyt tällä vuosikymmenellä Kiina on asettanut ikään kuin lisänä olla myös maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.</p><p>Lännessä on siis syytä muistaa Kiinan suhteen kolme kiinalaista tavoitevuotta: vuodet 2021, 2035 ja 2049. Nähtäväksi jää, jyllääkö maailmassa vuosina 2035 tai 2049 kiinalainen sosialismi vai vielä jokin muu.</p><p>Mitä Kiinan tavoitteekseen asettama teknologiajohtajuus sitten merkitsee?</p><p>Se tarkoittaa Kiinalle Yhdysvaltain teknologiajohtajuuden ohittamista ja olla maailmassa se taho, joka julkaisee ja ottaa ensimmäisenä käyttöön myöhemmin kaikkialle maailmaan leviävät teknologiset keksinnöt ja uutuudet.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiina on ns. kehittyvä talous. Kiina on vielä paljon johtavia länsimaita jäljessä teknologiassa.</p><p>Kehittyvän talouden mailla talouskasvu on nopeaa ja mailla on vielä käyttämättömiä resursseja - lähinnä työvoimaa - nopean talouskasvun luomiseksi. Myös Venäjää pidetään kehittyvänä taloutena, mutta mielestäni sitä se ei missään nimessä ole, vaikka kuuluukin kehittyvien maiden BRICS-ryhmään. Luokittelen Venäjän taantuvaksi taloudeksi, jonka elinehto on energian ja muiden luonnonvarojen myynti, ei teknologia.</p><p>Maailman teknologiajohtajuus tarkoittaa, että maan on kyettävä yksin luomaan uutta sellaista teknologiaa, mitä aiemmin ei ole maailmassa kukaan muu vielä luonut. Toistaiseksi Kiina on ottanut kiinni länsimaita teknologiassa mm. yritysostoilla, työntekijärekrytoinnilla ja kouluttamalla potentiaalista opiskelija-ainestaan länsimaisissa yliopistoissa ja muissa korkea-asteen koulutuslaitoksissa.</p><p>Länsimaiden kokema ongelma on, että Kiina käyttää Venäjän tapaan myös kyseenalaisia keinoja edistääkseen omaa teknologiakyvykkyyttä. Selvällä suomen kielellä sanottuna: Kiina varastaa länsimaissa kehitettyä teknologiaa. Kiina varastaa länsimaista teknologiaa myös sangen kyseenalaisin keinoin häikäilemättömästi.</p><p>Ennen internettiä kylmän sodan aikaan tiedon - myös teknologisen tiedon - varastamiseen tarvittiin yleensä henkilö kohdemaassa: tietojen laiton luovuttaja, vakooja. Ennen internettiä kylmän sodan aikaan salaisuudet olivat paperilla kunkin yrityksen tai valtiollisen hallinnon omissa tiloissa hyllyissä ja kassakaapeissa.</p><p>Nyt tietojen varastaminen onnistuu internetin kautta varastajan kotimaasta käsin. Ei tarvita enää tietojen luovuttajia eikä vakoojia kohdemaassa kuten ennen vanhaan. Kohdemaassa ei välttämättä edes huomata, että tietoja on varastettu. Varastaminen voi kestää vuosia ennen kuin jää kiinni - jos jää ollenkaan. Viisas varas lopettaa ajoissa ennen paljastumista.</p><p>Tuosta vakoilumenetelmien muutoksesta kielii myös se, ettei enää tiedon laittomia luovuttajia tai vakoojia ole niin paljon tuomittuina kuin kylmän sodan aikaan ennen internetiä. Toki heitä edelleenkin on, esimerkkinä Edward Snowden sekä ne valtiolliset kiinalaishakkerit, jotka on nimetty myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tietomurron ja tietojen varastamisen kohteeksi joutunut taho pyrkii salaamaan kohtalonsa. Tapahtunut tietomurto on häpeä etenkin yritykselle. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.</p><p>Huhtikuussa kaksi vuotta sitten Viestintäviraston (nykyinen <u><a href="https://www.traficom.fi/fi">Traficom</a></u>) kyberturvallisuuskeskus varoitti PwC:n (<u><a href="https://www.pwc.com/">kotisivut</a></u>) ja BAE Systemsin (<u><a href="https://www.baesystems.com/en/home">kotisivut</a></u>) raporttiin (<u><a href="https://www.pwc.co.uk/cyber-security/pdf/cloud-hopper-report-final-v4.pdf">Operation Cloud Hopper, April 2017</a></u>) perustuen APT10-hakkeriryhmän suorittamasta kybervakoilukampanjasta, jonka kohteina olivat ICT-palveluntarjoajien järjestelmät (<u><a href="http://pilvi.viestintavirasto.fi/kyberturvallisuus/tietoturvanyt/2017/04/ttn201704051453.html">Viestintävirasto 5.4.2017</a></u>).</p><p>APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatiosta varoittivat laajasti eri maiden tietoteknisestä turvallisuudesta - siis kyberturvallisuudesta - vastaavat viranomaistahot.</p><p>Suomea vastaavasti myös mm. Australian kyberturvallisuuskeskus (The Australian Cyber Security Centre, <u><a href="https://www.cyber.gov.au/">ACSC</a></u>) varoitti tiedotteellaan 4.4.2017 (<u><a href="https://www.cyber.gov.au/news/global-targeting-enterprises-managed-service-providers">ACSC 4.4.2017</a></u>).</p><p>&ldquo;<em>The <u>sustained</u> cyber intrusions by APT10 were significant and <u>focused on large scale Managed Service Providers (MSPs) - specialist companies that manage IT services and infrastructure for many medium to large businesses and organizations, both in Australia and globally.</u></em>&rdquo; totesi Australian ulkoministeri Hon Marise Payne joulukuussa 2018 APT10-hakkeriryhmän toiminnasta (<u><a href="https://minister.homeaffairs.gov.au/peterdutton/Pages/joint-media-release-with-senator-the-hon-marise-payne-attribution-of-chinese-cyber-enabled-commercial-intellectual-property.aspx">The Hon Peter Dutton MP 21.12.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>APT10:</em><em>n <u>pitkäkestoiset</u> tietoverkkorikkomukset olivat merkittäviä ja <u>keskittyivät laajamittaisesti manageroiviin palveluntarjoajiin - erikoistuneisiin yrityksiin, jotka tarjoavat IT-palveluja ja -infrastruktuuria monille keskisuurille yrityksille ja organisaatioille sekä Australiassa että maailmanlaajuisesti</u>.</em>&rdquo;</p><p>Kyse oli ICT-palveluntarjoajien pilvipalveluista, joihin APT10-hakkeriryhmä Cloud Hopper -operaatiossa kykeni tunkeutumaan. Cloud Hopper -nimi on kuvaava: pilvihyppääjä. Kyse oli siis tosiaankin tiedon välityksen ja säilönnän pilvistä ja niihin liittyvistä palveluista.</p><p>APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatio oli onnistunut. Nyt jälkikäteen me tiedämme vahvistettuna, että se oli erittäin onnistunut. Kyse oli tosiaan pitkäkestoisesta operaatiosta, jossa kiinalaiset laittoivat länsimaista tietoturvallisuutta urakalla kumoon.</p><p>Cloud Hopper -operaatiossa APT10-hakkeriryhmä kykeni tunkeutumaan kahdeksan läntisen maailman ICT-palveluntarjoajan sisään (<u><a href="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/">Reuters 26.6.2019</a></u>).</p><p>Reutersin mukaan nämä ICT-palveluntarjoajayritykset tai näihin liittyvät olivat: Hewlett Packard Enterprise (HPE) (<u><a href="https://www.hpe.com/us/en/home.html">kotisivut</a></u>), IBM (<u><a href="https://www.ibm.com/fi-en">kotisivut</a></u>), Fujitsu (<u><a href="https://www.fujitsu.com/global/">kotisivut</a></u>), NTT Data (<u><a href="https://www.nttdata.com/global/en/">kotisivut</a></u>), Dimension Data (<u><a href="https://www.dimensiondata.com/">kotisivut</a></u>), DXC Technology (<u><a href="https://www.dxc.technology/">kotisivut</a></u>) sekä Computer Sciences Corporation (CSC) ja Tata Consultancy Services.</p><p>Edellä luettelossa mainittu DXC Technology sai alkunsa huhtikuussa 2017, kun Computer Sciences Corporation (CSC), Electronic Data Systems (EDS) ja HP:n Enterprise Services (HPE) yhdistyivät. Huhtikuussa (3.4.2017) myös Tata Consultancy Services yhdistettiin HPE:hen.</p><p>Kyse oli siis maailman suurimmista ICT-palveluntarjoajista, joiden toiminta perustuu pilvipalveluun: tieto on palveluntarjoajan pilvipalvelussa ja tieto liikkuu internettiä pitkin asiakasyrityksien ja palveluntarjoajien välillä. Listalla on viisi yritystä maailman kymmenen suurimman joukosta. Kiina keksii oivallisen tavan, kuinka päästä kiinni noiden jättien takana olevaan tietomassaan, joka perustui pohjimmiltaan pilvipalvelumekanismin heikkoon lenkkiin: tavalliseen työntekijäkirjautumiseen järjestelmässä.</p><p>Tuossa kesäkuisessa jutussa Reuters kirjoitti osuvasti noista kiinalaisinvaasion kohteeksi joutuneista yrityksistä:</p><p>&rdquo;<em>The invasion exploited weaknesses in those companies, their customers, and the Western system of technological defense</em>.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>[Tietomurto]hyökkäys hyödynsi heikkouksia näissä yrityksissä ja niiden asiakkaissa sekä länsimaisten järjestelmien teknisessä suojauksessa.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvaltain oikeusministeriön joulukuussa 2018 prosessoiman syytteen mukaan APT10-hakkeriryhmä hyökkäsi vähintään 45 tietokoneeseen/tietokonejärjestelmään ja 25 teknologiayritykseen (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/pr/two-chinese-hackers-associated-ministry-state-security-charged-global-computer-intrusion">U.S. Department of Justice 20.12.2018</a></u>). Yhdysvaltain 12 osavaltiossa vähintään 90 tietokoneen hakkeroinnissa 15 yrityksestä seitsemän oli ilmailu- ja/tai avaruus- ja satelliittiteknologiayritystä, kolme viestintäteknologiayritystä, kolme elektronisia järjestelmiä ja laboratoriotutkimuslaitteita valmistavia yrityksiä, yksi meriteknologiayritys ja yksi öljyn- ja kaasuporaukseen liittyvä yritys.</p><p>APT10-hakkeriryhmä onnistui tunkeutumaan yrityksiin vähintään 12 maassa. Nämä maat olivat Brasilia, Kanada, Suomi, Ranska, Saksa, Intia, Japani, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Yritykset toimivat kaupassa, teollisuudessa ja teknologiassa mm. pankki- ja rahoitus-, telekommunikaatio-, kulutuselektroniikka-, pakkaus-, konsultointi-, terveydenhuolto-, bioteknologia-, autonvalmistus-, kaivos-, öljyn- ja kaasunetsintäalalla sekä lääketieteen alalla laitevalmistuksessa.</p><p>Noiden edellä mainittujen ICT-palveluntarjoajien kautta APT10-hakkeriryhmä pääsi siis eteenpäin varsinaisiin kohteisiin. Seuraavat yritykset tai valtion laitokset tietomurtokohteina on julkisuudessa nimetty:</p><p>Suomalainen Valmet (<u><a href="https://www.valmet.com/">kotisivut</a></u>), ruotsalainen Ericsson (<u><a href="https://www.ericsson.com/en">kotisivut</a></u>),&nbsp;yhdysvaltalainen Huntington Ingalls Industries (<u><a href="https://www.huntingtoningalls.com/">kotisivut</a></u>), yhdysvaltalainen Valen Analytics (<u><a href="https://valen.com/">kotisivut</a></u>) ja yhdysvaltalainen Sabre (<u><a href="https://www.sabre.com/">kotisivut</a></u>) sekä Yhdysvaltain liittohallituksen alaisen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n Jet Propulsion Laboratory (<u><a href="https://www.jpl.nasa.gov/">kotisivut</a></u>) ja Goddard Space Flight Center (<u><a href="https://www.nasa.gov/goddard">kotisivut</a></u>).</p><p>Oheisen listan kaksi viimeistä kohdetta ovat Nasan hallinnoima avaruustekniikkakeskus ja tutkimuskeskus. On syytä olettaa, että kaksi viimeistä NASA:n hakkerointikohdetta oheisella listalla liittyy Kiinan pyrkimyksiin avaruudessa.</p><p>&rdquo;<em>Kiina aikoo rakentaa tutkimusaseman Kuuhun vuoteen 2030 mennessä</em>&rdquo; uutisoi Helsingin Sanomat huhtikuussa (<u><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006082838.html">HS 24.4.2019</a></u>).</p><p>Tietomurron kohteeksi joutui myös norjalainen Visma (<u><a href="https://www.visma.no/?gclid=EAIaIQobChMIgM7Xn4yl4wIVxqSaCh0tegmrEAAYASAAEgKG5fD_BwE">kotisivut</a></u>), josta uutisoi Recorded Future -internetetnologiayritys helmikuussa (<u><a href="https://www.recordedfuture.com/apt10-cyberespionage-campaign/">Recorded Future 6.2.2019</a></u>). Visma toimii myös Suomessa omistaen ValueFrame- ja Severa-toiminnanohjausjärjestelmät.</p><p>Myös U.S. Department of Energy&rsquo;s Lawrence Berkeley National Laboratory (LBNL, <u><a href="https://www.lbl.gov/">kotisivut</a></u>) on nimetty murtokohteeksi. LBNL on yksi Yhdysvaltain energiaministeriön kansallisista laboratorioista ja teknologiakeskuksista.</p><p>Lisäksi APT10 onnistui tunkeutumaan Yhdysvaltain armeijan tietokoneisiin ja varastamaan sieltä arkaluonteisia tietoja yli 100 000 Yhdysvaltain laivaston palkkalistoilla olevalta. Varastettuja henkilötietoja olivat palkkalistoilla olevien nimet, sosiaaliturvatunnukset, syntymäajat, palkkatiedot, henkilökohtaiset puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.</p><p>Uskallan arvioida, että em. henkilötiedot hakkeriryhmä on saanut Yhdysvaltain laivaston pilvipalvelussa olevasta taloushallintojärjestelmästä, joka hoitaa mm. palkanmaksua.</p><p>Summa summarum: Kiina kykeni murtautumaan pilvipalvelujen kautta koko läntiseen digitaalimaailmaan. Heikko lenkki oli löytynyt.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>China hacked a Navy contractor and secured a trove of highly sensitive data on submarine warfare</em>&rdquo; oli uutisotikko The Washington Post -lehden uutissivustolla viime kesänä (<u><a href="https://www.washingtonpost.com/world/national-security/china-hacked-a-navy-contractor-and-secured-a-trove-of-highly-sensitive-data-on-submarine-warfare/2018/06/08/6cc396fa-68e6-11e8-bea7-c8eb28bc52b1_story.html?noredirect=on&amp;utm_term=.d2ab39185d45">The Washington Post 8.6.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Kiina hakkeroi laivaston toimittajan ja löysi erittäin arkaluonteisia tietoja sukellusvenesodankäynnistä</em>&rdquo;.</p><p>Kiinalaishallinto oli onnistunut siis hakkeroimaan Yhdysvaltain laivastolle työskennelleen toimittajan. Englanninkielisessä tekstissä käytetään contractor-sanaa, jota tässä tapauksessa ei ehkä ole syytä kääntää ainakaan urakoitsija-sanalla vaan ehkäpä toimittaja-sanalla. Kyseessä on siis toimittaja, joka oli tai on edelleen sopimussuhteessa laivastoon.</p><p>Tässä tapauksessa ei ole tietoa, onko hakkerointi tapahtunut toimittajan ja tilaajan käytössä olevan yhteisen pilvipalvelun kautta vai onko toimittajan työntekijöillä ollut pääsy pilvipalvelua vastaavalla kirjautumisprosessilla Yhdysvaltain laivaston omille palvelimille. Murto tapahtui todennäköisesti toimittajan&nbsp; luokittelemattoman verkon kautta suoraan. Yhdysvaltain laivasto ei siis ollut pitänyt riittävää huolta toimittajansa tietoturvasta.</p><p>Kiinalaishakkerit onnistuivat varastamaan yhteensä 614 gigatavua sukellusveneitä ja vedenalaisia aseita koskevaa arkaluonteista huippusalaista materiaalia. Hakkeroitu materiaali käsitti mm. yliäänitorjuntaohjuksia, joiden pitäisi tulla laivaston käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Hakkeroitu materiaali käsitti Sea Dragon -projektin lisäksi myös mm. merisodankäynnissä tärkeää sukellussignaali- ja sensorikirjastoa, siis digitaalista sodankäyntikirjastoa. Salaisesta Sea Dragon -projektista löytyy toistaiseksi vain hieman julkista tietoa (<u><a href="https://www.popularmechanics.com/military/weapons/a21248858/navy-sea-dragon-chinese-hackers/">Popular Mechanics 11.6.2018</a></u>).</p><p>Tässäkin tapauksessa murto siis tapahtui Yhdysvaltain laivastolle toimittavan yhteistyökumppanin kautta.</p><p>Edellä kuvattu tapahtui vuonna 2018. Jo vuonna 2015 Yhdysvaltain oikeuslaitoksessa käsiteltiin kiinalaisten hakkerointitapausta, jossa sairausvakuutusyhtiö Anthemilta (<u><a href="https://www.antheminc.com/">k</a><a href="https://www.antheminc.com/">otisivut</a></u>) varastettiin 78,8 miljoonaa asiakirjaa. FBI on etsintäkuuluttanut syyllisenä kiinalaisen Fujie Wangin (王富士) (<u><a href="https://www.fbi.gov/wanted/cyber/fujie-wang">FBI 7.5.2019</a></u>), kun Etelä-Indianan piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt asiassa oikeuspäätöksen (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1161466/download">USDC ISDI 7.5.2019</a></u>). Tähän tietomuroon ei liittynyt APT10-hakkerointiryhmää.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Mitä helvettiä sitten oikein on APT10?</p><p>APT10:n toiminta tunnetaan myös nimillä Stone Panda, menuPass, CVNX, Red Apollo ja POTASSIUM. Hakkeriryhmä on ollut laajemmin yleisessä tiedossa vuodesta 2013.</p><p>APT on lyhenne englanninkielinen sanoista &rdquo;<em>advanced persistent threat</em>&rdquo;. Suomeksi kutakuinkin &rdquo;<em>pysyvä kehittynyt uhka</em>&rdquo;, mikä kuvaa hyvin ainakin Kiinan valtiollista APT10-hakkeriryhmää.</p><p>APT-hakkeriryhmiä ja niiden suorittamia hakkerointioperaatioita on useita. Muun muassa&nbsp; <u><a href="https://www.fireeye.com/?utm_source=google&amp;utm_medium=cpc&amp;utm_content=paid-search&amp;gclid=EAIaIQobChMI7YSq_eyl4wIVkBsYCh1X8gflEAAYASAAEgICnvD_BwE&amp;gclsrc=aw.ds">FireEye</a></u>-tietoturvayhtiö on niitä listannut APT-hakkeriryhmiä ansiokkaasti: <u><a href="https://www.fireeye.com/current-threats/apt-groups.html">APT1&hellip;APT40</a></u>.</p><p>Mikä on APT10:n takana?</p><p>APT10 on Kiinan turvallisuusministeriön luomus ja sen hakkerointioperaatiot ovat Kiinan valtion luomuksia. Hakkerointi on Kiinalle valtiollista vakoilutoimintaa siinä missä Venäjällekin. Venäjä hakkeroi lisäksi luodakseen poliittista sekasortoa. Kyse on valtiollisesta toiminnasta eikä mistään nuorten nörttien irvailusta tai pätemisen tarpeesta. Kyse on teknologian varastamisesta ilmaiseksi varastamispalkalla. Sen läntisen teknologian varastamisesta, jonka kehittäminen on maksanut yrityksille ja valtioille miljoonittain ja miljardeittain.</p><p>Kiinassa APT10-hakkeriryhmää ylläpitää Kiinan turvallisuusministeriö tai tarkemmin ilmaistuna Kansantasavallan kansallisen turvallisuuden ministeriö (Chinese Ministry of State Security (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ministry_of_State_Security_(China)">MSS</a>), <u><a href="https://zh.wikipedia.org/wiki/%E4%B8%AD%E5%8D%8E%E4%BA%BA%E6%B0%91%E5%85%B1%E5%92%8C%E5%9B%BD%E5%9B%BD%E5%AE%B6%E5%AE%89%E5%85%A8%E9%83%A8">中华人民共和国国家安全部</a></u> tai <u><a href="https://www.12339.gov.cn/">中华人民共和国国家安全部</a></u>).</p><p><u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/">Intrusion Truth (入侵真相)</a></u> -blogisivustolla on blogikirjoituksissa hyvin selvitetty, mistä APT10:n läntisiin pilvipalveluihin vuodesta 2016 kohdistettu Cloud Hopper -hakkerointioperaatio tapahtui. Tuossa hakkerointioperaatiossa kautta APT10:llä oli pääsymahdollisuus itse asiassa tuhansiin pilvipalvelua ja tarjoavien yritysten asiakasyrityksiin ympäri maailmaa (<u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/15/apt10-was-managed-by-the-tianjin-bureau-of-the-chinese-ministry-of-state-security/#more-294">Intrusion Truth 15.8.2018</a></u> sekä myös <u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/09/was-apt10-the-work-of-individuals-a-company-or-the-state/">Intrusion Truth 9.8.2018</a></u> ja <u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/31/who-is-mr-an-and-was-he-working-for-apt10/#more-320">Intrusion Truth 31.8.2018</a></u>).&nbsp;&nbsp;</p><p>On huomioitava, että niin Kiina kuin Venäjä onkii vain sen tiedon, mitä ne hakevat ja mitä tarvitsevat. Arvioin, että APT10-hakkeriryhmä ei varastanut kaikkea sitä tietoa hyödyttömänä, mihin heillä oli pääsymahdollisuus hakkeroitujen pilvipalvelujen kautta. On myös todennäköistä, että monesta vihamielisestä tunkeutumisesta ei ole jäänyt sen kummoisempaa jälkeä kuin mitä laillinen kirjautuminen pilvipalveluun jättää. On varmasti lukuisa määrä tietojärjestelmiä, joihin ei tiedetä edes tunkeudutun.</p><p>Edellä mainituista Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston kirjoituksista 9.8.- ja 15.8.-päivätyissä kirjoituksissa on mielestäni riittävän varmasti ja tarkasti osoitettu, että APT-hakkeriryhmän takana on Kiinan turvallisuusministeriö. En toista noita perusteita enää tässä, ne ovat luettavissa noista WordPress-blogikirjoituksista. Myös yhdysvaltalaisen oikeuslaitoksen päätösasiakirja neljä kuukautta myöhemmin joulukuussa toteaa pitkälti saman, mitä Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivusto totesi jo elokuussa 2018.</p><p><u><a href="https://twitter.com/intrusion_truth?lang=fi">Intrusion Truth</a></u> -blogikirjoittaja(t) nimesi(vät) jo elokuussa 2018 Zheng Yanbinin, Gao Qiangin ja Zhang Shilongin Cloud Hopper -hakkerointioperaation tekijöiksi. Noista kolmesta hakkeroijasta Zhang Shilong (张士龙) sai myös yhdysvaltaisessa käräjätuomioistuimessa tuomion (<a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download"><u>USDC SDNY 17.12.2018</u></a>) ja on edelleen FBI:n etsintäkuuluttama (<u><a href="https://www.fbi.gov/wanted/cyber/apt-10-group">FBI 20.12.2018</a></u>). Toinen FBI:n etsintäkuuluttama samoista kolttosista käräjätuomioistuimessa tuomittuna on Hua Zhu (朱华). Zhu tunnetaan myös nimillä &ldquo;Afwar&rdquo;, &ldquo;CVNX&rdquo;, &ldquo;Alayos&rdquo; ja &ldquo;Godkiller&rdquo;. Shilong puolestaan tunnetaan myös nimillä &rdquo;Baobeilong&rdquo;, &ldquo;Zhang Jianguo&rdquo;, ja &ldquo;Atreexp&quot;.</p><p>Nuo em. Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston nimeämät kolme herraa työskentelivät Huaying Haitai Science and Technology Development Co Ltd -yrityksessä (天津华盈海泰科技发展有限公司) ja Laoying Baichen Instruments Equipment Co Ltd -yrityksessä Tianjinissa Kiinassa. Myös New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus totesi joulukuisessa oikeuspäätöksessään hakkeroinnin tapahtuneen Tianjinista käsin.</p><p>Mielestäni Kiinaa on pidettävä maailman varastajahäirikkönä numero yksi.</p><p>&ldquo;<em>More than 90 percent of the Department&rsquo;s cases alleging economic espionage over the past seven years involve China. More than two-thirds of the Department&rsquo;s cases involving thefts of trade secrets are connected to China. In the last few months of this year, our Department has announced charges in three cases alleging crimes committed at the behest of a branch of the Chinese Ministry of State Security.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/speech/deputy-attorney-general-rod-j-rosenstein-announces-charges-against-chinese-hackers">U.S. Department of Justice 20.12.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yli 90 prosenttia [Yhdysvaltain] oikeuden käsittelemistä tapauksista, jotka koskevat taloudellista vakoilua viimeisten seitsemän vuoden aikana, liittyvät Kiinaan. Yli kaksi kolmasosaa oikeuden tapauksista, jotka käsittelevät kaupallisten salaisuuksien varkauksia, liittyvät Kiinaan. Kuluvan vuoden viimeisinä kuukausina oikeutemme on käsitellyt syytteitä kolmessa tapauksessa, jotka koskevat Kiinan turvallisuusministeriön toimeksiannosta tehtyjä rikoksia.</em>&quot;</p><p>Noin lausui Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Rod J. Rosenstein, kun New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt päätöksen APT10-tapauksessa.</p><p>Suomessa ei vielä oikein ymmärretä, kuin kyrpiintyneitä Yhdysvalloissa ollaan Kiinan harjoittamaan tällaiseen &rdquo;varasta kun voit keinolla millä hyvänsä&rdquo; -toimintaan.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kuinka sitten APT10-hakkeriryhmä toimi Cloud Hopper -hakkerointioperaatiossa?</p><p>New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus on kirjannut toimintatavan hyvin ja yksityiskohtaisesti em. päätöksessään. Toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa.</p><p>New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden 23-sivuinen päätös antaa hyvän ja luotettavan kuvan rikollisesta toiminnasta ja siitä, miten digitaalinen tietovarkaus toteutettiin. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea oikeuspäätöksen <u>MEANS AND METHODS OF THE CONSPIRACY</u> -luku sivulta 5 <u>STATUTORY ALLEGATIONS</u> -lukuun saakka sivulle 15 (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download">USDC SDNY 17.12.2018</a></u>).</p><p>APT10-hakkeriryhmän toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa ja tuo toimintatapa lienee jo huomioitu läntisissä tietoturvakäytännöissä (<u><a href="https://www.recordedfuture.com/apt10-cyberespionage-campaign/">Recorded Future 6.2.2019</a></u>, <a href="https://blog.ensilo.com/uncovering-new-activity-by-apt10"><u>enSilo Intelligence Team 24.3.2019</u></a>&nbsp;jne.).</p><p>Edellä mainitussa enSilo Intelligence Team -linkissä päivämäärällä 24.3.2019 on selvitty, kuinka APT10-hakkeriryhmä toimi viime keväänä uudella tavalla Yhdysvaltojen käräjäoikeustuomion jälkeen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä myös ATT&amp;CK&trade;-sivuston <u><a href="https://attack.mitre.org/groups/G0045/">Mitre</a></u>-sivulla. Tuolta löytyy tietoa myös APT-hakkeriryhmistä (esim.<u> </u><u><a href="https://attack.mitre.org/groups/G0006/">APT1</a></u>).</p><p>Nyt yritysten ja myös valtion tietoturvallisuudesta vastaavien tahojen on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi APT10-hakkeriryhmän ennen tätä vuotta toteudutut tietomurtoprosessit ovat jo vanhaa maailmaa. Tietoturvassa pitää toki olla eliminoituna myös vanhat murtautumisprosessit, mutta myös ne mahdollisesti tulevat, joista ei vielä ole kokemustietoa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiinalaisten lisäksi Suomessa on syytä olla tarkkana myös venäläisten suhteen. On syytä olettaa, että kiinalaisia enemmän venäläisiä kiinnostaa Suomessa maanpuolustus, ulkoasiainhallinto sekä EU-asiat.</p><p>Suomessa on syytä noteerata ne lainsäädännölliset toimet, joilla Venäjä on tehnyt sekä tietoliikenteen kontrolloinnin että samalla myös digitaalisten tietojen käytön - siis varastamisen - viranomaisen suorittamana toimena helpommaksi. Mahdollisuudet valtiollisiin tietomurtotoimiin Venäjällä luotiin jo tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Venäjällä aloitusvuotena pidän vuotta 2003 (<u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=326371&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.41398411859267914#010113861055546347">№&nbsp;126-ФЗ 7.7.2003</a></u>), jolloin asiaan liittyvää lainsäädäntöä aloitettiin muokata Putinin astuttua valtaan vuonna 2000.</p><p>Venäjän itselleen luomat mahdollisuudet on huomioitava etenkin niiden Suomen valtion virkamiesten sekä myös niiden valtiolle toimivien yhteistyökumppanien ja toimijoiden, jotka matkustavat Venäjälle tai oleskelevat Venäjällä.</p><p>Lähtökohdaksi tulee ottaa, että venäläisviranomaiset FSB:n (<u><a href="http://www.fsb.ru/">ФСБ</a></u>) johdolla ja Roskomnadzor-viestintävalvontaviraston (<u><a href="https://rkn.gov.ru/">Роскомнадзор</a></u>) avittamana tietävät kaiken, mitä tietokoneella tai puhelimella Venäjällä teet.</p><p>&rdquo;<em>Venäjän turvallisuuspalvelu kertoo laatineensa menetelmät internet-liikenteen salauksen purkamiseksi</em>&rdquo; oli lehtijutun alaotsikko Ilta-Sanomissa jo vuonna 2016 (<u><a href="https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000001917331.html">IS 29.7.2016</a></u>). FSB kertoi muutamaa päivää aikaisemmin verkkosivuillaan, että sekä tekniset että operationaaliset menetelmät salausavainten keräämiseksi ovat olemassa (<u><a href="http://www.fsb.ru/fsb/science/single.htm!id=10437866@fsbResearchart.html">FSB 25.7.2016</a></u>).</p><p>Kyse virallisesti oli ja on laissa &rdquo;terrorismin torjunnasta&rdquo; (<u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=201078&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.06874980999819513#06260388908974424">№ 374-ФЗ&nbsp;6.7.2017</a></u> ja <u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=201087&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.7484335148820613#05025527585459273">№ 375-ФЗ 6.7.2016</a></u>). Lait luovat venäläisviranomaisille täydellisen pääsyn internetissä liikkuvaan tietoon.&nbsp;Tuo laki sallii myös kaikkien Venäjällä puheluita puhuvien tai teksti- ja sähköpostiviestejä lähettävien suomalaisten viestiliikenteen tallentamisen. Laki velvoittaa tele- ja internetoperaattorit niin sanotut metatiedot eli viestien tekniset välitystiedot kolmen vuoden ajan, sen sijaan sisältöjen säilyttämisvaatimus on puoli vuotta.</p><p>Noita lakeja ei kuitenkaan ole säädetty vakoilu- tai tietomurtotarkoituksessa vaan internetin kontrolloimistarkoituksessa. Tästä vuodesta lähtien tarkoituksena on myös Venäjällä olevan tietoverkon poiskytkeminen maailman muusta tietoverkosta tarvittaessa, kun lakimuutos saadaan voimaan 1.11.2019 ja 1.1.2021 (<u><a href="///C:/Users/ari.pesonen/Downloads/0001201905010025.pdf">№ 90-ФЗ 1.5.2019</a></u>).</p><p>Suomessa on siis huomioitava mahdollisuus käyttäjätunnusten ja salasanojen helpommasta päätymisestä venäläisviranomaisten tietoon silloin, kun tietokonetta ja/tai puhelinta käytetään Venäjällä.</p><p>Suomessakin on huomioitava valtiovallan toiminnassa Yhdysvaltojen tavoin se, ettei venäläisen tietoturvayhtiö Kaspersky Labin ohjelmistoja käytetä valtionhallinnossa eikä myöskään niissä yrityksissä, jotka tuottavat valtionhallinnolle arkaluontaista tietoa <u>tai</u> joilla on yhteinen pilvipalvelu valtionhallinnon kanssa.</p><p>Käsittelin aikanaan Kaspersky Labia ja sen yhteyksiä Venäjän valtionhallintoon kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja Vladimir Putin</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244444-venalainen-tietoturvayhtio-kaspersky-lab-ja-vladimir-putin">US-blogi 14.10.2017</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Valtio osti ministeriöille yhteisen tietojärjestelmän - Puolustusministeriön it-pomo tyrmää: Tietoturva alle minimitason</em>&rdquo; (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10523622">Yle 24.11.2018</a></u>).</p><p>Valtioneuvoston kanslia tiedotti puolta vuotta aikaisemmin &quot;<em>Valtioneuvosto vauhdittaa ministeriöiden digitalisaatiota</em>&quot; (<u><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/valtioneuvosto-vauhdittaa-ministerioiden-digitalisaatiota">VNK 21.5.2018</a></u>).</p><p>Vauhditettu digitalisaatiohanke on nimetty valtionhallinnossa VAHVA-hankkeeksi (Valtioneuvoston asianhallinnan kehittämishanke). VAHVA-hanke on suunniteltu saatavan valmiiksi syksyllä 2020, mutta se alkoi jo aikaisemmin kuin mitä Kiinan valtiollisen APT10-hakkerirymän Cloud Hopper -operaatiosta oli yksityiskohtaista tietoa.</p><p>VAHVA-hankkeen toimina-alustana toimii Tieto Oy:n <u><a href="https://campaigns.tieto.com/fi/360">Public 360&deg;</a></u> -järjestelmä. Kyse on Tieto Oy:n kehittämästä asian-, asiakirjojen- ja arkistojenhallinta -järjestelmästä.</p><p>&rdquo;<em>360&deg; voidaan toimittaa paikallisesti asennettuna tai <u>pilvipalveluna</u>, jolloin hinta määritetään käyttäjäkohtaisesti ja käytössä on vain liiketoimintaan tarvittavat ominaisuudet. <u>Koska ratkaisu on pilvipohjainen</u>, sitä on helppo säätää tarpeiden muuttuessa. 360&deg; Onlinen kaltainen <u>pilviratkaisu</u> on huomattavasti helpompi toteuttaa. Se vaatii vain vähän aikaa ja asennuksen, määrittelyn, projektinhallinnan jne. kustannukset ovat alemmat.</em>&rdquo; Tieto Oy kirjoittaa Public 360&deg; -järjestelmän mainossivulla (<u><a href="https://campaigns.tieto.com/fi/360">Public 360&deg;</a></u>).</p><p>Kiinassa ja Venäjällä valtiolliset hakkerit tuskin malttavat odottaa ajankohtaa, milloin Public 360&deg; -järjestelmä on riittävässä toiminnassa ja pääsevät kokeilemaan Tieto Oy:n järjestelmän kautta avointa pääsyä Suomen valtionhallinnon pohjattomiin asiakirjavarastoihin, jotka olisivat liitetty tuohon Tieto Oy:n pilvipalveluun ja helppoon murtautumiseen periaatteeltaan samalla tavalla kuin mitä APT10-ryhmä toteutti jo vuodesta 2006 alkaen muodossa tai toisessa aina näihin päiviin saakka.</p><p>Yritin etsiä niitä valtioita, joilla jo olisi Tieto Oy:n Public 360&deg; -järjestelmä. En löytänyt yhtään ja tuskin löydän kymmenenkään vuoden päästä. En puhu nyt Suomesta.</p><p>Suomi on epäonnistuneiden kokeilujen luvattu maa. Se ei mitään, että kokeiluissa menetetään kymmeniä miljoonia, mutta mikä vahinko, jos hakkerit imevät valtion asiakirjat parempiin tarkoituksiin. Jos Kiinan valtiolliset hakkerit onnistuvat selättämään kahdeksan maailmanluokan ICT-palveluntarjoajaa ja myös paljon muuta Yhdysvaltain laivastoa myöten, Tieto Oy:n pilvipalvelu tuskin lienee erityinen haaste enää.</p><p>Surullisena muistelen sitä valtiollisten venäläishakkereiden tunkeutumista ulkoministeriön tietokoneille ainakin kevättalvella 2013 ennen kuin ruotsalaiset naapurimme antoivat meille vinkin venäläisestä tietomurrosta (<u><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv3-suomen-ulkoministerio-laajan-verkkovakoilun-kohteena-vuosia/2369718#gs.odsx9d">MTV3 31.10.2013</a></u> ja <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7332824">Yle 2.7.2014</a></u>).</p><p>Kiusallista joka tapauksessa oli, että me suomalaiset emme itse tietomurtoa havainneet ja tietomurto todennäköisesti olisi edelleen päällä ilman ruotsalaisia. On muistettava, että myös edellä tässä kirjoituksessa nimetyt kiinalaiset hakkerit toimivat pitkäaikaisesti ainakin vuodesta 2006 vuoteen 2018 New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksen perusteella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Suomen valtionhallinnossa on tärkeää, että vieraiden valtojen valtiollisilla hakkeriryhmillä ei ole luvatonta pääsyä mihinkään pilvipalvelun tai muutoin internetyhteyden päässä olevaan digitaalisessa muodossa olevaan materiaaliin esimerkiksi helposti murrettavissa olevien kirjautumismenetelmien kautta. Kiinalaiset ja myös venäläiset ovat pitäneet pilkkanaan tätä läntistä tietotekniikkaa vuosien ajan.</p><p>Valtionhallinnossa on myös muistettava, että vaikka itse valtiohallinnon tietoturva olisikin läpäisemätön, valtionhallintoon liittyvien yhteistyökumppanien tietoturva ei välttämättä ole. Valtionhallinto ei tietojeni mukaan itse käytä esimerkiksi Kaspersky Labin tietoturvatuotteita, mutta jotkin valtion yhteistyökumppanit käyttävät.</p><p>Jos olisin vieraan vallan valtiollinen hakkeri vaikkapa Venäjältä ja tehtäväni olisi päästä Suomen Puolustusvoimien digitaaliseen materiaaliin, alkaisin selvittää Puolustusvoimien yhteistyökumppanien tietoturvaa ja linkityksiä Puolustusvoimiin: Millog Oy (<u><a href="https://millog.fi/">kotisivut</a></u>), Conlog Group (<u><a href="https://www.conlog-group.fi/">kotisivut</a></u>), Oy Morehouse LTD (<u><a href="http://www.morehouse.fi/fi/tuotteet/puolustus/levitettavat-kontit/">kotisivut</a></u>), Suomen Erillisverkot Oy&nbsp;(<u><a href="https://www.erillisverkot.fi/#top">kotisivut</a></u>), Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori (<u><a href="https://valtori.fi/etusivu">kotisivut</a></u>), Senaatti-kiinteistöt (<u><a href="https://www.senaatti.fi/">kotisivut</a></u>), Leijona Catering Oy (<u><a href="https://leijonacatering.fi/">kotisivut</a></u>) sekä ne eri alojen konsulttitoimistot, joiden kanssa puolustushallinnolla on erityyppisiä kausisopimuksia. Pitää aina löytää sen heikoin lenkki, josta isokin pato lähtee murtumaan.</p><p>Esimerkisi Gonlog Oy:hyn käsiksi saattaisi päästä myös Ruotsin kautta, kun ruotsalainen System Engineering Solutions 37 (<u><a href="http://ses37.com/en/home/">kotisivut</a></u>) osti yrityksen vuoden 2018 alussa.</p><p>Valtiovallan on syytä myös kontrolloida niiden yhteistyökumppanien työntekijöiden matkustusta maailmalla ja erityisesti Venäjällä, joilla on pilvipalvelujen kautta pääsymahdollisuus valtion arkaluonteiseen digitaaliseen tietoon. Itse tunnen Venäjän hyvin, mutta sama koskenee myös Kiinaa, jota en tiedä henkilökohtaisesti.</p><p>Kiinalaishakkerien onnistuminen varastaa Yhdysvaltain laivastolta arkaluonteista huippusalaista materiaalia 614 gigatavua osoittaa, kuinka tärkeää on pitää riittävää huolta myös yhteistyökumppanien tietoturvasta.</p><p>Sinisilmäinen ja hyväuskoinen ei siis saa olla. Kaikki tietovarkausmahdollisuudet on tukittava riippumatta siitä, onko tietovarkauden kohteeksi joutuminen ollenkaan todennäköistä. Epätodennäköisin kun on yleensä todennäköisintä.</p><p>Kiinalaisten ja venäläisten suhteen on myös muistettava myös heidän kärsivällisyytensä. Vuosi ei ole aika eikä mikään päämäärään pääsemiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meille kaikille ovat tuttuja digitaaliset pilvipalvelut. Yrityksien ja yksityishenkilöiden tietokoneella aikaansaatuja tuotoksia sähköposteista yritysten kaikkein salaisimpiin asiakirjoihin tallennetaan pilveen.

Kun digitaaliset tiedot ovat pilvessä, ne eivät ole säilöttynä säilömistarkoituksessa omalla tietokoneella eikä yrityksen omalla palvelimella vaan pilvipalvelun tarjoavan yrityksen palvelimella.

Pilvipalvelu tarkoittaa siis palvelimien ja tietokoneiden verkostoa, jossa pilvipalvelun käyttäjä pääsee käsiksi digitaalisiin asiakirjoihin ja palveluihin tietokoneella tai mobiililaitteella internetin kautta melkeinpä mistä vain ja milloin vain kirjautumalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Pilvipalvelujen tarjoaja on englanninkielisissä teksteissä lyhennetty yleensä MPS-lyhenteellä (Managed Service Provider). Kyse on palvelusuhteesta, jossa palveluntarjontaa hallinnoiva toimittaa asiakkaalle tietoteknistä palvelua. MPS on suomennettuna ehkä vain palveluntarjoaja tai manageroiva palveluntarjoaja. Englanninkielisissä teksteissä käytetään myös IT service provider -määritettä, mikä on suomennettuna ehkä IT-palveluntarjoaja.

MPS:ssä kyse on tietoteknisten palvelujen ulkoistamisesta asiakkaalta tai asiakasyritykseltä. Palvelusuhde on yleistynyt pilvipalvelujen synnyn myötä. MPS:n sijaan käytän tässä kirjoituksessa ICT-palveluntarjoaja-määritettä, jota on ehkä eniten Suomessa käytetty kuvaamaan tietoteknistä palveluntarjoajaa. ICT on yhtä kuin tieto- ja viestintätekniikka (information and communications technology).

Määritteitä siis riittää ja niiden kanssa menee helposti sekaisin. Esimerkiksi Fujitsu on nimennyt oman palveluntarjontansa Hybrid IT -transformaatiopalveluksi. Fujitsusta palveluntarjoajana ja hakkerointikohteena lisää myöhemmin.

ICT-palveluntarjontasuhteessa asiakasyritys ei yleensä ulkoista tietoteknistä henkilöstöä ainakaan kokonaisuudessaan eikä itse tietotekniikkaa sovellutusohjelmineen. Tietosäilönnän lisäksi pilvipalvelut ovat mahdollistaneet asiakasyrityksille esimerkiksi liiketoiminnan tietoteknisten tukijärjestelmien vuokraamista tai myymistä palveluna, missä tietoväylänä toimii maailmanlaajuinen internetverkko. Palvelimelle säilötty digitaalista palvelua tuottava tieto voi olla toisella puolella maapalloa.

Kysymys nyt kuuluu, ovatko pilvipalvelut yrityksille ja myös valtioille turvallisia digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikkoja? Kysymys nyt myös kuuluu, onko digitaalinen tietoliikenne muodossa tai toisessa toimivan pilvipalvelun ja asiakkaan välillä turvallista?

Kiina on osoittanut, etteivät digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikat eikä digitaalinen tietoliikenne välttämättä ole turvallisia. Myös Venäjä on osoittanut, etteivät ne välttämättä ole turvallisia.

                                                                                        ****

Kiina on asettanut tavoitteekseen olla maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.  

Kiina on asettanut tavoitteeksi olla myös maailman ykkösvaltio ohi Yhdysvaltojen vuoteen 2049 mennessä.

Kiina täyttää 100 vuotta päivämäärällä 1.10.2049.

Kiinan kommunistinen puolue täyttää 100 vuotta jo kahden vuoden kuluttua vuonna 2021. Kiinan kommunistisen puolueen nykyinen pääsihteeri Xi Jinping on puhunut ideologisena päämääräajankohtana "kaksi 100 vuotta" (”兩個100”, esim. 中国共产党新闻网 9.3.2018 ja 中央通訊社 24.10.2017), mikä tarkoittaa kahta tärkeää satavuotista ajankohtaa vuosina 2021 ja 2049.

Tavoitteiden puolesta myös vuosi 2035 on Kiinassa asetettu merkitykselliseksi. Itseasiassa vuodelle 2035 Kiinan kommunistinen puolue asetti tavoitteet jo 1980-luvulla, mutta kyse tuolloin oli vain sosialismin modernisoimisen aikataulusta. Nyt tällä vuosikymmenellä Kiina on asettanut ikään kuin lisänä olla myös maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.

Lännessä on siis syytä muistaa Kiinan suhteen kolme kiinalaista tavoitevuotta: vuodet 2021, 2035 ja 2049. Nähtäväksi jää, jyllääkö maailmassa vuosina 2035 tai 2049 kiinalainen sosialismi vai vielä jokin muu.

Mitä Kiinan tavoitteekseen asettama teknologiajohtajuus sitten merkitsee?

Se tarkoittaa Kiinalle Yhdysvaltain teknologiajohtajuuden ohittamista ja olla maailmassa se taho, joka julkaisee ja ottaa ensimmäisenä käyttöön myöhemmin kaikkialle maailmaan leviävät teknologiset keksinnöt ja uutuudet.

                                                                                        ****

Kiina on ns. kehittyvä talous. Kiina on vielä paljon johtavia länsimaita jäljessä teknologiassa.

Kehittyvän talouden mailla talouskasvu on nopeaa ja mailla on vielä käyttämättömiä resursseja - lähinnä työvoimaa - nopean talouskasvun luomiseksi. Myös Venäjää pidetään kehittyvänä taloutena, mutta mielestäni sitä se ei missään nimessä ole, vaikka kuuluukin kehittyvien maiden BRICS-ryhmään. Luokittelen Venäjän taantuvaksi taloudeksi, jonka elinehto on energian ja muiden luonnonvarojen myynti, ei teknologia.

Maailman teknologiajohtajuus tarkoittaa, että maan on kyettävä yksin luomaan uutta sellaista teknologiaa, mitä aiemmin ei ole maailmassa kukaan muu vielä luonut. Toistaiseksi Kiina on ottanut kiinni länsimaita teknologiassa mm. yritysostoilla, työntekijärekrytoinnilla ja kouluttamalla potentiaalista opiskelija-ainestaan länsimaisissa yliopistoissa ja muissa korkea-asteen koulutuslaitoksissa.

Länsimaiden kokema ongelma on, että Kiina käyttää Venäjän tapaan myös kyseenalaisia keinoja edistääkseen omaa teknologiakyvykkyyttä. Selvällä suomen kielellä sanottuna: Kiina varastaa länsimaissa kehitettyä teknologiaa. Kiina varastaa länsimaista teknologiaa myös sangen kyseenalaisin keinoin häikäilemättömästi.

Ennen internettiä kylmän sodan aikaan tiedon - myös teknologisen tiedon - varastamiseen tarvittiin yleensä henkilö kohdemaassa: tietojen laiton luovuttaja, vakooja. Ennen internettiä kylmän sodan aikaan salaisuudet olivat paperilla kunkin yrityksen tai valtiollisen hallinnon omissa tiloissa hyllyissä ja kassakaapeissa.

Nyt tietojen varastaminen onnistuu internetin kautta varastajan kotimaasta käsin. Ei tarvita enää tietojen luovuttajia eikä vakoojia kohdemaassa kuten ennen vanhaan. Kohdemaassa ei välttämättä edes huomata, että tietoja on varastettu. Varastaminen voi kestää vuosia ennen kuin jää kiinni - jos jää ollenkaan. Viisas varas lopettaa ajoissa ennen paljastumista.

Tuosta vakoilumenetelmien muutoksesta kielii myös se, ettei enää tiedon laittomia luovuttajia tai vakoojia ole niin paljon tuomittuina kuin kylmän sodan aikaan ennen internetiä. Toki heitä edelleenkin on, esimerkkinä Edward Snowden sekä ne valtiolliset kiinalaishakkerit, jotka on nimetty myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                        ****

Tietomurron ja tietojen varastamisen kohteeksi joutunut taho pyrkii salaamaan kohtalonsa. Tapahtunut tietomurto on häpeä etenkin yritykselle. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.

Huhtikuussa kaksi vuotta sitten Viestintäviraston (nykyinen Traficom) kyberturvallisuuskeskus varoitti PwC:n (kotisivut) ja BAE Systemsin (kotisivut) raporttiin (Operation Cloud Hopper, April 2017) perustuen APT10-hakkeriryhmän suorittamasta kybervakoilukampanjasta, jonka kohteina olivat ICT-palveluntarjoajien järjestelmät (Viestintävirasto 5.4.2017).

APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatiosta varoittivat laajasti eri maiden tietoteknisestä turvallisuudesta - siis kyberturvallisuudesta - vastaavat viranomaistahot.

Suomea vastaavasti myös mm. Australian kyberturvallisuuskeskus (The Australian Cyber Security Centre, ACSC) varoitti tiedotteellaan 4.4.2017 (ACSC 4.4.2017).

The sustained cyber intrusions by APT10 were significant and focused on large scale Managed Service Providers (MSPs) - specialist companies that manage IT services and infrastructure for many medium to large businesses and organizations, both in Australia and globally.” totesi Australian ulkoministeri Hon Marise Payne joulukuussa 2018 APT10-hakkeriryhmän toiminnasta (The Hon Peter Dutton MP 21.12.2018).

Vapaasti suomennettuna:

APT10:n pitkäkestoiset tietoverkkorikkomukset olivat merkittäviä ja keskittyivät laajamittaisesti manageroiviin palveluntarjoajiin - erikoistuneisiin yrityksiin, jotka tarjoavat IT-palveluja ja -infrastruktuuria monille keskisuurille yrityksille ja organisaatioille sekä Australiassa että maailmanlaajuisesti.

Kyse oli ICT-palveluntarjoajien pilvipalveluista, joihin APT10-hakkeriryhmä Cloud Hopper -operaatiossa kykeni tunkeutumaan. Cloud Hopper -nimi on kuvaava: pilvihyppääjä. Kyse oli siis tosiaankin tiedon välityksen ja säilönnän pilvistä ja niihin liittyvistä palveluista.

APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatio oli onnistunut. Nyt jälkikäteen me tiedämme vahvistettuna, että se oli erittäin onnistunut. Kyse oli tosiaan pitkäkestoisesta operaatiosta, jossa kiinalaiset laittoivat länsimaista tietoturvallisuutta urakalla kumoon.

Cloud Hopper -operaatiossa APT10-hakkeriryhmä kykeni tunkeutumaan kahdeksan läntisen maailman ICT-palveluntarjoajan sisään (Reuters 26.6.2019).

Reutersin mukaan nämä ICT-palveluntarjoajayritykset tai näihin liittyvät olivat: Hewlett Packard Enterprise (HPE) (kotisivut), IBM (kotisivut), Fujitsu (kotisivut), NTT Data (kotisivut), Dimension Data (kotisivut), DXC Technology (kotisivut) sekä Computer Sciences Corporation (CSC) ja Tata Consultancy Services.

Edellä luettelossa mainittu DXC Technology sai alkunsa huhtikuussa 2017, kun Computer Sciences Corporation (CSC), Electronic Data Systems (EDS) ja HP:n Enterprise Services (HPE) yhdistyivät. Huhtikuussa (3.4.2017) myös Tata Consultancy Services yhdistettiin HPE:hen.

Kyse oli siis maailman suurimmista ICT-palveluntarjoajista, joiden toiminta perustuu pilvipalveluun: tieto on palveluntarjoajan pilvipalvelussa ja tieto liikkuu internettiä pitkin asiakasyrityksien ja palveluntarjoajien välillä. Listalla on viisi yritystä maailman kymmenen suurimman joukosta. Kiina keksii oivallisen tavan, kuinka päästä kiinni noiden jättien takana olevaan tietomassaan, joka perustui pohjimmiltaan pilvipalvelumekanismin heikkoon lenkkiin: tavalliseen työntekijäkirjautumiseen järjestelmässä.

Tuossa kesäkuisessa jutussa Reuters kirjoitti osuvasti noista kiinalaisinvaasion kohteeksi joutuneista yrityksistä:

The invasion exploited weaknesses in those companies, their customers, and the Western system of technological defense.”

Vapaasti suomennettuna:

[Tietomurto]hyökkäys hyödynsi heikkouksia näissä yrityksissä ja niiden asiakkaissa sekä länsimaisten järjestelmien teknisessä suojauksessa.

Yhdysvaltain oikeusministeriön joulukuussa 2018 prosessoiman syytteen mukaan APT10-hakkeriryhmä hyökkäsi vähintään 45 tietokoneeseen/tietokonejärjestelmään ja 25 teknologiayritykseen (U.S. Department of Justice 20.12.2018). Yhdysvaltain 12 osavaltiossa vähintään 90 tietokoneen hakkeroinnissa 15 yrityksestä seitsemän oli ilmailu- ja/tai avaruus- ja satelliittiteknologiayritystä, kolme viestintäteknologiayritystä, kolme elektronisia järjestelmiä ja laboratoriotutkimuslaitteita valmistavia yrityksiä, yksi meriteknologiayritys ja yksi öljyn- ja kaasuporaukseen liittyvä yritys.

APT10-hakkeriryhmä onnistui tunkeutumaan yrityksiin vähintään 12 maassa. Nämä maat olivat Brasilia, Kanada, Suomi, Ranska, Saksa, Intia, Japani, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Yritykset toimivat kaupassa, teollisuudessa ja teknologiassa mm. pankki- ja rahoitus-, telekommunikaatio-, kulutuselektroniikka-, pakkaus-, konsultointi-, terveydenhuolto-, bioteknologia-, autonvalmistus-, kaivos-, öljyn- ja kaasunetsintäalalla sekä lääketieteen alalla laitevalmistuksessa.

Noiden edellä mainittujen ICT-palveluntarjoajien kautta APT10-hakkeriryhmä pääsi siis eteenpäin varsinaisiin kohteisiin. Seuraavat yritykset tai valtion laitokset tietomurtokohteina on julkisuudessa nimetty:

Suomalainen Valmet (kotisivut), ruotsalainen Ericsson (kotisivut), yhdysvaltalainen Huntington Ingalls Industries (kotisivut), yhdysvaltalainen Valen Analytics (kotisivut) ja yhdysvaltalainen Sabre (kotisivut) sekä Yhdysvaltain liittohallituksen alaisen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n Jet Propulsion Laboratory (kotisivut) ja Goddard Space Flight Center (kotisivut).

Oheisen listan kaksi viimeistä kohdetta ovat Nasan hallinnoima avaruustekniikkakeskus ja tutkimuskeskus. On syytä olettaa, että kaksi viimeistä NASA:n hakkerointikohdetta oheisella listalla liittyy Kiinan pyrkimyksiin avaruudessa.

Kiina aikoo rakentaa tutkimusaseman Kuuhun vuoteen 2030 mennessä” uutisoi Helsingin Sanomat huhtikuussa (HS 24.4.2019).

Tietomurron kohteeksi joutui myös norjalainen Visma (kotisivut), josta uutisoi Recorded Future -internetetnologiayritys helmikuussa (Recorded Future 6.2.2019). Visma toimii myös Suomessa omistaen ValueFrame- ja Severa-toiminnanohjausjärjestelmät.

Myös U.S. Department of Energy’s Lawrence Berkeley National Laboratory (LBNL, kotisivut) on nimetty murtokohteeksi. LBNL on yksi Yhdysvaltain energiaministeriön kansallisista laboratorioista ja teknologiakeskuksista.

Lisäksi APT10 onnistui tunkeutumaan Yhdysvaltain armeijan tietokoneisiin ja varastamaan sieltä arkaluonteisia tietoja yli 100 000 Yhdysvaltain laivaston palkkalistoilla olevalta. Varastettuja henkilötietoja olivat palkkalistoilla olevien nimet, sosiaaliturvatunnukset, syntymäajat, palkkatiedot, henkilökohtaiset puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.

Uskallan arvioida, että em. henkilötiedot hakkeriryhmä on saanut Yhdysvaltain laivaston pilvipalvelussa olevasta taloushallintojärjestelmästä, joka hoitaa mm. palkanmaksua.

Summa summarum: Kiina kykeni murtautumaan pilvipalvelujen kautta koko läntiseen digitaalimaailmaan. Heikko lenkki oli löytynyt.

                                                                                        ****

China hacked a Navy contractor and secured a trove of highly sensitive data on submarine warfare” oli uutisotikko The Washington Post -lehden uutissivustolla viime kesänä (The Washington Post 8.6.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Kiina hakkeroi laivaston toimittajan ja löysi erittäin arkaluonteisia tietoja sukellusvenesodankäynnistä”.

Kiinalaishallinto oli onnistunut siis hakkeroimaan Yhdysvaltain laivastolle työskennelleen toimittajan. Englanninkielisessä tekstissä käytetään contractor-sanaa, jota tässä tapauksessa ei ehkä ole syytä kääntää ainakaan urakoitsija-sanalla vaan ehkäpä toimittaja-sanalla. Kyseessä on siis toimittaja, joka oli tai on edelleen sopimussuhteessa laivastoon.

Tässä tapauksessa ei ole tietoa, onko hakkerointi tapahtunut toimittajan ja tilaajan käytössä olevan yhteisen pilvipalvelun kautta vai onko toimittajan työntekijöillä ollut pääsy pilvipalvelua vastaavalla kirjautumisprosessilla Yhdysvaltain laivaston omille palvelimille. Murto tapahtui todennäköisesti toimittajan  luokittelemattoman verkon kautta suoraan. Yhdysvaltain laivasto ei siis ollut pitänyt riittävää huolta toimittajansa tietoturvasta.

Kiinalaishakkerit onnistuivat varastamaan yhteensä 614 gigatavua sukellusveneitä ja vedenalaisia aseita koskevaa arkaluonteista huippusalaista materiaalia. Hakkeroitu materiaali käsitti mm. yliäänitorjuntaohjuksia, joiden pitäisi tulla laivaston käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Hakkeroitu materiaali käsitti Sea Dragon -projektin lisäksi myös mm. merisodankäynnissä tärkeää sukellussignaali- ja sensorikirjastoa, siis digitaalista sodankäyntikirjastoa. Salaisesta Sea Dragon -projektista löytyy toistaiseksi vain hieman julkista tietoa (Popular Mechanics 11.6.2018).

Tässäkin tapauksessa murto siis tapahtui Yhdysvaltain laivastolle toimittavan yhteistyökumppanin kautta.

Edellä kuvattu tapahtui vuonna 2018. Jo vuonna 2015 Yhdysvaltain oikeuslaitoksessa käsiteltiin kiinalaisten hakkerointitapausta, jossa sairausvakuutusyhtiö Anthemilta (kotisivut) varastettiin 78,8 miljoonaa asiakirjaa. FBI on etsintäkuuluttanut syyllisenä kiinalaisen Fujie Wangin (王富士) (FBI 7.5.2019), kun Etelä-Indianan piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt asiassa oikeuspäätöksen (USDC ISDI 7.5.2019). Tähän tietomuroon ei liittynyt APT10-hakkerointiryhmää.

                                                                                        ****

Mitä helvettiä sitten oikein on APT10?

APT10:n toiminta tunnetaan myös nimillä Stone Panda, menuPass, CVNX, Red Apollo ja POTASSIUM. Hakkeriryhmä on ollut laajemmin yleisessä tiedossa vuodesta 2013.

APT on lyhenne englanninkielinen sanoista ”advanced persistent threat”. Suomeksi kutakuinkin ”pysyvä kehittynyt uhka”, mikä kuvaa hyvin ainakin Kiinan valtiollista APT10-hakkeriryhmää.

APT-hakkeriryhmiä ja niiden suorittamia hakkerointioperaatioita on useita. Muun muassa  FireEye-tietoturvayhtiö on niitä listannut APT-hakkeriryhmiä ansiokkaasti: APT1…APT40.

Mikä on APT10:n takana?

APT10 on Kiinan turvallisuusministeriön luomus ja sen hakkerointioperaatiot ovat Kiinan valtion luomuksia. Hakkerointi on Kiinalle valtiollista vakoilutoimintaa siinä missä Venäjällekin. Venäjä hakkeroi lisäksi luodakseen poliittista sekasortoa. Kyse on valtiollisesta toiminnasta eikä mistään nuorten nörttien irvailusta tai pätemisen tarpeesta. Kyse on teknologian varastamisesta ilmaiseksi varastamispalkalla. Sen läntisen teknologian varastamisesta, jonka kehittäminen on maksanut yrityksille ja valtioille miljoonittain ja miljardeittain.

Kiinassa APT10-hakkeriryhmää ylläpitää Kiinan turvallisuusministeriö tai tarkemmin ilmaistuna Kansantasavallan kansallisen turvallisuuden ministeriö (Chinese Ministry of State Security (MSS), 中华人民共和国国家安全部 tai 中华人民共和国国家安全部).

Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivustolla on blogikirjoituksissa hyvin selvitetty, mistä APT10:n läntisiin pilvipalveluihin vuodesta 2016 kohdistettu Cloud Hopper -hakkerointioperaatio tapahtui. Tuossa hakkerointioperaatiossa kautta APT10:llä oli pääsymahdollisuus itse asiassa tuhansiin pilvipalvelua ja tarjoavien yritysten asiakasyrityksiin ympäri maailmaa (Intrusion Truth 15.8.2018 sekä myös Intrusion Truth 9.8.2018 ja Intrusion Truth 31.8.2018).  

On huomioitava, että niin Kiina kuin Venäjä onkii vain sen tiedon, mitä ne hakevat ja mitä tarvitsevat. Arvioin, että APT10-hakkeriryhmä ei varastanut kaikkea sitä tietoa hyödyttömänä, mihin heillä oli pääsymahdollisuus hakkeroitujen pilvipalvelujen kautta. On myös todennäköistä, että monesta vihamielisestä tunkeutumisesta ei ole jäänyt sen kummoisempaa jälkeä kuin mitä laillinen kirjautuminen pilvipalveluun jättää. On varmasti lukuisa määrä tietojärjestelmiä, joihin ei tiedetä edes tunkeudutun.

Edellä mainituista Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston kirjoituksista 9.8.- ja 15.8.-päivätyissä kirjoituksissa on mielestäni riittävän varmasti ja tarkasti osoitettu, että APT-hakkeriryhmän takana on Kiinan turvallisuusministeriö. En toista noita perusteita enää tässä, ne ovat luettavissa noista WordPress-blogikirjoituksista. Myös yhdysvaltalaisen oikeuslaitoksen päätösasiakirja neljä kuukautta myöhemmin joulukuussa toteaa pitkälti saman, mitä Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivusto totesi jo elokuussa 2018.

Intrusion Truth -blogikirjoittaja(t) nimesi(vät) jo elokuussa 2018 Zheng Yanbinin, Gao Qiangin ja Zhang Shilongin Cloud Hopper -hakkerointioperaation tekijöiksi. Noista kolmesta hakkeroijasta Zhang Shilong (张士龙) sai myös yhdysvaltaisessa käräjätuomioistuimessa tuomion (USDC SDNY 17.12.2018) ja on edelleen FBI:n etsintäkuuluttama (FBI 20.12.2018). Toinen FBI:n etsintäkuuluttama samoista kolttosista käräjätuomioistuimessa tuomittuna on Hua Zhu (朱华). Zhu tunnetaan myös nimillä “Afwar”, “CVNX”, “Alayos” ja “Godkiller”. Shilong puolestaan tunnetaan myös nimillä ”Baobeilong”, “Zhang Jianguo”, ja “Atreexp".

Nuo em. Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston nimeämät kolme herraa työskentelivät Huaying Haitai Science and Technology Development Co Ltd -yrityksessä (天津华盈海泰科技发展有限公司) ja Laoying Baichen Instruments Equipment Co Ltd -yrityksessä Tianjinissa Kiinassa. Myös New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus totesi joulukuisessa oikeuspäätöksessään hakkeroinnin tapahtuneen Tianjinista käsin.

Mielestäni Kiinaa on pidettävä maailman varastajahäirikkönä numero yksi.

More than 90 percent of the Department’s cases alleging economic espionage over the past seven years involve China. More than two-thirds of the Department’s cases involving thefts of trade secrets are connected to China. In the last few months of this year, our Department has announced charges in three cases alleging crimes committed at the behest of a branch of the Chinese Ministry of State Security.” (U.S. Department of Justice 20.12.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Yli 90 prosenttia [Yhdysvaltain] oikeuden käsittelemistä tapauksista, jotka koskevat taloudellista vakoilua viimeisten seitsemän vuoden aikana, liittyvät Kiinaan. Yli kaksi kolmasosaa oikeuden tapauksista, jotka käsittelevät kaupallisten salaisuuksien varkauksia, liittyvät Kiinaan. Kuluvan vuoden viimeisinä kuukausina oikeutemme on käsitellyt syytteitä kolmessa tapauksessa, jotka koskevat Kiinan turvallisuusministeriön toimeksiannosta tehtyjä rikoksia."

Noin lausui Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Rod J. Rosenstein, kun New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt päätöksen APT10-tapauksessa.

Suomessa ei vielä oikein ymmärretä, kuin kyrpiintyneitä Yhdysvalloissa ollaan Kiinan harjoittamaan tällaiseen ”varasta kun voit keinolla millä hyvänsä” -toimintaan.

                                                                                        ****

Kuinka sitten APT10-hakkeriryhmä toimi Cloud Hopper -hakkerointioperaatiossa?

New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus on kirjannut toimintatavan hyvin ja yksityiskohtaisesti em. päätöksessään. Toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa.

New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden 23-sivuinen päätös antaa hyvän ja luotettavan kuvan rikollisesta toiminnasta ja siitä, miten digitaalinen tietovarkaus toteutettiin. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea oikeuspäätöksen MEANS AND METHODS OF THE CONSPIRACY -luku sivulta 5 STATUTORY ALLEGATIONS -lukuun saakka sivulle 15 (USDC SDNY 17.12.2018).

APT10-hakkeriryhmän toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa ja tuo toimintatapa lienee jo huomioitu läntisissä tietoturvakäytännöissä (Recorded Future 6.2.2019, enSilo Intelligence Team 24.3.2019 jne.).

Edellä mainitussa enSilo Intelligence Team -linkissä päivämäärällä 24.3.2019 on selvitty, kuinka APT10-hakkeriryhmä toimi viime keväänä uudella tavalla Yhdysvaltojen käräjäoikeustuomion jälkeen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä myös ATT&CK™-sivuston Mitre-sivulla. Tuolta löytyy tietoa myös APT-hakkeriryhmistä (esim. APT1).

Nyt yritysten ja myös valtion tietoturvallisuudesta vastaavien tahojen on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi APT10-hakkeriryhmän ennen tätä vuotta toteudutut tietomurtoprosessit ovat jo vanhaa maailmaa. Tietoturvassa pitää toki olla eliminoituna myös vanhat murtautumisprosessit, mutta myös ne mahdollisesti tulevat, joista ei vielä ole kokemustietoa.

                                                                                        ****

Kiinalaisten lisäksi Suomessa on syytä olla tarkkana myös venäläisten suhteen. On syytä olettaa, että kiinalaisia enemmän venäläisiä kiinnostaa Suomessa maanpuolustus, ulkoasiainhallinto sekä EU-asiat.

Suomessa on syytä noteerata ne lainsäädännölliset toimet, joilla Venäjä on tehnyt sekä tietoliikenteen kontrolloinnin että samalla myös digitaalisten tietojen käytön - siis varastamisen - viranomaisen suorittamana toimena helpommaksi. Mahdollisuudet valtiollisiin tietomurtotoimiin Venäjällä luotiin jo tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Venäjällä aloitusvuotena pidän vuotta 2003 (№ 126-ФЗ 7.7.2003), jolloin asiaan liittyvää lainsäädäntöä aloitettiin muokata Putinin astuttua valtaan vuonna 2000.

Venäjän itselleen luomat mahdollisuudet on huomioitava etenkin niiden Suomen valtion virkamiesten sekä myös niiden valtiolle toimivien yhteistyökumppanien ja toimijoiden, jotka matkustavat Venäjälle tai oleskelevat Venäjällä.

Lähtökohdaksi tulee ottaa, että venäläisviranomaiset FSB:n (ФСБ) johdolla ja Roskomnadzor-viestintävalvontaviraston (Роскомнадзор) avittamana tietävät kaiken, mitä tietokoneella tai puhelimella Venäjällä teet.

Venäjän turvallisuuspalvelu kertoo laatineensa menetelmät internet-liikenteen salauksen purkamiseksi” oli lehtijutun alaotsikko Ilta-Sanomissa jo vuonna 2016 (IS 29.7.2016). FSB kertoi muutamaa päivää aikaisemmin verkkosivuillaan, että sekä tekniset että operationaaliset menetelmät salausavainten keräämiseksi ovat olemassa (FSB 25.7.2016).

Kyse virallisesti oli ja on laissa ”terrorismin torjunnasta” (№ 374-ФЗ 6.7.2017 ja № 375-ФЗ 6.7.2016). Lait luovat venäläisviranomaisille täydellisen pääsyn internetissä liikkuvaan tietoon. Tuo laki sallii myös kaikkien Venäjällä puheluita puhuvien tai teksti- ja sähköpostiviestejä lähettävien suomalaisten viestiliikenteen tallentamisen. Laki velvoittaa tele- ja internetoperaattorit niin sanotut metatiedot eli viestien tekniset välitystiedot kolmen vuoden ajan, sen sijaan sisältöjen säilyttämisvaatimus on puoli vuotta.

Noita lakeja ei kuitenkaan ole säädetty vakoilu- tai tietomurtotarkoituksessa vaan internetin kontrolloimistarkoituksessa. Tästä vuodesta lähtien tarkoituksena on myös Venäjällä olevan tietoverkon poiskytkeminen maailman muusta tietoverkosta tarvittaessa, kun lakimuutos saadaan voimaan 1.11.2019 ja 1.1.2021 (№ 90-ФЗ 1.5.2019).

Suomessa on siis huomioitava mahdollisuus käyttäjätunnusten ja salasanojen helpommasta päätymisestä venäläisviranomaisten tietoon silloin, kun tietokonetta ja/tai puhelinta käytetään Venäjällä.

Suomessakin on huomioitava valtiovallan toiminnassa Yhdysvaltojen tavoin se, ettei venäläisen tietoturvayhtiö Kaspersky Labin ohjelmistoja käytetä valtionhallinnossa eikä myöskään niissä yrityksissä, jotka tuottavat valtionhallinnolle arkaluontaista tietoa tai joilla on yhteinen pilvipalvelu valtionhallinnon kanssa.

Käsittelin aikanaan Kaspersky Labia ja sen yhteyksiä Venäjän valtionhallintoon kirjoituksessa otsikolla ”Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja Vladimir Putin” (US-blogi 14.10.2017).

                                                                                        ****

Valtio osti ministeriöille yhteisen tietojärjestelmän - Puolustusministeriön it-pomo tyrmää: Tietoturva alle minimitason” (Yle 24.11.2018).

Valtioneuvoston kanslia tiedotti puolta vuotta aikaisemmin "Valtioneuvosto vauhdittaa ministeriöiden digitalisaatiota" (VNK 21.5.2018).

Vauhditettu digitalisaatiohanke on nimetty valtionhallinnossa VAHVA-hankkeeksi (Valtioneuvoston asianhallinnan kehittämishanke). VAHVA-hanke on suunniteltu saatavan valmiiksi syksyllä 2020, mutta se alkoi jo aikaisemmin kuin mitä Kiinan valtiollisen APT10-hakkerirymän Cloud Hopper -operaatiosta oli yksityiskohtaista tietoa.

VAHVA-hankkeen toimina-alustana toimii Tieto Oy:n Public 360° -järjestelmä. Kyse on Tieto Oy:n kehittämästä asian-, asiakirjojen- ja arkistojenhallinta -järjestelmästä.

360° voidaan toimittaa paikallisesti asennettuna tai pilvipalveluna, jolloin hinta määritetään käyttäjäkohtaisesti ja käytössä on vain liiketoimintaan tarvittavat ominaisuudet. Koska ratkaisu on pilvipohjainen, sitä on helppo säätää tarpeiden muuttuessa. 360° Onlinen kaltainen pilviratkaisu on huomattavasti helpompi toteuttaa. Se vaatii vain vähän aikaa ja asennuksen, määrittelyn, projektinhallinnan jne. kustannukset ovat alemmat.” Tieto Oy kirjoittaa Public 360° -järjestelmän mainossivulla (Public 360°).

Kiinassa ja Venäjällä valtiolliset hakkerit tuskin malttavat odottaa ajankohtaa, milloin Public 360° -järjestelmä on riittävässä toiminnassa ja pääsevät kokeilemaan Tieto Oy:n järjestelmän kautta avointa pääsyä Suomen valtionhallinnon pohjattomiin asiakirjavarastoihin, jotka olisivat liitetty tuohon Tieto Oy:n pilvipalveluun ja helppoon murtautumiseen periaatteeltaan samalla tavalla kuin mitä APT10-ryhmä toteutti jo vuodesta 2006 alkaen muodossa tai toisessa aina näihin päiviin saakka.

Yritin etsiä niitä valtioita, joilla jo olisi Tieto Oy:n Public 360° -järjestelmä. En löytänyt yhtään ja tuskin löydän kymmenenkään vuoden päästä. En puhu nyt Suomesta.

Suomi on epäonnistuneiden kokeilujen luvattu maa. Se ei mitään, että kokeiluissa menetetään kymmeniä miljoonia, mutta mikä vahinko, jos hakkerit imevät valtion asiakirjat parempiin tarkoituksiin. Jos Kiinan valtiolliset hakkerit onnistuvat selättämään kahdeksan maailmanluokan ICT-palveluntarjoajaa ja myös paljon muuta Yhdysvaltain laivastoa myöten, Tieto Oy:n pilvipalvelu tuskin lienee erityinen haaste enää.

Surullisena muistelen sitä valtiollisten venäläishakkereiden tunkeutumista ulkoministeriön tietokoneille ainakin kevättalvella 2013 ennen kuin ruotsalaiset naapurimme antoivat meille vinkin venäläisestä tietomurrosta (MTV3 31.10.2013 ja Yle 2.7.2014).

Kiusallista joka tapauksessa oli, että me suomalaiset emme itse tietomurtoa havainneet ja tietomurto todennäköisesti olisi edelleen päällä ilman ruotsalaisia. On muistettava, että myös edellä tässä kirjoituksessa nimetyt kiinalaiset hakkerit toimivat pitkäaikaisesti ainakin vuodesta 2006 vuoteen 2018 New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksen perusteella.

                                                                                        ****

Suomen valtionhallinnossa on tärkeää, että vieraiden valtojen valtiollisilla hakkeriryhmillä ei ole luvatonta pääsyä mihinkään pilvipalvelun tai muutoin internetyhteyden päässä olevaan digitaalisessa muodossa olevaan materiaaliin esimerkiksi helposti murrettavissa olevien kirjautumismenetelmien kautta. Kiinalaiset ja myös venäläiset ovat pitäneet pilkkanaan tätä läntistä tietotekniikkaa vuosien ajan.

Valtionhallinnossa on myös muistettava, että vaikka itse valtiohallinnon tietoturva olisikin läpäisemätön, valtionhallintoon liittyvien yhteistyökumppanien tietoturva ei välttämättä ole. Valtionhallinto ei tietojeni mukaan itse käytä esimerkiksi Kaspersky Labin tietoturvatuotteita, mutta jotkin valtion yhteistyökumppanit käyttävät.

Jos olisin vieraan vallan valtiollinen hakkeri vaikkapa Venäjältä ja tehtäväni olisi päästä Suomen Puolustusvoimien digitaaliseen materiaaliin, alkaisin selvittää Puolustusvoimien yhteistyökumppanien tietoturvaa ja linkityksiä Puolustusvoimiin: Millog Oy (kotisivut), Conlog Group (kotisivut), Oy Morehouse LTD (kotisivut), Suomen Erillisverkot Oy (kotisivut), Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori (kotisivut), Senaatti-kiinteistöt (kotisivut), Leijona Catering Oy (kotisivut) sekä ne eri alojen konsulttitoimistot, joiden kanssa puolustushallinnolla on erityyppisiä kausisopimuksia. Pitää aina löytää sen heikoin lenkki, josta isokin pato lähtee murtumaan.

Esimerkisi Gonlog Oy:hyn käsiksi saattaisi päästä myös Ruotsin kautta, kun ruotsalainen System Engineering Solutions 37 (kotisivut) osti yrityksen vuoden 2018 alussa.

Valtiovallan on syytä myös kontrolloida niiden yhteistyökumppanien työntekijöiden matkustusta maailmalla ja erityisesti Venäjällä, joilla on pilvipalvelujen kautta pääsymahdollisuus valtion arkaluonteiseen digitaaliseen tietoon. Itse tunnen Venäjän hyvin, mutta sama koskenee myös Kiinaa, jota en tiedä henkilökohtaisesti.

Kiinalaishakkerien onnistuminen varastaa Yhdysvaltain laivastolta arkaluonteista huippusalaista materiaalia 614 gigatavua osoittaa, kuinka tärkeää on pitää riittävää huolta myös yhteistyökumppanien tietoturvasta.

Sinisilmäinen ja hyväuskoinen ei siis saa olla. Kaikki tietovarkausmahdollisuudet on tukittava riippumatta siitä, onko tietovarkauden kohteeksi joutuminen ollenkaan todennäköistä. Epätodennäköisin kun on yleensä todennäköisintä.

Kiinalaisten ja venäläisten suhteen on myös muistettava myös heidän kärsivällisyytensä. Vuosi ei ole aika eikä mikään päämäärään pääsemiseksi.

]]>
13 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut#comments Hakkerointi Kiina-keskeinen maailmanjärjestys Tietosuoja Turpo Venäjä Wed, 10 Jul 2019 07:00:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut
Uhka pohjoisesta: Iran c/o Hizbollah http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah <p><strong>Skenario Iranin ja Israelin välisen konfliktin eskaloitumisesta täysimittaiseksi sodaksi ei välttämättä ole täysin absurdi. Sodanuhka oli lähellä Iranin pudotettua kesäkuussa modernin USAn droonin jolloin eri lähteiden mukaan presidentti Donald Trump oli jo antamassa lupaa kostoiskuun laimentaen sen viimehetkessä vain kyberhyökkäykseksi.</strong></p><p>Mitä olisi voinut tapahtua jos USA olisi laukaissut ohjuksensa Iraniin? Tri Eitan Azani, IDC Hertzliyan Libanonin asioihin erikoistunut tutkija, sanoo Hizbollahin tällaisessa tilanteessa todennäköisesti laukaisevan mittavan ohjusiskun Israeliin joka puolestaan johtaisi mittavaan konfliktiin naapureiden kesken. Syynä tähän tapahtumakulkuun on Iranin miljardien dollareiden sijoitukset Hizbollahin kehittyneisiin ohjuksiin näiden käyttämiseksi Israelia vastaan tilanteen niin vaatiessa.</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="372" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/07/hezbollah_chart_final-03.jpg?w=547" width="547" /></p><p><em>Shaan Shaikh, &quot;Missiles and Rockets of Hezbollah,&quot; Missile Threat, Center for Strategic and International Studies, June 26, 2018, last modified May 20, 2019, https://missilethreat.csis.org/country/hezbollahs-rocket-arsenal/.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Sitten Libanonin vuoden 2006 sodan ja erityisesti Hizbollahin sotilasjohtaja Imad Mughniyahin surmaamisen jälkeen vuonna 2008, Iran on kontrolloinut Hezbollahin asevoimia suoraan ja vahvasti. Täten Libanoniin sijoitetut ohjukset voidaan katsoa kuuluvan Iranien asevoimien arsenaaliin. Samoin USAn (tai Israelin) hyökätessä Iraniin tämä voisi määrätä myös toisen tukemansa organisaation, Palestinian Islamic Jihadin, laukaisemaan omat ohjuksensa Gazasta Israeliin.</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="150" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/07/hezbollah-gas-rigs.jpg?w=300" width="300" /></p><p><em>Hizbollahin sivusto esittää järjestön uhkaavan myös Israelin kaasukenttiä Välimerellä. Photo: Screenshot.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Israel on tehnyt lukemattomia ilmaiskuja iranilaisiin, syyrialaisiin ja libanonilaisiin kohteisiin estääkseen Hizbollahia saamasta yhä tehokkaampia ohjuksia. Myös nämä ilmaiskut saattavat jossain vaiheessa kertautua nykyistä laajempaan laukaustenvaihtoon Iranin ja Israelin kesken.</p><p>Prikaatinkenraali (res.) Amnon Sofrin, aiempi Mossadin tiedustelujohtaja, on analysoinut Hizbollahin asevoimien nykytilaa. Sofrinin mukaan Hizbollah on Syyrian sodassa menettänyt noin 2500 taistelijaa mutta vastikkeeksi saanut myös merkittävää sotakokemusta. Israelin osalta suurin uhka Hizbollahin taholta on kyseisen organisaation hallussa olevat 100 000-150 000 ohjusta ja rakettia; näistä muutaman tuhannen &ndash; Scud -ohjukset ml - kantama on satoja kilometrejä eli ne kattavat koko Israelin alueen. Pidemmän kantaman ohjusten muuntaminen täsmäohjuksiksi on ollut useiden Israelin ilmaiskujen kohteena, Iran ja Hizbollah ovat kuitenkin kehittäneet näihin ohjuksiin GPS pohjaisen ohjausmoduulin. Tällä hetkellä Hizbollahilla on noin 200 tällaista täsmäohjusta joista jokainen kykenee kuljettamaan mukanaan satoja kiloja räjähteitä.</p><p>Sofrin myös huomautti, että IDF:n tuhottua kuusi Libanonista Israeliin johtanutta hyökkäystunnelia oli tämä merkittävä takaisku Hizbollahin operatiivisille suunnitelmille koska nyt organisaatio on epävarma siitä kuinka syvälle Israelin tiedustelupalvelu on tunkeutunut Hizbollahin sisään.&nbsp; (Hizbollahin hyökkäystunneleista taustoitusta mm&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/01/01/operaatio-northern-shield/" rel="bookmark">Operaatio Northern Shield</a>&nbsp;</em>&nbsp;).</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="875" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/01/Hezbollah18.gif?w=547" width="547" /></p><p>Aiempi IDF:n pohjoisen lohkon varaesikuntapäällikkö kenraalimajuri (res.) Yair Golan on todennut Hizbollahin pitkän kantaman täsmäohjusten todella olevan suurin uhka Libanonista Israeliin mutta huomauttaa samalla, että mitä pidempi kantomatka ohjuksella on sitä paremmat mahdollisuudet Israelin ohjuspuolustusjärjestelmällä -Arrow, David&#39;s Sling ja Iron Dome - on niiden lento keskeyttää.&nbsp; (ohjuspuolustuksesta lisää mm&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2016/03/07/israelissa-nyt-maailman-kehittynein-ohjuspuolustus/" rel="bookmark">Israelissa nyt maailman kehittynein ohjuspuolustus</a></em>).</p><p>Iranin ulkoministeri Mohammad Javad Zarif on twitterissä lausunut ettei Iran ensimmäisenä aloita sotaa mutta jos se siihen pakotetaan ei sodasta tule lyhyt. Jos Iran pakotetaan sotaan tulee Israel myös osaksi konfliktia liki kaikissa skenaarioissa.</p><p>Lähde: <a href="https://www.israeldefense.co.il/en/node/39226"><em>Israel Defense</em></a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="547" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2016/03/hezbollah-missile-threat-map1.jpg?w=547" width="547" /></p><p><em>Hizbollahin ohjusuhka Israeliin v. 2016. Nyt uhka suurempi ohjusten määrän ja laadun kehittymisen myötä.</em></p><p>&nbsp;</p><hr /><p>Kirjoitus ensinnä ilmestynyt <a href="https://arielfi.wordpress.com/"><em>Ariel </em></a>&nbsp;-verkkojulkaisussa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Skenario Iranin ja Israelin välisen konfliktin eskaloitumisesta täysimittaiseksi sodaksi ei välttämättä ole täysin absurdi. Sodanuhka oli lähellä Iranin pudotettua kesäkuussa modernin USAn droonin jolloin eri lähteiden mukaan presidentti Donald Trump oli jo antamassa lupaa kostoiskuun laimentaen sen viimehetkessä vain kyberhyökkäykseksi.

Mitä olisi voinut tapahtua jos USA olisi laukaissut ohjuksensa Iraniin? Tri Eitan Azani, IDC Hertzliyan Libanonin asioihin erikoistunut tutkija, sanoo Hizbollahin tällaisessa tilanteessa todennäköisesti laukaisevan mittavan ohjusiskun Israeliin joka puolestaan johtaisi mittavaan konfliktiin naapureiden kesken. Syynä tähän tapahtumakulkuun on Iranin miljardien dollareiden sijoitukset Hizbollahin kehittyneisiin ohjuksiin näiden käyttämiseksi Israelia vastaan tilanteen niin vaatiessa.

 

Shaan Shaikh, "Missiles and Rockets of Hezbollah," Missile Threat, Center for Strategic and International Studies, June 26, 2018, last modified May 20, 2019, https://missilethreat.csis.org/country/hezbollahs-rocket-arsenal/.

 

Sitten Libanonin vuoden 2006 sodan ja erityisesti Hizbollahin sotilasjohtaja Imad Mughniyahin surmaamisen jälkeen vuonna 2008, Iran on kontrolloinut Hezbollahin asevoimia suoraan ja vahvasti. Täten Libanoniin sijoitetut ohjukset voidaan katsoa kuuluvan Iranien asevoimien arsenaaliin. Samoin USAn (tai Israelin) hyökätessä Iraniin tämä voisi määrätä myös toisen tukemansa organisaation, Palestinian Islamic Jihadin, laukaisemaan omat ohjuksensa Gazasta Israeliin.

 

Hizbollahin sivusto esittää järjestön uhkaavan myös Israelin kaasukenttiä Välimerellä. Photo: Screenshot.

 

Israel on tehnyt lukemattomia ilmaiskuja iranilaisiin, syyrialaisiin ja libanonilaisiin kohteisiin estääkseen Hizbollahia saamasta yhä tehokkaampia ohjuksia. Myös nämä ilmaiskut saattavat jossain vaiheessa kertautua nykyistä laajempaan laukaustenvaihtoon Iranin ja Israelin kesken.

Prikaatinkenraali (res.) Amnon Sofrin, aiempi Mossadin tiedustelujohtaja, on analysoinut Hizbollahin asevoimien nykytilaa. Sofrinin mukaan Hizbollah on Syyrian sodassa menettänyt noin 2500 taistelijaa mutta vastikkeeksi saanut myös merkittävää sotakokemusta. Israelin osalta suurin uhka Hizbollahin taholta on kyseisen organisaation hallussa olevat 100 000-150 000 ohjusta ja rakettia; näistä muutaman tuhannen – Scud -ohjukset ml - kantama on satoja kilometrejä eli ne kattavat koko Israelin alueen. Pidemmän kantaman ohjusten muuntaminen täsmäohjuksiksi on ollut useiden Israelin ilmaiskujen kohteena, Iran ja Hizbollah ovat kuitenkin kehittäneet näihin ohjuksiin GPS pohjaisen ohjausmoduulin. Tällä hetkellä Hizbollahilla on noin 200 tällaista täsmäohjusta joista jokainen kykenee kuljettamaan mukanaan satoja kiloja räjähteitä.

Sofrin myös huomautti, että IDF:n tuhottua kuusi Libanonista Israeliin johtanutta hyökkäystunnelia oli tämä merkittävä takaisku Hizbollahin operatiivisille suunnitelmille koska nyt organisaatio on epävarma siitä kuinka syvälle Israelin tiedustelupalvelu on tunkeutunut Hizbollahin sisään.  (Hizbollahin hyökkäystunneleista taustoitusta mm Operaatio Northern Shield  ).

 

Aiempi IDF:n pohjoisen lohkon varaesikuntapäällikkö kenraalimajuri (res.) Yair Golan on todennut Hizbollahin pitkän kantaman täsmäohjusten todella olevan suurin uhka Libanonista Israeliin mutta huomauttaa samalla, että mitä pidempi kantomatka ohjuksella on sitä paremmat mahdollisuudet Israelin ohjuspuolustusjärjestelmällä -Arrow, David's Sling ja Iron Dome - on niiden lento keskeyttää.  (ohjuspuolustuksesta lisää mm Israelissa nyt maailman kehittynein ohjuspuolustus).

Iranin ulkoministeri Mohammad Javad Zarif on twitterissä lausunut ettei Iran ensimmäisenä aloita sotaa mutta jos se siihen pakotetaan ei sodasta tule lyhyt. Jos Iran pakotetaan sotaan tulee Israel myös osaksi konfliktia liki kaikissa skenaarioissa.

Lähde: Israel Defense

 

Hizbollahin ohjusuhka Israeliin v. 2016. Nyt uhka suurempi ohjusten määrän ja laadun kehittymisen myötä.

 


Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel  -verkkojulkaisussa

]]>
3 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah#comments Hizbollah Turpo Tue, 09 Jul 2019 16:07:40 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah
Israel´s Eastern Border? http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border <p><strong>&ldquo;<em><strong>Under certain circumstances, I think Israel has the right to retain some, but unlikely all, of the West Bank.&rdquo; </strong></em></strong><strong><strong>(US ambassador to Israel, David Friedman)</strong></strong></p> <p>Ever since the Six Day War in June 1967, innumerable plans have been put forward from the Left, the Right and the Center about what to do with the historic land &ndash; and its inhabitants &ndash; that suddenly and quite unexpectedly fell under Israel&rsquo;s control &ndash; plans regarding ways to divide sc West Bank up or annex it or part of it to Israel, without imperiling the country&rsquo;s Jewish majority.</p> <p>From my viewpoint in Israel&#39;s political sphere there is two main lines to approach this dilemma: Right-wing plans for annexation and left-wing plans for separation. In addition there is the maximalist alternative plans from the Right &ndash; annex all of the territories Israel gained during the Six Day War &ndash; and also the maximalist plans of the Left: a complete withdrawal from all the territories. Few Israelis, nor I, advocate such a policy, so over the years there have been numerous variations on this theme.</p> <p>Sure there is also a zero-alternative, to do nothing else than keep &ldquo;status quo&rdquo;. This alternative, however, is leading towards undemocratic &ldquo;One-state&rdquo; solution, which in my opinion is one of the worst scenarios. According <em><em><a href="http://fathomjournal.org/dont-believe-the-hype-the-settlers-have-not-made-the-two-state-solution-unachievable/">Fathom</a></em> </em>approximately 590,000 Jews living beyond the Green Line can be divided into three groups. The first group is the approximate 200,000 Israelis who live in the 12 Jewish neighbourhoods of East Jerusalem, which will undoubtedly remain under Israeli sovereignty in any agreement. The second group is some 300,000 settlers who live in the so called &lsquo;settlement blocs,&rsquo; located west of the security barrier which are usually very close to the Green Line. The vast majority of these settlements are also likely to remain under Israeli sovereignty. Only the third group, comprising 90,000 settlers &ndash; less than 20 per cent of the entire population of those living beyond the Green Line &ndash; who live beyond the route of the security barrier, needs to be addressed at the present time.</p> <p><strong>Right-wing plans: Annexation</strong></p> <p>During last years especially right-wing circles have promote partial annexation schemes &ndash; in the territorial, functional, and personal realms &ndash; within Area C. These alternatives include confining the annexation to settlement blocs, extending sovereignty to the territory of Israeli settlements, or applying Israeli legislation to Israeli residents of the West Bank. At least 60 pieces of legislation were drafted by right-wing members of the Knesset during the last parliament to move Israel from a state of de facto to de jure annexation, according to a <a href="https://www.yesh-din.org/en/legislation/" rel="noopener" target="_blank">database</a> by Yesh Din, an Israeli human rights group. eight have passed into law.</p> <p>The alternative plans from the Right range from extending Israeli sovereignty over all of Judea and Samaria and encouraging the Palestinians there to leave, to annexing Area C, and giving the 80,000 Palestinians living there Israeli citizenship.</p> <p>On the far Right of the spectrum there is e.g. <a href="https://www.jpost.com/Six-Day-War-Anniversary/One-valuable-pie-innumerable-ways-to-slice-it-492175">a plan articulated by former Likud MK Moshe Feiglin</a> , who advocates a plan for Jewish sovereignty over Judea and Samaria while the Arab population would either emigrate voluntarily with the aid of a &ldquo;generous emigration grant&rdquo; or receive permanent residency &ndash; similar to Green Card status in the US &ndash; but be unable to vote.</p> <p><strong>Left-wing plans: Separation</strong></p> <p><strong>&ldquo;<em><strong><em>F</em><em>ence is not a political border, it is not a security border, but rather another means to assist in the war on terror.&rdquo;</em></strong></em><strong>(Israeli PM Ariel Sharon)</strong></strong></p> <p>Former Leader of the Israeli opposition &ndash; and Labor/Zionist Union &ndash; Isaac Herzog proposed to divide the land between the Israelis and Palestinians. Following a quote from interview of Isaac Herzog in<em><em><a href="http://fathomjournal.org/we-must-divide-the-land-an-interview-with-isaac-herzog/"><u>Fathom</u></a></em></em>:</p> <p><em>I speak in a very frank and open manner. I believe that Israel must move for peace. We must move towards the division of the land between the Palestinians and us in order to maintain the future of Israel as a Jewish democratic state.&nbsp;We will be here and you, Palestinians, will be there&hellip;Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.&rdquo;</em></p> <p>Politically, the idea &ldquo;us here, them there&rdquo; harkens back to Yitzhak Rabin, who used that as a campaign slogan in 1992. Later former Prime Minister Ehud Olmert proposed a <strong><a href="http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3257780,00.html">similar unilateral separation</a></strong> in the West Bank. Herzog&rsquo;s plan seems likely to garner support among the centrist, center-left and even parts of the center-right Israeli voter base.</p> <p>&nbsp; <img alt="" height="584" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/nc3a4yttc3b6kuva-103-e1560729611619.png" width="450" /></p> <p>A key factor in determining the West Bank sc Separation Barrier&rsquo;s (security fence)route was the location of settlements, thereby laying the groundwork for the de facto annexation of 81 settlements (including the 11 neighborhoods built in East Jerusalem). As of September 2017 some 460 kilometers (about 65% of the planned barrier) had been completed. Another 53 kilometers (about 7.5%) were under construction, and construction had yet to begin on some 200 kilometers.&nbsp; The security fence/separation barrier is the largest infrastructure project in Israel&#39;s history. Each kilometer of fence costs approximately $2 million.</p> <p><img alt="" height="75" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wbs-e1561249127164.gif?w=450" width="450" /></p> <p><strong>Domino Effect: The worst scenario by <em><a href="http://en.cis.org.il/wp-content/uploads/2018/12/RAMIFICATIONS-OF-WEST-BANK-ANNEXATION.pdf">Commanders for Israel&rsquo;s Security (CIS)</a></em></strong></p> <p>Commanders for Israel&rsquo;s Security (CIS) is a non-partisan movement. Its members are retired generals and equivalents in Israel&rsquo;s security services (the IDF, the Shin Bet, Mossad and Israel Police). In October 2018 the group published a study <em><a href="http://en.cis.org.il/wp-content/uploads/2018/12/RAMIFICATIONS-OF-WEST-BANK-ANNEXATION.pdf">Ramifications of West Bank Annexation</a></em> which describes the worst scenario following possible West Bank, or part of it, annexation:&nbsp; The Domino Effect. According study the annexation might lead to the collapse of the Palestinian Authority and the absence of an alternative government authority will force Israel to seize control of Areas A and B and to impose upon them a Military Administration regime. The annexation of the entire West Bank will constitute the irreversible abandonment of the trend toward separation and the de facto adoption of a one-state outcome.</p> <p>Until a new security fence is constructed along the new borderline around the annexed territories entry from the Military Administration areas into Israel will be easy. This carries the risk of a drastic rise in security threats. Also according CIS to create a physical barrier between the annexed area and the remainder of the West Bank will require the relocation of the existing Security Fence to a new line, over twice as long (1,787 km compared to approximately 766 km planned of the Security Fence).</p> <p><img alt="" height="470" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/nc3a4yttc3b6kuva-105-e1560732527998.png" width="450" /></p> <p><strong>A new analysis</strong></p> <p>Recently, in the midst of the last election campaign (April 2019), a group of retired senior security officials in the defense establishment was telling voters that the elections would spell the difference between separation and annexation. The <a href="https://www.israelhayom.co.il/article/659289">Commanders for Israel&rsquo;s Security movement appealed to PM</a> Netanyahu with warning that annexation of parts of the West Bank would endanger the residents of Israel.<em> &quot;The application of Israeli law to all or part of Judea and Samaria - not in the framework of a political settlement - will lead to a chain reaction that will seriously harm the security of the state, its economy and its regional and international standing. </em><em>We want to warn in advance that what will begin with the application of sovereignty over a limited area will inevitably deteriorate to the total annexation of Judea and Samaria, to the millions of Palestinian residents. The decision of the Knesset to pass the legislation of annexation, however partial, can only be interpreted by the Palestinian Authority and the countries of the region and the world as a slamming of a door to a future political settlement,&quot;</em> the officials wrote.</p> <p>A new analysis<strong> -</strong><em> </em><em><a href="https://besacenter.org/mideast-security-and-policy-studies/west-bank-area-c-israel/">The West Bank&rsquo;s Area C: Israel&rsquo;s Eastern Line of Defense</a> - </em><em>b</em><em>y Maj. Gen. (res.) Gershon Hacohen </em> explores the strategic-military implications of the establishment of a Palestinian state along the pre-June 1967 lines.<em> </em>Its central thesis is &rdquo;<em>that the creation of such a state, on the heels of the IDF&rsquo;s total withdrawal from the West Bank, will not only deprive Israel of defensible borders but will almost certainly lead to the advent of a terrorist entity like the one created in the Gaza Strip - at a stone&rsquo;s throw from the Israeli hinterland.&rdquo;</em> According Gershon Hacohen, Israeli proponents of the IDF&rsquo;s withdrawal from the West Bank, including most retired IDF/security establishment senior officials, base their strategic-military argumentation on four axiomatic assumptions:</p> <p>IDF/CIS: <em>Territorial separation between Israelis and Palestinians, including massive evacuation of Jewish West Bank neighborhoods, will delineate borders, reduce friction, and create stability. </em></p> <p>In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat: <em>Massive evacuation of West Bank Jewish neighborhoods will not ameliorate the conflict, as argued by proponents of the twostate solution. Quite the reverse, in fact. The removal of the well-integrated Jewish neighborhoods from the West Bank will force all counterterrorist activities to be launched from inside Israel into the Palestinian population centers, where they will be met with tough resistance, which &ndash; as taught by the Gaza experience &ndash; necessitates the employment of massive military force. </em> <img alt="" height="80" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2018/06/me_full_logo_loading-e1561296272697.gif?w=150" width="150" /></p> <p>IDF/CIS: <em>If the security situation becomes completely untenable, the Israeli government will not hesitate to decide to embark on any necessary military operation. Should stability deteriorate to the point of an unbearable threat, the IDF will be able to remove this security threat within days. </em></p> <p>Hacohen opposes:<em> </em> <em>The claim that the IDF will be able to remove the threat of a fullfledged West Bank terrorist entity within days, along the lines of the astounding June 1967 victory, cannot be further removed from reality, even if Israel is not forced to fight on several fronts simultaneously. Suffice it to say that the operational difficulties faced by the Western armies in Afghanistan, Iraq, and Syria, especially in densely populated, built-up areas like Mosul and Aleppo, illustrate the callousness of ignoring the existential security-strategic threat attending total West Bank withdrawal and the establishment of a Palestinian state in this area. </em></p> <p>IDF/CIS:<em> Israel&rsquo;s withdrawal from the West Bank and the end of the &ldquo;occupation&rdquo; will give any such military operation broad international backing.</em></p> <p>Hacohen opposes:<em> </em> <em>Judging by the experience of the three Hamas-Israel wars (2008-9, 2012, and 2014), not only would the West Bank&rsquo;s recapture not receive international legitimacy but Israel would face heavy international pressure to immediately withdraw its forces. The recapture of the West Bank would constitute the conquest of a sovereign state.</em></p> <p><strong>Democratic or Jewish state?</strong></p> <p>According Hacohen proponents of the two-state solution predicate their position on two parallel sets of arguments: political-ideological and strategic-military. On the first level, they claim that Israel&rsquo;s continued control of the West Bank erodes its democratic nature, while solving this problem by annexing the territory and making its Palestinian residents Israeli citizens will spell the end of Israel as a Jewish state.</p> <p>In my opinion this approach is totally correct as also I think that the core problem is whether Israel is a democratic state including its Palestinian residents from disputed territories or a Jewish State separating Israeli citizens from most part of Palestinian residents in West Bank; Israel can be democratic only if all its citizens have equal human and political rights.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="" height="389" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/israel-options.jpg" width="354" /></p> <p><strong>Security?</strong></p> <p>In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat; his claim is based on following arguments:</p> <p>&bull;<em> Hezbollah&rsquo;s operational doctrine &ndash; embraced by Hamas with necessary adaptations to the Gaza context, which will almost certainly be adopted in the West Bank after the Israeli withdrawal &ndash; foreshadows a lethal security threat from a Palestinian state in the mountainous terrain overlooking Israel&rsquo;s narrow coastal plain, with its multiple strategic assets.</em></p> <p>&bull;<em> This security threat will increase considerably in the event of a parallel conflagration in Gaza, Lebanon, and possibly Syria. The addition of a West Bank state to the equation is liable to place the IDF in a dire predicament &ndash; not only in terms of resource scarcity (manpower, ammunition, intelligence gathering capabilities, etc.) but also because of the operational-strategic constraints on its ability to launch a decisive offensive in the West Bank.</em></p> <p>&bull;<em> The demilitarization of the future Palestinian state &ndash; a precondition for its establishment in the perception of those favoring this option &ndash; is a pipedream, as evidenced by the resounding failure to demilitarize the Gaza Strip despite the PLO&rsquo;s commitment to this step in a number of signed agreements.</em></p> <p>&bull;<em> The absence of an Israeli presence along the Jordan Valley will create a land continuum between the Palestinian state and the Arab world east of the Jordan River thus making it exceedingly difficult to prevent the arming of the (supposedly demilitarized) new state. </em></p> <p>The main weakness, in my opinion, is that Hacohen&rsquo;s study focuses exclusively on the strategic-military implications of the attempts at conflict resolution rather than their political-ideological dimensions.In the words of Maj. Gen. (res.) Amram Mitzna: &ldquo;In the age of long-range missiles there is no importance for strategic depth. Agreements will provide us with greater security than strategic depth.&quot;&nbsp;&nbsp;I also agree with IDF Chief-of-Staff Lt. Gen. (res.) Dan Halutz, who said (in Yediot Ahronot, Jan. 16, 2015) that <em>&ldquo;The IDF will be able to defend every line defined by the political leadership. It is worth noting that the greatest military victory (after the War of Independence) was won in 1967 from within the border that the current leadership describes as indefensible.&rdquo;</em>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="Israel missile defence By Ari Rusila figure" height="253" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/03/isrdef.png?w=450" width="450" /></p> <p><strong>New threads and defence?</strong></p> <p>Sure also Hacohen is right saying that circumstances now are different than -67, e.g. urbanisation of the fighting space means that<em> </em>military planners have to incorporate the needs of the civilian population into their operational planning while being fully attentive to humanitarian, political, legal, ethical, and media considerations, among others.</p> <p>In my opinion IDF is well prepared both at technical level as well in its strategy for new circumstances, threads and challenges. In the words of Chief-of-Staff Gadi Eizenkot&rsquo;s August 2015 doctrinal pamphlet The IDF&rsquo;s Strategy:<em> &ldquo;The IDF&rsquo;s main approach to achieving a decision is the creative approach, based on focused offensive elements that target the enemy&rsquo;s weak points while exploiting relative advantages, notably momentum, pace of action and initiative, whose integration achieves shock and surprise.&rdquo; </em> <img alt="Israel military doctrine" height="338" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/08/mildoctrine.png?w=450" width="450" /></p> <p>From my point of view Israel&#39;s borders are defensible even if Israel annexes only 5-15% of West Bank and after Security Barrier has completed.&nbsp; I base this claim e.g. with following aspects:</p> <ul><li>Israel has military and intelligence edge and I don&#39;t have any doubts that it can keep this edge also in future,</li><li>IDF, Mossad, Shin Bet etc can copy fast and flexible way to any new threads and challenges be they kite balloon or cyber attacks e.g. due first class ecosystem supporting new innovations,</li><li>IDF is developing whole time both technic and strategic levels and probably it will have also enough financial resources to be updated based to its popular support in Israeli society;&nbsp; IDF is one of the most respected organisations in Israel.</li></ul> <p>If aspects mentioned above are valid it makes possible political decisions - negotiated or unilateral -&nbsp; like separation and relocating outposts.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;<img alt="" height="150" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wall.jpg?w=150" width="150" /></p> <p>&nbsp;</p> <p>The fact is that separation e.g. with <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Israeli_West_Bank_barrier">security barrier seems to be effective</a> : Since construction of the fence began, the number of attacks has declined by more than 90%. The number of Israelis murdered and wounded decreased by more than 70% and 85%, respectively, following the erection of the fence. Israeli officials (including the head of the <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Shin_Bet">Shin Bet</a>) have said that in the areas where the barrier was complete, the number of hostile infiltrations has decreased to almost zero as the barrier made it much harder to conduct attacks inside Israel. Sure the security/separation barrier limits the ability of the resistance to arrive deep within Israeli territory to carry out suicide bombing attacks, but same time terrorist organizations are looking for other ways to attack. One should also note that attacks have decreased due to increased pursuing of Palestinian militants by the Israeli army and intelligence organizations.</p> <p><img alt="" height="186" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wba-e1561253233945.gif?w=300" width="252" /> <em>Haaretz Poll, May 2019</em></p> <p>In my article <em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/09/16/constructive-unilateralism-leftist-approach-to-israel-palestine-conflict/"><em><u>Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict</u></em></a></em><u> </u><em>&lsquo; </em>&nbsp;have referred some of new leftist initiatives which in my opinion are steps forward and also to the right direction as well including required new roadmap for better future. I don&rsquo;t see constructive unilateral steps as goal but more as strategy and process which will lead towards a comprehensive agreement.&nbsp;&nbsp;It also might be that what&rsquo;s left of the West Bank will become cantons or autonomy under Jordan&rsquo;s administrative rule or (confederation).</p> <p><strong>My view</strong></p> <p>Partial (right-wing) annexation schemes may be a step away from separation and toward One-State reality &ndash; to a single binational state. Partial unilateral annexations might indeed lead to the termination of security coordination by the Palestinian Authority (PA) or its collapse. Israel would be forced to respond to the security and civil affairs vacuum created and the accompanying side-effects, including a potential wave of violence. In such a scenario, Israel will need to seize control of the entire West Bank.&nbsp; In my opinion this scenario will either end Israel as Jewish state or democratic state.</p> <p>In my opinion the best solution for Israel-Palestine conflict is the Three-State solution where Gaza will be annexed to Egypt (Sinai option) and most part (80-90%) of West Bank will be annexed to Jordan (Jordan option). This solution however does not have wider support in Jordan nor among international community. Instead the Two-State solution has wide regional and international support but the road map to achieve this outcome has been dead for decades. From my point of view the core challenges in Israel-Palestine conflict are:</p> <ul><li>how some long term solution could be achieved with a minimal evacuation of Jews from the West Bank,</li><li>how to make, from Israeli side, constructive unilateral actions without endangering cooperation with Palestinian Authority,</li><li>how to keep door open for viable Palestinian state in future</li></ul> <p>Implementing Two-State based to separation is not new idea in Israel&#39;s political (centre)left.&nbsp; Indeed Prime Minister Ehud Barak agreed (at the July 2000 Camp David summit and the January 2001 Taba summit) to the establishment of a Palestinian state in the entire Gaza Strip and 95% of the West Bank, which would also control the Jordan Valley. Similarly sweeping concessions were also made by Prime Minister Ehud Olmert in the November 2007 Annapolis conference.</p> <p><img alt="" height="340" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wbeconomicpeace-2.gif?w=212" width="240" /></p> <p>I didn&rsquo;t mention Gaza as in my opinion there is already realistic plans for viable Palestinian state or autonomy for Gaza including reconstruction and investment plans, extra land (Sinai Option), border posts and international port etc. First steps to implement these plans have been long-term ceasefire (hudna) between Israel and Hamas and there is already earmarked donations reserved to implement this plan in Arabic states, US, Israel and wider international community.</p> <p>As preliminary part of coming Trump&rsquo;s peace deal the same idea like for Gaza &ndash; from economic peace to political peace &ndash; is possible also in West Bank. In June/July 2019 will be held sc &quot;Peace to Prosperity&quot; workshop in Bahrain and it is a pivotal opportunity... to share ideas, discuss strategies and galvanize support for potential economic investments and initiatives that could be made possible by a peace agreement. Jordan, Egypt and other Arab countries as well Israeli business men will attend to workshop; however, Palestinian officials have confirmed they will not be in attendance.</p> <p><strong><strong>Related articles:</strong></strong></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/08/22/peacemaking-a-holistic-approach/"><em><u>Peacemaking &ndash; </u></em></a></em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/08/22/peacemaking-a-holistic-approach/"><em><u>a Holistic Approach</u></em></a></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2018/08/19/new-roadmaps-to-two-state/"><u>New Road Maps to the Two-State</u></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/05/10/israeli-palestinian-conflict-a-revised-hybrid-model-as-solution/"><em>Israeli-Palestinian Conflict: A Revised Hybrid Model as Solution</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2012/11/04/palestinians-put-jordanian-option-on-the-table/"><em>Palestinians Put Jordanian Option on the Table</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/03/08/5515/"><em>Israel-Palestine Conflict: Regional&nbsp;Approach</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/03/30/israels-5-strategy-options-regarding-west-bank-after-abbas/"><em>Israel&rsquo;s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/11/19/trump-presidency-brings-realpolitik-back-to-mid-east/"><em>Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/10/28/constructive-unilateralism-ii-as-solution-to-israeli-palestinian-conflict/"><em>Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/01/26/herzog-plan-security-barrier-around-the-major-settlement-blocs-of-west-bank/"><em>Herzog&rsquo;s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/11/17/analysis-resolving-the-israeli-palestinian-conflict/"><em>Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict</em></a></em></p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt=" Prof. Hillel Frisch/BESA Center]" height="915" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/03/besainfog1.png?w=450" width="450" /></p> <hr /><p><strong><em>This article first appeared in <a href="http://arirusila.wordpress.com"><em>Conflicts by Ari Rusila</em></a> -blog</em></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Under certain circumstances, I think Israel has the right to retain some, but unlikely all, of the West Bank.” (US ambassador to Israel, David Friedman)

Ever since the Six Day War in June 1967, innumerable plans have been put forward from the Left, the Right and the Center about what to do with the historic land – and its inhabitants – that suddenly and quite unexpectedly fell under Israel’s control – plans regarding ways to divide sc West Bank up or annex it or part of it to Israel, without imperiling the country’s Jewish majority.

From my viewpoint in Israel's political sphere there is two main lines to approach this dilemma: Right-wing plans for annexation and left-wing plans for separation. In addition there is the maximalist alternative plans from the Right – annex all of the territories Israel gained during the Six Day War – and also the maximalist plans of the Left: a complete withdrawal from all the territories. Few Israelis, nor I, advocate such a policy, so over the years there have been numerous variations on this theme.

Sure there is also a zero-alternative, to do nothing else than keep “status quo”. This alternative, however, is leading towards undemocratic “One-state” solution, which in my opinion is one of the worst scenarios. According Fathom approximately 590,000 Jews living beyond the Green Line can be divided into three groups. The first group is the approximate 200,000 Israelis who live in the 12 Jewish neighbourhoods of East Jerusalem, which will undoubtedly remain under Israeli sovereignty in any agreement. The second group is some 300,000 settlers who live in the so called ‘settlement blocs,’ located west of the security barrier which are usually very close to the Green Line. The vast majority of these settlements are also likely to remain under Israeli sovereignty. Only the third group, comprising 90,000 settlers – less than 20 per cent of the entire population of those living beyond the Green Line – who live beyond the route of the security barrier, needs to be addressed at the present time.

Right-wing plans: Annexation

During last years especially right-wing circles have promote partial annexation schemes – in the territorial, functional, and personal realms – within Area C. These alternatives include confining the annexation to settlement blocs, extending sovereignty to the territory of Israeli settlements, or applying Israeli legislation to Israeli residents of the West Bank. At least 60 pieces of legislation were drafted by right-wing members of the Knesset during the last parliament to move Israel from a state of de facto to de jure annexation, according to a database by Yesh Din, an Israeli human rights group. eight have passed into law.

The alternative plans from the Right range from extending Israeli sovereignty over all of Judea and Samaria and encouraging the Palestinians there to leave, to annexing Area C, and giving the 80,000 Palestinians living there Israeli citizenship.

On the far Right of the spectrum there is e.g. a plan articulated by former Likud MK Moshe Feiglin , who advocates a plan for Jewish sovereignty over Judea and Samaria while the Arab population would either emigrate voluntarily with the aid of a “generous emigration grant” or receive permanent residency – similar to Green Card status in the US – but be unable to vote.

Left-wing plans: Separation

Fence is not a political border, it is not a security border, but rather another means to assist in the war on terror.”(Israeli PM Ariel Sharon)

Former Leader of the Israeli opposition – and Labor/Zionist Union – Isaac Herzog proposed to divide the land between the Israelis and Palestinians. Following a quote from interview of Isaac Herzog inFathom:

I speak in a very frank and open manner. I believe that Israel must move for peace. We must move towards the division of the land between the Palestinians and us in order to maintain the future of Israel as a Jewish democratic state. We will be here and you, Palestinians, will be there…Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.”

Politically, the idea “us here, them there” harkens back to Yitzhak Rabin, who used that as a campaign slogan in 1992. Later former Prime Minister Ehud Olmert proposed a similar unilateral separation in the West Bank. Herzog’s plan seems likely to garner support among the centrist, center-left and even parts of the center-right Israeli voter base.

 

A key factor in determining the West Bank sc Separation Barrier’s (security fence)route was the location of settlements, thereby laying the groundwork for the de facto annexation of 81 settlements (including the 11 neighborhoods built in East Jerusalem). As of September 2017 some 460 kilometers (about 65% of the planned barrier) had been completed. Another 53 kilometers (about 7.5%) were under construction, and construction had yet to begin on some 200 kilometers.  The security fence/separation barrier is the largest infrastructure project in Israel's history. Each kilometer of fence costs approximately $2 million.

Domino Effect: The worst scenario by Commanders for Israel’s Security (CIS)

Commanders for Israel’s Security (CIS) is a non-partisan movement. Its members are retired generals and equivalents in Israel’s security services (the IDF, the Shin Bet, Mossad and Israel Police). In October 2018 the group published a study Ramifications of West Bank Annexation which describes the worst scenario following possible West Bank, or part of it, annexation:  The Domino Effect. According study the annexation might lead to the collapse of the Palestinian Authority and the absence of an alternative government authority will force Israel to seize control of Areas A and B and to impose upon them a Military Administration regime. The annexation of the entire West Bank will constitute the irreversible abandonment of the trend toward separation and the de facto adoption of a one-state outcome.

Until a new security fence is constructed along the new borderline around the annexed territories entry from the Military Administration areas into Israel will be easy. This carries the risk of a drastic rise in security threats. Also according CIS to create a physical barrier between the annexed area and the remainder of the West Bank will require the relocation of the existing Security Fence to a new line, over twice as long (1,787 km compared to approximately 766 km planned of the Security Fence).

A new analysis

Recently, in the midst of the last election campaign (April 2019), a group of retired senior security officials in the defense establishment was telling voters that the elections would spell the difference between separation and annexation. The Commanders for Israel’s Security movement appealed to PM Netanyahu with warning that annexation of parts of the West Bank would endanger the residents of Israel. "The application of Israeli law to all or part of Judea and Samaria - not in the framework of a political settlement - will lead to a chain reaction that will seriously harm the security of the state, its economy and its regional and international standing. We want to warn in advance that what will begin with the application of sovereignty over a limited area will inevitably deteriorate to the total annexation of Judea and Samaria, to the millions of Palestinian residents. The decision of the Knesset to pass the legislation of annexation, however partial, can only be interpreted by the Palestinian Authority and the countries of the region and the world as a slamming of a door to a future political settlement," the officials wrote.

A new analysis - The West Bank’s Area C: Israel’s Eastern Line of Defense - by Maj. Gen. (res.) Gershon Hacohen explores the strategic-military implications of the establishment of a Palestinian state along the pre-June 1967 lines. Its central thesis is ”that the creation of such a state, on the heels of the IDF’s total withdrawal from the West Bank, will not only deprive Israel of defensible borders but will almost certainly lead to the advent of a terrorist entity like the one created in the Gaza Strip - at a stone’s throw from the Israeli hinterland.” According Gershon Hacohen, Israeli proponents of the IDF’s withdrawal from the West Bank, including most retired IDF/security establishment senior officials, base their strategic-military argumentation on four axiomatic assumptions:

IDF/CIS: Territorial separation between Israelis and Palestinians, including massive evacuation of Jewish West Bank neighborhoods, will delineate borders, reduce friction, and create stability.

In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat: Massive evacuation of West Bank Jewish neighborhoods will not ameliorate the conflict, as argued by proponents of the twostate solution. Quite the reverse, in fact. The removal of the well-integrated Jewish neighborhoods from the West Bank will force all counterterrorist activities to be launched from inside Israel into the Palestinian population centers, where they will be met with tough resistance, which – as taught by the Gaza experience – necessitates the employment of massive military force.

IDF/CIS: If the security situation becomes completely untenable, the Israeli government will not hesitate to decide to embark on any necessary military operation. Should stability deteriorate to the point of an unbearable threat, the IDF will be able to remove this security threat within days.

Hacohen opposes: The claim that the IDF will be able to remove the threat of a fullfledged West Bank terrorist entity within days, along the lines of the astounding June 1967 victory, cannot be further removed from reality, even if Israel is not forced to fight on several fronts simultaneously. Suffice it to say that the operational difficulties faced by the Western armies in Afghanistan, Iraq, and Syria, especially in densely populated, built-up areas like Mosul and Aleppo, illustrate the callousness of ignoring the existential security-strategic threat attending total West Bank withdrawal and the establishment of a Palestinian state in this area.

IDF/CIS: Israel’s withdrawal from the West Bank and the end of the “occupation” will give any such military operation broad international backing.

Hacohen opposes: Judging by the experience of the three Hamas-Israel wars (2008-9, 2012, and 2014), not only would the West Bank’s recapture not receive international legitimacy but Israel would face heavy international pressure to immediately withdraw its forces. The recapture of the West Bank would constitute the conquest of a sovereign state.

Democratic or Jewish state?

According Hacohen proponents of the two-state solution predicate their position on two parallel sets of arguments: political-ideological and strategic-military. On the first level, they claim that Israel’s continued control of the West Bank erodes its democratic nature, while solving this problem by annexing the territory and making its Palestinian residents Israeli citizens will spell the end of Israel as a Jewish state.

In my opinion this approach is totally correct as also I think that the core problem is whether Israel is a democratic state including its Palestinian residents from disputed territories or a Jewish State separating Israeli citizens from most part of Palestinian residents in West Bank; Israel can be democratic only if all its citizens have equal human and political rights.

 

 

Security?

In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat; his claim is based on following arguments:

Hezbollah’s operational doctrine – embraced by Hamas with necessary adaptations to the Gaza context, which will almost certainly be adopted in the West Bank after the Israeli withdrawal – foreshadows a lethal security threat from a Palestinian state in the mountainous terrain overlooking Israel’s narrow coastal plain, with its multiple strategic assets.

This security threat will increase considerably in the event of a parallel conflagration in Gaza, Lebanon, and possibly Syria. The addition of a West Bank state to the equation is liable to place the IDF in a dire predicament – not only in terms of resource scarcity (manpower, ammunition, intelligence gathering capabilities, etc.) but also because of the operational-strategic constraints on its ability to launch a decisive offensive in the West Bank.

The demilitarization of the future Palestinian state – a precondition for its establishment in the perception of those favoring this option – is a pipedream, as evidenced by the resounding failure to demilitarize the Gaza Strip despite the PLO’s commitment to this step in a number of signed agreements.

The absence of an Israeli presence along the Jordan Valley will create a land continuum between the Palestinian state and the Arab world east of the Jordan River thus making it exceedingly difficult to prevent the arming of the (supposedly demilitarized) new state.

The main weakness, in my opinion, is that Hacohen’s study focuses exclusively on the strategic-military implications of the attempts at conflict resolution rather than their political-ideological dimensions.In the words of Maj. Gen. (res.) Amram Mitzna: “In the age of long-range missiles there is no importance for strategic depth. Agreements will provide us with greater security than strategic depth."  I also agree with IDF Chief-of-Staff Lt. Gen. (res.) Dan Halutz, who said (in Yediot Ahronot, Jan. 16, 2015) that “The IDF will be able to defend every line defined by the political leadership. It is worth noting that the greatest military victory (after the War of Independence) was won in 1967 from within the border that the current leadership describes as indefensible.” 

 

Israel missile defence By Ari Rusila figure

New threads and defence?

Sure also Hacohen is right saying that circumstances now are different than -67, e.g. urbanisation of the fighting space means that military planners have to incorporate the needs of the civilian population into their operational planning while being fully attentive to humanitarian, political, legal, ethical, and media considerations, among others.

In my opinion IDF is well prepared both at technical level as well in its strategy for new circumstances, threads and challenges. In the words of Chief-of-Staff Gadi Eizenkot’s August 2015 doctrinal pamphlet The IDF’s Strategy: “The IDF’s main approach to achieving a decision is the creative approach, based on focused offensive elements that target the enemy’s weak points while exploiting relative advantages, notably momentum, pace of action and initiative, whose integration achieves shock and surprise.” Israel military doctrine

From my point of view Israel's borders are defensible even if Israel annexes only 5-15% of West Bank and after Security Barrier has completed.  I base this claim e.g. with following aspects:

  • Israel has military and intelligence edge and I don't have any doubts that it can keep this edge also in future,
  • IDF, Mossad, Shin Bet etc can copy fast and flexible way to any new threads and challenges be they kite balloon or cyber attacks e.g. due first class ecosystem supporting new innovations,
  • IDF is developing whole time both technic and strategic levels and probably it will have also enough financial resources to be updated based to its popular support in Israeli society;  IDF is one of the most respected organisations in Israel.

If aspects mentioned above are valid it makes possible political decisions - negotiated or unilateral -  like separation and relocating outposts.

 

  

 

The fact is that separation e.g. with security barrier seems to be effective : Since construction of the fence began, the number of attacks has declined by more than 90%. The number of Israelis murdered and wounded decreased by more than 70% and 85%, respectively, following the erection of the fence. Israeli officials (including the head of the Shin Bet) have said that in the areas where the barrier was complete, the number of hostile infiltrations has decreased to almost zero as the barrier made it much harder to conduct attacks inside Israel. Sure the security/separation barrier limits the ability of the resistance to arrive deep within Israeli territory to carry out suicide bombing attacks, but same time terrorist organizations are looking for other ways to attack. One should also note that attacks have decreased due to increased pursuing of Palestinian militants by the Israeli army and intelligence organizations.

Haaretz Poll, May 2019

In my article Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict  have referred some of new leftist initiatives which in my opinion are steps forward and also to the right direction as well including required new roadmap for better future. I don’t see constructive unilateral steps as goal but more as strategy and process which will lead towards a comprehensive agreement.  It also might be that what’s left of the West Bank will become cantons or autonomy under Jordan’s administrative rule or (confederation).

My view

Partial (right-wing) annexation schemes may be a step away from separation and toward One-State reality – to a single binational state. Partial unilateral annexations might indeed lead to the termination of security coordination by the Palestinian Authority (PA) or its collapse. Israel would be forced to respond to the security and civil affairs vacuum created and the accompanying side-effects, including a potential wave of violence. In such a scenario, Israel will need to seize control of the entire West Bank.  In my opinion this scenario will either end Israel as Jewish state or democratic state.

In my opinion the best solution for Israel-Palestine conflict is the Three-State solution where Gaza will be annexed to Egypt (Sinai option) and most part (80-90%) of West Bank will be annexed to Jordan (Jordan option). This solution however does not have wider support in Jordan nor among international community. Instead the Two-State solution has wide regional and international support but the road map to achieve this outcome has been dead for decades. From my point of view the core challenges in Israel-Palestine conflict are:

  • how some long term solution could be achieved with a minimal evacuation of Jews from the West Bank,
  • how to make, from Israeli side, constructive unilateral actions without endangering cooperation with Palestinian Authority,
  • how to keep door open for viable Palestinian state in future

Implementing Two-State based to separation is not new idea in Israel's political (centre)left.  Indeed Prime Minister Ehud Barak agreed (at the July 2000 Camp David summit and the January 2001 Taba summit) to the establishment of a Palestinian state in the entire Gaza Strip and 95% of the West Bank, which would also control the Jordan Valley. Similarly sweeping concessions were also made by Prime Minister Ehud Olmert in the November 2007 Annapolis conference.

I didn’t mention Gaza as in my opinion there is already realistic plans for viable Palestinian state or autonomy for Gaza including reconstruction and investment plans, extra land (Sinai Option), border posts and international port etc. First steps to implement these plans have been long-term ceasefire (hudna) between Israel and Hamas and there is already earmarked donations reserved to implement this plan in Arabic states, US, Israel and wider international community.

As preliminary part of coming Trump’s peace deal the same idea like for Gaza – from economic peace to political peace – is possible also in West Bank. In June/July 2019 will be held sc "Peace to Prosperity" workshop in Bahrain and it is a pivotal opportunity... to share ideas, discuss strategies and galvanize support for potential economic investments and initiatives that could be made possible by a peace agreement. Jordan, Egypt and other Arab countries as well Israeli business men will attend to workshop; however, Palestinian officials have confirmed they will not be in attendance.

Related articles:

Peacemaking – a Holistic Approach

New Road Maps to the Two-State

Israeli-Palestinian Conflict: A Revised Hybrid Model as Solution

Palestinians Put Jordanian Option on the Table

Israel-Palestine Conflict: Regional Approach

Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas

Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East

Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict

Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank

Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict

 

Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas [Source: Prof. Hillel Frisch/BESA Center]


This article first appeared in Conflicts by Ari Rusila -blog

]]>
5 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border#comments Israel-Palestine conflict Lähi-idän konflikti Turpo Sun, 23 Jun 2019 14:09:16 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border
Työllistämisen avaimia tarjotaan Rinteelle Berliinistä ja Pariisista http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista <p>Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.</p><p>Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.</p><p>Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.</p><p>Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):</p><p>&quot; Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa.&quot;</p><p>Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.</p><p>Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( &quot; the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company&#39;s four home markets&quot; , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.</p><p>Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.</p><p>Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä &quot; kotimarkkinavaltiona&quot; kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.</p><p>Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.</p><p>Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.</p><p>Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi.&nbsp;Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan.&nbsp;</p><p>Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.</p><p>Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen &quot; kohtalonkysymys&quot;. Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin &quot; pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi&quot;.</p><p>Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.

Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.

Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):

" Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa."

Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.

Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( " the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company's four home markets" , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.

Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.

Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä " kotimarkkinavaltiona" kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.

Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.

Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.

Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi. Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan. 

Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.

Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen " kohtalonkysymys". Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin " pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi".

Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.

]]>
0 http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista#comments Hallitusohjelma 2019 HX-hanke Turpo Työllisyys Wed, 19 Jun 2019 21:26:16 +0000 Kai Luotonen http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista
Presidentin viesti: hävittäjäkauppafinalistien puollettava turvatakuita Suomelle http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle <p><br />Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli <strong>Niinistö </strong>sai <a href="https://areena.yle.fi/1-4584856?autoplay=true" target="_blank">Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa</a> jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme&nbsp;yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Toistaiseksi vahvistamattoman ns. syväkurkkutiedon mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon:&nbsp;</p><p>&quot;<em>HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020<strong>*</strong>), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/HX-h%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4hanke" target="_blank">Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta</a> ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä&nbsp; sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin &#39;mistä tunnet sä ystävän&#39;. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.</p><p>Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen.&nbsp;</p><p>Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina&nbsp; vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.</p><p>Vaikka kaikki <strong>HX</strong>-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana.&nbsp;</p><p>Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne &nbsp;jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.</p><p>Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7&ndash;10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8487839" target="_blank">turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan</a>.&nbsp;</p><p>Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:</p><p>- Kuten <strong>Saksan </strong>liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti <strong>Macronin </strong>kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. <strong>Britannia </strong>jättää EU:n, mutta sotilaallisen <strong>JEF</strong>-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana.&nbsp;</p><p>- Kuten olemme huomanneet, <strong>Ruotsissa </strong>ei lause <em>Finlands sak är vår</em> tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme, presidentti <strong>Trump </strong>yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it&#39;s a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;</p><p>Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.</p><p><br />* <strong>SIIS</strong>: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan</a>&nbsp;100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Lue myös: <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli Niinistö sai Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Toistaiseksi vahvistamattoman ns. syväkurkkutiedon mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon: 

"HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020*), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.

Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä  sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin 'mistä tunnet sä ystävän'. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.

Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen. 

Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina  vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.

Vaikka kaikki HX-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana. 

Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne  jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.

Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7–10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan

Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:

- Kuten Saksan liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. 

- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti Macronin kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. Britannia jättää EU:n, mutta sotilaallisen JEF-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana. 

- Kuten olemme huomanneet, Ruotsissa ei lause Finlands sak är vår tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana. 

- Kuten huomasimme, presidentti Trump yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it's a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 

Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.


* SIIS: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan 100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia. 
 

Lue myös: Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 
 

]]>
19 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle#comments HX-hävittäjähanke Kultaranta-keskustelut Sauli Niinistö Nato turvallisuuspolitiikka liittoutuminen Tarjouskilpailu Turpo Tue, 18 Jun 2019 11:02:09 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle
Oikeuspäätös syrjintätapauksessa - miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia <p>Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.</p><p>Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.</p><p>Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli &quot;tavallinen työntekijä&quot;, joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>).</p><p>Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.</p><p>&rdquo;<em>Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut <u>hänelle <strong>annetun</strong> ja myös <strong>Puolustusvoimista</strong> <strong>tulleen</strong> kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan <strong>ohjeen</strong></u> lainmukaisuuden</em>&rdquo;, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006145393.html"><u>HS 17.6.2019</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli <strong><u>annettu ohje</u></strong> ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta</em>&rdquo;, käräjäoikeus toteaa.</p><p>Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.</p><p>Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.</p><p>En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.</p><p>Yle on jo jutussaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.</p><p>Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.</p><p>Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan <u>omaehtoista</u> käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?</p><p>Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin &rdquo;erikoistapaus&rdquo;, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?</p><p>Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.</p><p>Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. &nbsp;Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.</p><p>Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.</p><p>Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.</p><p>Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006144545.html"><u>HS 16.6.2019</u></a>).</p><p>Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.</p><p>Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.</p><p>Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla &rdquo;<em>Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006093253.html"><u>HS 4.5.2019</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.

Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.

Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli "tavallinen työntekijä", joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (Yle 17.6.2019).

Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.

Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut hänelle annetun ja myös Puolustusvoimista tulleen kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan ohjeen lainmukaisuuden”, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (HS 17.6.2019).

Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli annettu ohje ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta”, käräjäoikeus toteaa.

Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.

En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.

Yle on jo jutussaan (Yle 17.6.2019) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.

Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.

Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?

                                                                                       ****

Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan omaehtoista käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?

Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin ”erikoistapaus”, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?

Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.

Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden.  Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.

Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.

Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.

Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (HS 16.6.2019).

Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.

Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.

Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla ”Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista” (HS 4.5.2019).

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia#comments Jarmo lindberg Kaksoiskansalaisuus Puolustusvoimat Turpo Mon, 17 Jun 2019 16:26:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia
Puolustus itsenäisessä Suomessa http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa <p>Kansakunnan puolustustahto syntyy ihmisten lojaliteetista omaa yhteisöään kohtaan (integriteetti-periaate).&nbsp; Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan -sanonta muistetaan myös niissä valtioissa, joissa ei ole enää metsiä. Ihmisten ajattelussa valtion olemassa olo &nbsp;tunnistetaan maantieteellisen rajojen ja erilaiten symbolien avulla.&nbsp; Toissijaisen yhteisen nimittäjän muodostaa kansalaisten historiankäsitykset, nykyisen todellisuuden kokeminen &nbsp;ja ihmisiä yhdistvä näkemys tulevaisuuden suhteen.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Uhkakuvien tunnistaminen</strong></p><p>Uhkakuvat ovat joko sisäsyntyisiä tai tulevat maan rajojen ulkopuolelta.&nbsp; Maanpuolustuskeskustelussa maan sisäisiä uhkia puolustustahdolle ei tunnisteta tai haluta avoimesti tunnistaa.&nbsp; Lapsuuden ajan kokemukset kasvu- ja kehitysprosessissa ovat asia, joka vaikuttaa yksittäisen&nbsp; kansalaisen sitoutumiseen maanpuolustukseen.&nbsp;&nbsp; Lojaliteetin kehitys on samalla tavalla oppimistavoite kuin kognitiivisuutta korostavat matematiikka ja digitaalinen lukutaito nykyisessä koulutuksessa.&nbsp; Lojaliteetti ja eettiset käsitykset syntyvät aina henkilökohtaisten kokemusten kautta.&nbsp;</p><p>Myös ulkoisten uhkien synnyssä ja ylläpitämisessä valtion rooli korostuu ulkopolitiikan/tiedotuksen &nbsp;avulla.&nbsp; Asenteet ja tietoisuus asioista syntyvät paljolti ulkopolitiikan ja joukkotiedotuksen avulla.&nbsp; Suomi ei ole Pohjois-Koreaan rinnastettava valtio tiedotusmielessä, vaikka samansuuntaisuutta löytyykin toisen maailmansodan jälkeisessä historiastamme. Suomi on historiankirjoituksessa omaksunut ranskalaisen &nbsp;annalistiseen koulukunnan normit, missä tavaomaiseen historiankirjoitukseen lisätään tutkimuksellisia ja yhteiskuntapolittisia elementtejä.&nbsp; Kuvaus maailmasta muistuttaa todellisuutta.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Voimavarana yhteisöllisyys </strong></p><p>Kuinka hyvin virallinen järjestelmä (valtio) onnistuu yksittäisten kansalaisten pelkojen ja uhkakuvien poistajana, synnyttää myös yksilölle halun puolustaa maataan. Uhkat syntyvät ja tunnistetaan joko maan sisäisinä tai ulkopuolisina ilmiöinä.&nbsp; Yksittäisten kansalaisten etujen on oltava yhteneväiset valtion etujen kanssa. Yksilön oikeudet ja niiden toteutuminen on oltava harmoniassa yhteisön etujen kanssa. Kun valtio näkee toimintapiirissään ja toteuttaa etujen yhteisyyden, se lunastaa&nbsp; oikeuden kansalaisten, valtion ja yhteisöllisyyden puolustamiseen.</p><p>Yhteisöllisyys, jossa yhteisenä voimavarana on integriteetti, menee pidemmälle kuin demokratia-ihanne. Demokratia käsitteenä rakentuu sille, että siinä oleva asia ja dynamiikka jaetaan ja on pois jostakin tai joltakulta.&nbsp; Luonnon oma järjestelmä (ekologia) ei tunne demokratiaa. Se tuntee vain yhteyden ja uuden asian, rikkauden synnyn.&nbsp; Demokratiaan perustuva maailmanjärjestys tarvitsee sääntelyn ja säännöt, jotta se toimisi.&nbsp; Monimuotoisuudessa ja integriteetissä ei tarvita yleiskustannuksia, jotta syntyvä kokonaisuus toimisi -&nbsp; se on toiminnallisena koodina yhteisöllisyyden omassa rakenteessa.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Dynamiikan rooli valinnoissa&nbsp; </strong></p><p>Nykyinen valtiollinen järjestelmä on muodostunut pitkän kehitysprosessin tuloksena luonnonlakien ja &nbsp;ihmisten luomien säännösten seurauksena.&nbsp; Uskontoihin perustuvat valtiot edustava elementääristä vaihetta tässä kehityksessä.&nbsp; Uskontoihin perustuvia yhteisöjä on edelleenkin olemassa.&nbsp; On myös filosofiseen ja poliittiseen ajatteluun perustuvia valtioita.&nbsp; Niiden huipentumana on Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulla alkunsa saanut perustuslaillinen valtiokäsite, joka levisi Ranskan vallankumouksen jälkeen laajalle Eurooppaan ja muualle maailmaan.&nbsp;</p><p>Perustuslaillisuus tunnistaa sekä yksilön että valtion oikeudet.&nbsp; Se tekee kompromissejä yksilön ja valtion välillä pääsääntöisesti määräaikaisen elämän omaavan yksilön kustannuksella. Yksilön ja yhteisön etujen yhteensovittamisessa keinoina ovat voimakäyttö ja tieto. &nbsp;Yhteisöllisyyden kehityksessä voimankäytöllä on ehkä liiankin vahva rooli nykyisen valtion kehityksessä. &nbsp;Oikeuksiin perustuva yhteiskuntamalli on valtiomuotona ongelmallinen ilman dynamiikkaa etujen yhteensovittamisessa.&nbsp; Ekologia ja energiaan perustuvassa yhteiselämisessä etujen yhteensovittaminen on helpompaa vuorovaikutusmekanismien takia.&nbsp;</p><p><strong>Kaksi puolustuksellista ajattelutapaa&nbsp; </strong></p><p>Voimankäyttöön perustuvassa maailmanjärjestyksessä voimakkaimman tahon näkemys toteutuu ja synnyttää vastavoimia. &nbsp;Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Englanti, Saksa, Venäjä ja Intia ovat valinneet tämän tien kansainvälisissä toiminnoissaan.&nbsp; Edellä luetellut valtiot tuottavat valtaosan maailman asetuotannosta, jolla siirtomaapolitiikasta lähtien on toteutettu voimaan perustuvaa kansainvälistä toimintamallia, jossa ko maat ovat olleet mukana eri rooleissa.&nbsp; Voimankäytön ja varallisuuden kasvu tapahtuivat näissä maissa, &nbsp;minkä seurauksena syntyi maailman taloutta ohjaava aseteollisuuskompleksi, joka edelleenkin hallitsee maailmantaloutta.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Ylläkuvattujen maiden joukkoon kuulumattomien maiden tehtäväksi on jäänyt &rdquo;Vie sinä, minä vikisen&rdquo; toiminto maailman mittakaavassa.&nbsp; Vain yksittäiset innovaatiot ja rajallinen tuotannollinen toiminta ovat toteutuneet pienissä teollistuneissa maissa aseteollisuudessa omiin tarpeisiin 1700-luvun jälkeen. Toinen yhteinen nimittäjä vaihtoehtona aseteollisuudelle tieto ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen sekä &nbsp;palvelutoimintojen kasvu keskinäisessä kaupankaunnissä ja taloudellisessa yhteistyössä.&nbsp; Tällä uudella rakenteella on suuri merkitys teollisen toiminnan suuntaamisessa maapallolla.&nbsp; Tiedosta on tullut vaihtoehdo voimankäyttöön perustuvalle talouspolitiikalle.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Kasvun rajat muutoksen vauhdittajana</strong></p><p>Kahden maailmansodan jälkeisessä ja kansainvälisten järjestöjen vetämässä kansainvälisessä yhteistyössä toiminta on tapahtunut pääasiassa sääntöpohjaisten valtiollisten järjestelmien avulla ilman yksittäisen ihmisen näkyvää roolia kansainvälisessä yhteistyössä.&nbsp; Valtioiden sisäiset yksilötaön konfliktit eivät välttämättä näy kansainvälisellä tasolla.&nbsp; Myös sosialistisen leirin maiden voimapolitiikan myötäily ja esiintyminen &rdquo;sutena lammasten vaatteissa&rdquo; oli estämässä kriisiajattelun leviämistä ja painopisteen siirtymistä voimapolitiikasta tiedon puolelle globaalisessa yhteistyössä.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Tieto-komponentin vahvistuminen maailmantaloudessa ja ekologisessa ajattelussa syntyi ja levisi teollistuneissa länsimaissa 1960-luvulta lähtien.&nbsp; Valveutunutta yhteiskunnallista eliittiä edustava&nbsp; Rooman Klubi yhdessä teollisuusmaiden nuorison kanssa loivat uudenlaiset uhkakuvat maailman tulevaisuudesta.&nbsp; Syntyi uudenlaista ajattelua uhkakuvien hallitsemiseksi eri puolilla maailmaa leviten yliopistojen kautta myös muualle maailmaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Kehitys on jatkunut samanlauisena ja rintamalinjat ovat muodostuneet tai muodostumassa tavanomaisten valtioiden ja suurvaltojen sisällä ihmisen elämänlaadun seuraamuksista.&nbsp; Meidän on kyettävä muuttumaan elämäntavoissamme. Tieto ja tietoisuus ovat tehneet tehtävänsä ja maailmaan on syntynyt uudenlainen ulottuvuus maanpuolustuksesta kestävän kehityksen osana.&nbsp; &nbsp;</p><p><strong>Tiedon uusi tuleminen puolustuksessa</strong></p><p>Kun puolustusajattelun puitteet on hahmotettu uudella tavalla,&nbsp; seuraava vaihe on toimintojen muotoilu toiminnaksi, jotta elämä jatkuisi maapallolla.&nbsp; Agraariyhteiskunnan ajoilta on säilynyt ohje ettei kaikkia munia saa laittaa yhteen koriin.&nbsp; Se soveltuu myös uuteen kansallisen tason puolustuksellisen ajattelun&nbsp; muotoilemiseen.&nbsp;</p><p>Ensimmäinen askel uudenlaisen ajattelun toteuttamisessa maanpuolustusajattelussa on tiedon ja&nbsp; omaa toimintaa tukevan tiedustelun laatukontrolli. Kun luovumme voimadoktriinista ja sen käytöstä maamme puolustamisen ensijaisena keinona, meidän on vaadittava käytettävissä olevalta tiedolta enemmän kuin tähän astisessa tieto-komponentin käytössä.&nbsp; Ainoa vaatimus on, että puolustusta palvelva tieto on luotettavaa ja vastaa ympärillä olevaa todellisuutta.</p><p>Hallintoa ja elinkeinoelämää palveleva tiedon on oltava samalla lailla luotettavaa kuin sotilastiedustelun tieto. Sillä on kaksi vaatimusta &ndash; luotettavuus ja kohdetta kuvaavuus kuten tieteen tekemisessä. &nbsp;&nbsp;Henkilötietoja koskevassa tiedossa toiminnan ensisijainen tavoite on tiedon oikeellisuus.&nbsp; Mikään oman maan ja/tai liittolaismaan institutionaalinen taho ei voi asettua tiedon kohteen yläpuolelle tiedon oikeellisuuden todentamisessa.&nbsp; Ihmisoikeussopimuksilla ei ole merkitystä, jos valtiovalta tai muu ulkopuolinen taho omii itselleen tämän oikeuden yksilöltä.&nbsp; Roomalainen oikeusperiaate ajankohtaistettiin ympäristön tilaa koskevilta osilta 1960-luvulla.&nbsp; Henkilötietojen osalta asia on vielä kesken.&nbsp; GDPR-säännöstö ei lähde liikkeelle tiedon oikeellisuudesta. &nbsp;</p><p><strong>Julkinen keskustelu Suomessa</strong></p><p>Suomessa käydään julkista keskustelua maanpuolustusasioista hävittäjäjähankintojen ja tiedustelulain uudistamisen yhteydessä.&nbsp; Se on hyvä asia. Asiassa ihmetyttää vain se, miksi siitä ei keskusteltu &nbsp;aikaisemmin, jolloin se oli tarpeen 1970-/1980-luvuilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.</p><p>Hävittäjähankinnoissa ei ole kysymys siitä, &nbsp;mikä on hankittavien hävittäjien määrä ja toimittajamaa.<br />Jos Suomessa ei ole kokonaisnäkemystä siitä, kuinka voidaan puolustautua ulkoista uhkaa kohtaan, on turha keskustella eri vaihtoehdoista esimerkiksi ilmapuolustuksessa.&nbsp; Jo nyt on nähtävissä, että elektroninen sodankäynti tutkien käytön kanssa menee perinteisen voimankäytön puolelle.&nbsp; Suomen hävittäjillä ei ole merkitystä, jos alueellamme ei ole häirinnän takia tutkasignaalia käytettävissä kriisin aikana. &nbsp;Munia ei saa panna yhteen koriin myöskään tieto-pohjaisessa puolutusstrategiassa ja ajattelussa.&nbsp; Läpinäkyvyyden tulee korvata salailu asioiden valmisteluvaiheessa. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Uuden tiedustelulaissa läpinäkyvyys on arvo, jolla on yhtä merkitystä maamme tulevaisuudelle.&nbsp; Suomessa on ollut tapauksia, jossa tiedustelualan osaajista on esitetetty perättömiä väitteitä, kun maan johdossa huonon englanninkielen osaamisessa on sotkettu vakoilu- ja tiedusteluasiat keskenään.&nbsp; &nbsp;&nbsp;Edelleenkin Suomessa esitetään väitteitä kyber-asioista ilman näyttöjä todellisuudesta.&nbsp; Voimankäytön ja puolustuksen tiedoilla on eri kriteerit.&nbsp; Puolutuksen järjestäminen onnistuu vain luotettavan tiedon avulla sekä kotirintamalla että ulkoisten uhkien kanssa.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>&copy; 15.06.2019/Heikki K. Auvinen/Asumer Oy</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansakunnan puolustustahto syntyy ihmisten lojaliteetista omaa yhteisöään kohtaan (integriteetti-periaate).  Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan -sanonta muistetaan myös niissä valtioissa, joissa ei ole enää metsiä. Ihmisten ajattelussa valtion olemassa olo  tunnistetaan maantieteellisen rajojen ja erilaiten symbolien avulla.  Toissijaisen yhteisen nimittäjän muodostaa kansalaisten historiankäsitykset, nykyisen todellisuuden kokeminen  ja ihmisiä yhdistvä näkemys tulevaisuuden suhteen.   

Uhkakuvien tunnistaminen

Uhkakuvat ovat joko sisäsyntyisiä tai tulevat maan rajojen ulkopuolelta.  Maanpuolustuskeskustelussa maan sisäisiä uhkia puolustustahdolle ei tunnisteta tai haluta avoimesti tunnistaa.  Lapsuuden ajan kokemukset kasvu- ja kehitysprosessissa ovat asia, joka vaikuttaa yksittäisen  kansalaisen sitoutumiseen maanpuolustukseen.   Lojaliteetin kehitys on samalla tavalla oppimistavoite kuin kognitiivisuutta korostavat matematiikka ja digitaalinen lukutaito nykyisessä koulutuksessa.  Lojaliteetti ja eettiset käsitykset syntyvät aina henkilökohtaisten kokemusten kautta. 

Myös ulkoisten uhkien synnyssä ja ylläpitämisessä valtion rooli korostuu ulkopolitiikan/tiedotuksen  avulla.  Asenteet ja tietoisuus asioista syntyvät paljolti ulkopolitiikan ja joukkotiedotuksen avulla.  Suomi ei ole Pohjois-Koreaan rinnastettava valtio tiedotusmielessä, vaikka samansuuntaisuutta löytyykin toisen maailmansodan jälkeisessä historiastamme. Suomi on historiankirjoituksessa omaksunut ranskalaisen  annalistiseen koulukunnan normit, missä tavaomaiseen historiankirjoitukseen lisätään tutkimuksellisia ja yhteiskuntapolittisia elementtejä.  Kuvaus maailmasta muistuttaa todellisuutta.    

Voimavarana yhteisöllisyys

Kuinka hyvin virallinen järjestelmä (valtio) onnistuu yksittäisten kansalaisten pelkojen ja uhkakuvien poistajana, synnyttää myös yksilölle halun puolustaa maataan. Uhkat syntyvät ja tunnistetaan joko maan sisäisinä tai ulkopuolisina ilmiöinä.  Yksittäisten kansalaisten etujen on oltava yhteneväiset valtion etujen kanssa. Yksilön oikeudet ja niiden toteutuminen on oltava harmoniassa yhteisön etujen kanssa. Kun valtio näkee toimintapiirissään ja toteuttaa etujen yhteisyyden, se lunastaa  oikeuden kansalaisten, valtion ja yhteisöllisyyden puolustamiseen.

Yhteisöllisyys, jossa yhteisenä voimavarana on integriteetti, menee pidemmälle kuin demokratia-ihanne. Demokratia käsitteenä rakentuu sille, että siinä oleva asia ja dynamiikka jaetaan ja on pois jostakin tai joltakulta.  Luonnon oma järjestelmä (ekologia) ei tunne demokratiaa. Se tuntee vain yhteyden ja uuden asian, rikkauden synnyn.  Demokratiaan perustuva maailmanjärjestys tarvitsee sääntelyn ja säännöt, jotta se toimisi.  Monimuotoisuudessa ja integriteetissä ei tarvita yleiskustannuksia, jotta syntyvä kokonaisuus toimisi -  se on toiminnallisena koodina yhteisöllisyyden omassa rakenteessa.    

Dynamiikan rooli valinnoissa 

Nykyinen valtiollinen järjestelmä on muodostunut pitkän kehitysprosessin tuloksena luonnonlakien ja  ihmisten luomien säännösten seurauksena.  Uskontoihin perustuvat valtiot edustava elementääristä vaihetta tässä kehityksessä.  Uskontoihin perustuvia yhteisöjä on edelleenkin olemassa.  On myös filosofiseen ja poliittiseen ajatteluun perustuvia valtioita.  Niiden huipentumana on Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulla alkunsa saanut perustuslaillinen valtiokäsite, joka levisi Ranskan vallankumouksen jälkeen laajalle Eurooppaan ja muualle maailmaan. 

Perustuslaillisuus tunnistaa sekä yksilön että valtion oikeudet.  Se tekee kompromissejä yksilön ja valtion välillä pääsääntöisesti määräaikaisen elämän omaavan yksilön kustannuksella. Yksilön ja yhteisön etujen yhteensovittamisessa keinoina ovat voimakäyttö ja tieto.  Yhteisöllisyyden kehityksessä voimankäytöllä on ehkä liiankin vahva rooli nykyisen valtion kehityksessä.  Oikeuksiin perustuva yhteiskuntamalli on valtiomuotona ongelmallinen ilman dynamiikkaa etujen yhteensovittamisessa.  Ekologia ja energiaan perustuvassa yhteiselämisessä etujen yhteensovittaminen on helpompaa vuorovaikutusmekanismien takia. 

Kaksi puolustuksellista ajattelutapaa 

Voimankäyttöön perustuvassa maailmanjärjestyksessä voimakkaimman tahon näkemys toteutuu ja synnyttää vastavoimia.  Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Englanti, Saksa, Venäjä ja Intia ovat valinneet tämän tien kansainvälisissä toiminnoissaan.  Edellä luetellut valtiot tuottavat valtaosan maailman asetuotannosta, jolla siirtomaapolitiikasta lähtien on toteutettu voimaan perustuvaa kansainvälistä toimintamallia, jossa ko maat ovat olleet mukana eri rooleissa.  Voimankäytön ja varallisuuden kasvu tapahtuivat näissä maissa,  minkä seurauksena syntyi maailman taloutta ohjaava aseteollisuuskompleksi, joka edelleenkin hallitsee maailmantaloutta.      

Ylläkuvattujen maiden joukkoon kuulumattomien maiden tehtäväksi on jäänyt ”Vie sinä, minä vikisen” toiminto maailman mittakaavassa.  Vain yksittäiset innovaatiot ja rajallinen tuotannollinen toiminta ovat toteutuneet pienissä teollistuneissa maissa aseteollisuudessa omiin tarpeisiin 1700-luvun jälkeen. Toinen yhteinen nimittäjä vaihtoehtona aseteollisuudelle tieto ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen sekä  palvelutoimintojen kasvu keskinäisessä kaupankaunnissä ja taloudellisessa yhteistyössä.  Tällä uudella rakenteella on suuri merkitys teollisen toiminnan suuntaamisessa maapallolla.  Tiedosta on tullut vaihtoehdo voimankäyttöön perustuvalle talouspolitiikalle.    

Kasvun rajat muutoksen vauhdittajana

Kahden maailmansodan jälkeisessä ja kansainvälisten järjestöjen vetämässä kansainvälisessä yhteistyössä toiminta on tapahtunut pääasiassa sääntöpohjaisten valtiollisten järjestelmien avulla ilman yksittäisen ihmisen näkyvää roolia kansainvälisessä yhteistyössä.  Valtioiden sisäiset yksilötaön konfliktit eivät välttämättä näy kansainvälisellä tasolla.  Myös sosialistisen leirin maiden voimapolitiikan myötäily ja esiintyminen ”sutena lammasten vaatteissa” oli estämässä kriisiajattelun leviämistä ja painopisteen siirtymistä voimapolitiikasta tiedon puolelle globaalisessa yhteistyössä.    

Tieto-komponentin vahvistuminen maailmantaloudessa ja ekologisessa ajattelussa syntyi ja levisi teollistuneissa länsimaissa 1960-luvulta lähtien.  Valveutunutta yhteiskunnallista eliittiä edustava  Rooman Klubi yhdessä teollisuusmaiden nuorison kanssa loivat uudenlaiset uhkakuvat maailman tulevaisuudesta.  Syntyi uudenlaista ajattelua uhkakuvien hallitsemiseksi eri puolilla maailmaa leviten yliopistojen kautta myös muualle maailmaan.   

Kehitys on jatkunut samanlauisena ja rintamalinjat ovat muodostuneet tai muodostumassa tavanomaisten valtioiden ja suurvaltojen sisällä ihmisen elämänlaadun seuraamuksista.  Meidän on kyettävä muuttumaan elämäntavoissamme. Tieto ja tietoisuus ovat tehneet tehtävänsä ja maailmaan on syntynyt uudenlainen ulottuvuus maanpuolustuksesta kestävän kehityksen osana.   

Tiedon uusi tuleminen puolustuksessa

Kun puolustusajattelun puitteet on hahmotettu uudella tavalla,  seuraava vaihe on toimintojen muotoilu toiminnaksi, jotta elämä jatkuisi maapallolla.  Agraariyhteiskunnan ajoilta on säilynyt ohje ettei kaikkia munia saa laittaa yhteen koriin.  Se soveltuu myös uuteen kansallisen tason puolustuksellisen ajattelun  muotoilemiseen. 

Ensimmäinen askel uudenlaisen ajattelun toteuttamisessa maanpuolustusajattelussa on tiedon ja  omaa toimintaa tukevan tiedustelun laatukontrolli. Kun luovumme voimadoktriinista ja sen käytöstä maamme puolustamisen ensijaisena keinona, meidän on vaadittava käytettävissä olevalta tiedolta enemmän kuin tähän astisessa tieto-komponentin käytössä.  Ainoa vaatimus on, että puolustusta palvelva tieto on luotettavaa ja vastaa ympärillä olevaa todellisuutta.

Hallintoa ja elinkeinoelämää palveleva tiedon on oltava samalla lailla luotettavaa kuin sotilastiedustelun tieto. Sillä on kaksi vaatimusta – luotettavuus ja kohdetta kuvaavuus kuten tieteen tekemisessä.   Henkilötietoja koskevassa tiedossa toiminnan ensisijainen tavoite on tiedon oikeellisuus.  Mikään oman maan ja/tai liittolaismaan institutionaalinen taho ei voi asettua tiedon kohteen yläpuolelle tiedon oikeellisuuden todentamisessa.  Ihmisoikeussopimuksilla ei ole merkitystä, jos valtiovalta tai muu ulkopuolinen taho omii itselleen tämän oikeuden yksilöltä.  Roomalainen oikeusperiaate ajankohtaistettiin ympäristön tilaa koskevilta osilta 1960-luvulla.  Henkilötietojen osalta asia on vielä kesken.  GDPR-säännöstö ei lähde liikkeelle tiedon oikeellisuudesta.  

Julkinen keskustelu Suomessa

Suomessa käydään julkista keskustelua maanpuolustusasioista hävittäjäjähankintojen ja tiedustelulain uudistamisen yhteydessä.  Se on hyvä asia. Asiassa ihmetyttää vain se, miksi siitä ei keskusteltu  aikaisemmin, jolloin se oli tarpeen 1970-/1980-luvuilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hävittäjähankinnoissa ei ole kysymys siitä,  mikä on hankittavien hävittäjien määrä ja toimittajamaa.
Jos Suomessa ei ole kokonaisnäkemystä siitä, kuinka voidaan puolustautua ulkoista uhkaa kohtaan, on turha keskustella eri vaihtoehdoista esimerkiksi ilmapuolustuksessa.  Jo nyt on nähtävissä, että elektroninen sodankäynti tutkien käytön kanssa menee perinteisen voimankäytön puolelle.  Suomen hävittäjillä ei ole merkitystä, jos alueellamme ei ole häirinnän takia tutkasignaalia käytettävissä kriisin aikana.  Munia ei saa panna yhteen koriin myöskään tieto-pohjaisessa puolutusstrategiassa ja ajattelussa.  Läpinäkyvyyden tulee korvata salailu asioiden valmisteluvaiheessa.     

Uuden tiedustelulaissa läpinäkyvyys on arvo, jolla on yhtä merkitystä maamme tulevaisuudelle.  Suomessa on ollut tapauksia, jossa tiedustelualan osaajista on esitetetty perättömiä väitteitä, kun maan johdossa huonon englanninkielen osaamisessa on sotkettu vakoilu- ja tiedusteluasiat keskenään.    Edelleenkin Suomessa esitetään väitteitä kyber-asioista ilman näyttöjä todellisuudesta.  Voimankäytön ja puolustuksen tiedoilla on eri kriteerit.  Puolutuksen järjestäminen onnistuu vain luotettavan tiedon avulla sekä kotirintamalla että ulkoisten uhkien kanssa.      
 

© 15.06.2019/Heikki K. Auvinen/Asumer Oy

 

 

]]>
4 http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa#comments Maanpuolutus Turpo Turvallisuuspolitiikka Sat, 15 Jun 2019 08:43:08 +0000 Heikki K. Auvinen http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa
Lumedemokratiasta ja konsensus-politiikasta http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta <p>Sain <strong>Katja Boxbergin</strong> ja <strong>Taneli Heikan</strong> kymmenisen vuotta sitten kirjoittaman <em>Lumedemokratia</em> -kirjan luettua tuossa joitakin päiviä sitten. Ajatuksia herättävä ja monipuolinen teos, se on myönnettävä, vaikka nenään pyrkikin ajoittain raikkaan tuoksuinen tuulahdus kritiikitöntä uussuomettumista.</p><p>Kirjassa suomittiin aika kovinkin sanoin suomalaista politiikan konsensusta, jonka kirjassa arvioitiin perustuvan niinsanotun suomettumisen perintöön ja kolmen suuren puolueen ja niiden taustajärjestöjen määrääviin valta-asemiin.</p><p>Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa on ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, eikä konsensuspolitiikka ole silti kadonnut minnekään. Tätä suomalaista lännettymistä kuvaakin parhaiten sana uusssuomettuminen. Uussuomettumista puolestaan leimaavat täsmälleen samat ongelmat, kuin vanhaakin: väärää mieltä olevien sananvapautta pyritään rajoittamaan leimaamisen ja häpäisyn kautta. Itsesensuurista tulee vakava demokratian ongelma, kun päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan.</p><p>Nykyisin emme kuitenkaan suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni ja sotilaallisesti Yhdysvallat. Näitä edellä mainittuja huonoon valoon saattavia uutisia vaietaan kategorisesti tai kriittisyyttä harjoitetaan korkeintaan silkkihansikkaat käsissä. Nykypäivän konsensusta haastavat älyköt pyritään vanhaan malliin hiljentämään kovalla retoriikalla ja leimoilla.</p><p>Malliesimerkin tarjoaa <strong>Elina Lepomäki </strong>eilisessä facebook-päivityksessään. Kun <strong>Antti Rinteen</strong> hallitus uskalsi kirjata hallitusohjelmaansa, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä <em>&rdquo;vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan&rdquo;,</em> alkoivat kokoomusäänet Lepomäen johdolla messuta, että kirjaus haiskahtaa YYA:lta. Retoriikka aiheuttaa kysymyksiä; Onko Suomen aluetta sitten edellisten hallitusten toimesta annettu vihamielisiin tarkoituksiin, jos hallitusohjelman kirjauksessa on jotain moitittavaa?</p><p>Uussuomettuneet näkevät vanhasuomettuneita olkiukkoja kaikkialla. Turvallisuuspoliittisessa kontekstissa överiksi menevä länsimielisyys muodostuu paradoksaalisella tavalla esteeksi länsimaiselle, vapaan keskustelun ilmapiirille, jota Boxberg ja Heikka kirjassaan peräänkuuluttivat.</p><p>Toinen asia, johon tekee mieli tuon teoksen osalta tarttua, on suomalaisen aluepolitiikan tyrmääminen järjettömänä. Aluepolitiikalla on monia hyvin perusteltavissa olevia hyötyjä ja se on erityisen suomalainen juttu, joka kytkeytyy sekä luonnovarojen hyödyntämiseen että huoltovarmuuteen ja asevelvollisuuteen ja koulutettuun reserviin perustuvaan alueelliseen maanpuolustukseen.</p><p>Perusvirhe kaikenlaisten itseään liberaaleina uudistajina pitävien viisastelijoiden ajattelussa on se, että malleja haetaan muualta, missä ruoho näyttää äkkiseltään olevan vihreämpää, minkä johdosta suomalaisia erikoisuuksia, kuten puolustusratkaisua tai hitaampaa kaupungistumista tuijotetaan mieluummin häpeäpaaluina, kuin järkevään pragmaattisuuteen perustuvina ylpeydenaiheina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kymmenisen vuotta sitten kirjoittaman Lumedemokratia -kirjan luettua tuossa joitakin päiviä sitten. Ajatuksia herättävä ja monipuolinen teos, se on myönnettävä, vaikka nenään pyrkikin ajoittain raikkaan tuoksuinen tuulahdus kritiikitöntä uussuomettumista.

Kirjassa suomittiin aika kovinkin sanoin suomalaista politiikan konsensusta, jonka kirjassa arvioitiin perustuvan niinsanotun suomettumisen perintöön ja kolmen suuren puolueen ja niiden taustajärjestöjen määrääviin valta-asemiin.

Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa on ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, eikä konsensuspolitiikka ole silti kadonnut minnekään. Tätä suomalaista lännettymistä kuvaakin parhaiten sana uusssuomettuminen. Uussuomettumista puolestaan leimaavat täsmälleen samat ongelmat, kuin vanhaakin: väärää mieltä olevien sananvapautta pyritään rajoittamaan leimaamisen ja häpäisyn kautta. Itsesensuurista tulee vakava demokratian ongelma, kun päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan.

Nykyisin emme kuitenkaan suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni ja sotilaallisesti Yhdysvallat. Näitä edellä mainittuja huonoon valoon saattavia uutisia vaietaan kategorisesti tai kriittisyyttä harjoitetaan korkeintaan silkkihansikkaat käsissä. Nykypäivän konsensusta haastavat älyköt pyritään vanhaan malliin hiljentämään kovalla retoriikalla ja leimoilla.

Malliesimerkin tarjoaa Elina Lepomäki eilisessä facebook-päivityksessään. Kun Antti Rinteen hallitus uskalsi kirjata hallitusohjelmaansa, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä ”vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”, alkoivat kokoomusäänet Lepomäen johdolla messuta, että kirjaus haiskahtaa YYA:lta. Retoriikka aiheuttaa kysymyksiä; Onko Suomen aluetta sitten edellisten hallitusten toimesta annettu vihamielisiin tarkoituksiin, jos hallitusohjelman kirjauksessa on jotain moitittavaa?

Uussuomettuneet näkevät vanhasuomettuneita olkiukkoja kaikkialla. Turvallisuuspoliittisessa kontekstissa överiksi menevä länsimielisyys muodostuu paradoksaalisella tavalla esteeksi länsimaiselle, vapaan keskustelun ilmapiirille, jota Boxberg ja Heikka kirjassaan peräänkuuluttivat.

Toinen asia, johon tekee mieli tuon teoksen osalta tarttua, on suomalaisen aluepolitiikan tyrmääminen järjettömänä. Aluepolitiikalla on monia hyvin perusteltavissa olevia hyötyjä ja se on erityisen suomalainen juttu, joka kytkeytyy sekä luonnovarojen hyödyntämiseen että huoltovarmuuteen ja asevelvollisuuteen ja koulutettuun reserviin perustuvaan alueelliseen maanpuolustukseen.

Perusvirhe kaikenlaisten itseään liberaaleina uudistajina pitävien viisastelijoiden ajattelussa on se, että malleja haetaan muualta, missä ruoho näyttää äkkiseltään olevan vihreämpää, minkä johdosta suomalaisia erikoisuuksia, kuten puolustusratkaisua tai hitaampaa kaupungistumista tuijotetaan mieluummin häpeäpaaluina, kuin järkevään pragmaattisuuteen perustuvina ylpeydenaiheina.

]]>
1 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta#comments Konsensuspolitiikka Lumedemokratia Turpo Tue, 11 Jun 2019 12:01:31 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen <p>&quot;<em>Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: &#39;Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma&#39;</em>&rdquo; on tuore otsikko Iltalehdessä (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">IL 9.6.2019</a></u>).<br /><br />Odotan, milloin tuo ranskalaisen <em>Le chant du loup</em> -elokuva (suom. <em>Suden huuto</em>) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.<br /><br />Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.</p><p>Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.</p><p>Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.<br /><br />Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.</p><p><u><a href="https://m.youtube.com/watch?v=0-LTTNiGgUA">Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD</a></u></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (IL 9.6.2019).

Odotan, milloin tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.

Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.

Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.

Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.

Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.

Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD

 

]]>
54 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:13 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20</a>). Odotan, milloin tuo tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua. Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella. Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän. Suomessa tulisi myös ymmrtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun batsin vähäisin voimavaroin. Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen. https://m.<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:12 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen Rinteen hallituksen Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on Venäjän mieleen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen <p>Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Siinä tapauksessa, että <u>Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat <strong>aseellisen hyökkäyksen</strong> kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta,</u> Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017">Finlex 17/1948, 6.4.1948</a></u>).</p><p>Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <u>pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä</u> toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta </em><em>tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.</em></p><p><em><u>Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän <strong>aseelliseen hyökkäykseen</strong> toista sopimuspuolta vastaan.</u></em></p><p><em>Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja <strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><u>.</u></em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063#idp445802464">Finlex 63/1992, 27.7.1992</a></u>).</p><p>Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. <u><a href="http://docs.cntd.ru/document/1901000">täältä</a></u>.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:</p><p>&rdquo;<em>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi.</em> <em><u>Suomi ei salli alueensa käyttämistä <strong>vihamielisiin tarkoituksiin </strong>muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;&nbsp;(<u><a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/13883062/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf/e60d2023-3596-daee-05db-d36c96e629fa/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf.pdf?version=1.0&amp;download=true">Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019</a></u>).</p><p>Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.</p><p>Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?</p><p>Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi ei salli alueensa käyttämistä<strong> vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</em>&rdquo;, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.</p><p>Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kenelle tämä lause on kirjoitettu?</em><em>&rdquo;</em> (<u><a href="http://timosoini.fi/2019/06/ummehtunutta-ulkopolitiikkaa-tiedossa/">Timo Soini -ploki 2.6.2019, &rdquo;<em>Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa</em>&rdquo;</a></u>).</p><p>Tuo hallitusohjelman &rdquo;<em>vihamielisiin tarkoituksiin</em>&rdquo; -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).</p><p>Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.</p><p>Sanapari &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen &rdquo;<em>aseellinen hyökkäys</em>&rdquo;. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.</p><p>&rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.</p><p>Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (<u><a href="https://histdoc.net/history/ru/NKID1939-11-29c.htm">Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г</a></u>).</p><p>Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.</p><p>Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!</p><p>Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.</p><p>Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.</p><p>Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.</p><p>Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.</p><p>Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan &rdquo;<em>vihamielisiä tarkoituksia</em>&rdquo; Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.</p><p>On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä &rdquo;<em>vihamielinen tarkoitus</em>&rdquo; sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.</p><p>Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.</p><p>Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213082-liittoutumisessa-natoon-ja-yhdysvaltoihin-suomi-ei-saa-jaada-ruotsin-taakse">US-blogi 5.3.2016</a></u>). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.</p><p>Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.</p><p>Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.</p><p>Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.</p><p>Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.</p><p>Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.</p><p>Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.</p><p>Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.</p><p>Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).</p><p>Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.</p><p>Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.</p><p>Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan &quot;<em>minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea</em>&quot;. Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: &rdquo;<em>[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.</em>&rdquo; Suomi oli valmis ottamaan &rdquo;<em>velvoite</em>&rdquo;-sanan mukaan.</p><p>Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena.&nbsp;Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa <em>hyökkäykselle</em> eikä <em>hyökkääjälle</em>, minkä Suomi torjui.</p><p>Lopputuloksena kirjaus siis oli:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>pidättyvät</u></strong> voimakeinoilla <strong><u>uhkaamisesta</u></strong> tai niiden <strong><u>käytöstä</u></strong> toisen osapuolen <strong><u>alueellista koskemattomuutta vastaan</u></strong>&hellip;</em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</u></strong> toista sopimuspuolta vastaan.</em>&rdquo;</p><p>sekä:</p><p><em>&rdquo;&hellip;<strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><strong><u>.</u></strong></em>&rdquo;</p><p>Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla &rdquo;<em>Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta</em>&rdquo; päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan &rdquo;<em>Kahdenväliset turvallisuustakeet</em>&rdquo; -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.</p><p>Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös &rdquo;<em>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</em>&rdquo; -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.</p><p>Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi pitää huolta, että <u>sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää <strong>aluettaan</strong> <strong>sotilaallisiin hyökkäyksiin</strong> tai <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong></u>. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062021764850">IL 20.6.2016</a></u>).</p><p>Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: &rdquo;<em>Erkki Tuomioja linjasi: &rsquo;Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.</p><p>Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?</p><p>Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.</p><p>Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.</p><p>Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.</p><p>Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.</p><p>Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/UaVM_9+2016.pdf">Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp</a></u>).</p><p>Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_6+2016.aspx">täältä</a></u>.</p><p>Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: &rdquo;<em><u>Suomi ei <strong>salli</strong> <strong>alueensa käyttämistä</strong> <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;</p><p>Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.</p><p>Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy <u><a href="https://vnk.fi/documents/10616/1986338/VNKJ072016_fi.pdf/9a3a074a-d97f-43c4-a1d8-e3ddbbd8d1da/VNKJ072016_fi.pdf.pdf?version=1.0">täältä</a></u>. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.</p><p>Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu &rdquo;<em>Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan</em>&rdquo;&nbsp;-kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä &quot;<em>ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä</em>&quot; -kirjauksella (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf">Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017</a></u>).</p><p>Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.</p><p>Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_3+2017.aspx"><u>täältä</u></a>, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/PuVM_4+2017.pdf">PuVM 4/2017 vp</a></u>) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/UaVL_6+2017.pdf">UaVL 6/2017 vp</a></u>) selonteosta.</p><p>Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201705062200123108">IL 6.5.2017</a></u>). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (<u><a href="https://www.presidentti.fi/uutinen/presidentin-kynasta-ongelmatonta-yhteistyota/">Tasavallan presidentti 6.5.2017</a></u>) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/kenen-asialla-paivan-ainola/"><u>Tuomioja.org-blogi 6.5.2017</u></a>).</p><p>Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.</p><p>Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KokousPoytakirja/Documents/UaVP_93+2016.pdf">UaVP 93/2016 vp</a></u> -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).</p><p>Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: &rdquo;<em>Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.</em>&rdquo; (Kpl 30).</p><p>Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.</p><p>Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon <u>&rsquo;osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u>&rsquo; sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana &rsquo;turvatakuita&rsquo; sanaksi &rsquo;<u>avunantovelvoitetta</u>&rsquo; ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana &rsquo;kuitenkin&rsquo;.</em>&rdquo;</p><p>Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:</p><p>&rdquo;<em>Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön&nbsp;</em><em>kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista <u>avunantovelvoitetta</u>, velvoitteita <u>osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u> tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle</em>.&rdquo;</p><p>On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.</p><p>Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.</p><p>Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.</p><p>Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.</p><p>&rdquo;<em>Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä <strong><u>vihamielisiin tarkoituksiin</u></strong> kolmansia osapuolia kohtaan.</em>&rdquo; (<a href="https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-227-maanpuolustuskurssin-avajaisissa-5-11-2018/"><u>Tasavallan presidentti 5.11.2018</u></a>).</p><p>Demarien haluama &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.</p><p>Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä &rdquo;<em>kolmansia osapuolia kohtaan</em>&rdquo;. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.</p><p>Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.</p><p>Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.</p><p>Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.</p><p>Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo;- tai <em>rauhanomainen rinnakkaisolo</em>&rdquo; -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. &rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo; -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (<u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006128735.html">IS 2.6.2019</a></u>).</p><p>En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.</p><p>Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.</p><p>Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.</p><p>Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: &rdquo;<em>Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.</em>&rdquo;</p><p>Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.” (Finlex 17/1948, 6.4.1948).

Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” (Finlex 63/1992, 27.7.1992).

Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. täältä.

Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi. Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.” (Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019).

Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.

Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein ”vihamieliset tarkoitukset” -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?

Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.

                                                                                           ****

Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.”, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.

Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:

Kenelle tämä lause on kirjoitettu? (Timo Soini -ploki 2.6.2019, ”Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa).

Tuo hallitusohjelman ”vihamielisiin tarkoituksiin” -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).

Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.

Sanapari ”vihamieliset tarkoitukset” perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen ”aseellinen hyökkäys”. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.

Vihamieliset tarkoitukset” -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.

Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г).

Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.

Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut ”vihamieliset tarkoitukset” -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!

Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.

Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.

Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.

Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.

                                                                                           ****

Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.

Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan ”vihamielisiä tarkoituksia” Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.

On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä ”vihamielinen tarkoitus” sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.

                                                                                           ****

Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.

Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.

Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla ”Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse” (US-blogi 5.3.2016). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.

Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.

Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.

Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.

Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.

Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.

Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.

Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.

Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).

Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.

Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.

Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan "minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea". Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: ”[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” Suomi oli valmis ottamaan ”velvoite”-sanan mukaan.

Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena. Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa hyökkäykselle eikä hyökkääjälle, minkä Suomi torjui.

Lopputuloksena kirjaus siis oli:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta vastaan

ja:

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

sekä:

”…pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla ”Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta” päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan ”Kahdenväliset turvallisuustakeet” -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.

Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös ”eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen”- ja ”pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle” -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.

Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.

                                                                                           ****

Suomi pitää huolta, että sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin tai vihamielisiin tarkoituksiin. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.” (IL 20.6.2016).

Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: ”Erkki Tuomioja linjasi: ’Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin’".

Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.

Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?

Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.

Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.

                                                                                           ****

Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.

Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.

Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp).

Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa täältä.

Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.

Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.

Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy täältä. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.

                                                                                           ****

Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.

Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu ”Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan” -kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä "ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä" -kirjauksella (Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017).

Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.

Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa täältä, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (PuVM 4/2017 vp) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (UaVL 6/2017 vp) selonteosta.

Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (IL 6.5.2017). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (Tasavallan presidentti 6.5.2017) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (Tuomioja.org-blogi 6.5.2017).

Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.

                                                                                           ****

Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.

Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan UaVP 93/2016 vp -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).

Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: ”Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.” (Kpl 30).

Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.

Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:

Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon ’osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen’ sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana ’turvatakuita’ sanaksi ’avunantovelvoitetta’ ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana ’kuitenkin’.

Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:

Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista avunantovelvoitetta, velvoitteita osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle.”

On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.

Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.

Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.

Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.

                                                                                           ****

Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.

Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä vihamielisiin tarkoituksiin kolmansia osapuolia kohtaan.” (Tasavallan presidentti 5.11.2018).

Demarien haluama ”vihamieliset tarkoitukset” -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.

Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä ”kolmansia osapuolia kohtaan”. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.

                                                                                           ****

Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa ”vihamieliset tarkoitukset” -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.

Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.

Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.

Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.

Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä ”vihamieliset tarkoitukset” -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan ”rauhanomainen rinnakkaiselo”- tai rauhanomainen rinnakkaisolo” -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.

Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. ”Vihamieliset tarkoitukset” -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti ”rauhanomainen rinnakkaiselo” -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.

                                                                                           ****

Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (IS 2.6.2019).

En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.

Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.

Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.

Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: ”Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.

Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

]]>
47 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen#comments Antti Rinteen hallitus Erkki Tuomioja Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 05 Jun 2019 07:15:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen
USA:n seuraava kyykytyksen kohde: EU:n asetekniikan kehitys http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys <p>Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.</p><p>Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.</p><p>Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:<br /><br /><a href="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html" title="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html">https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613...</a></p><p>Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:</p><p><a href="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html" title="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html">https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2...</a></p><p>Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.</p><p>Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi &quot;ultimatum&quot;.</p><p>Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.

Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.

Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:

https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html

Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:

https://translate.google.com/translate?hl=en&sl=es&tl=en&u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html

Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.

Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi "ultimatum".

Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.

]]>
6 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys#comments Aseteknologia Nato Turpo Yhdysvallat Sun, 02 Jun 2019 17:46:58 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys
Nainen, jonka varoituksia ei haluttu kuulla http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla <p>Tänään saimme kuulla, että entinen kansanedustaja ja toimittaja, <strong>Tuulikki Ukkola</strong> on kuollut 75-vuoden ikäisenä.</p><p>Eduskuntaan Ukkola nousi vuonna 1991 sitoutumattomana liberaalisen kansanpuolueen listalta. Vuosina 1993-1995 Ukkola toimi liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Viimeisellä eduskuntakaudellaan 2007-2011 Ukkola toimi kokoomuksen kansanedustajana.</p><p>Kansanedustajana Ukkola tuli tunnetuksi sananvapauden puolustajana ja kriittisenä ulkopoliittisena havainnoitsijana. Ukkolalla lausui varoituksen sanoja silloin, kun toiset kokivat viisaammaksi vaieta tai eivät edes tunnistaneet uhkia, joita nostaa esiin.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Ukkola profiloitui ennen kaikkea Nord Stream -kaasuputkihankkeeseen kriittisesti suhtautuvana poliitikkona. Syyskuussa 2009 &ndash; siis Georgian sodan jälkeisessä kansainvälispoliittisessa maailmantilanteessa &ndash; Ukkola piti suorastaan kummallisena, ettei kaasuputken katsottu aiheuttavan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia Suomelle. Näin siitäkin huolimatta, että kyse oli Venäjän merkittävästä energiastrategisesta hankkeesta.</p><p>Ukkola moittikin tuolloista hallitusta rähmällään olosta Venäjän ja Saksan edessä. Kukaan ei näyttänyt uskaltavan arvostella näitä kaasuputkihankkeesta. Blogikirjoituksessaan Ukkola yritti epätoivoisesti herätellä Ruususen unta nukkuvaa kansakuntaa ja Suomen ulkopoliittista johtoa:</p><p><em>Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. Näin äärimmäisen tärkeät turvallisuuspoliittiset asiat kuuluvat eduskunnalle. Kaasuputkihanke on tuotava eduskunnan käsittelyyn.</em></p><p><em>(&hellip;)</em></p><p><em>Toivon, että kansalaiset heräisivät ennen kuin Suomi on taas läpeensä suomettunut. Toivon, että kansalaiset heräisivät ja antaisivat raikuvaa palautetta ministereille. Ministerit eivät kansanedustajista piittaa, mutta onneksi sentään kansasta, äänestäjistä. (&hellip;)</em></p><p><em>(&hellip;)</em></p><p><em>Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki. Eduskunnan on saatava tietää, mitä Venäjä oikein suunnittelee? Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?</em></p><p><em>(<a href="http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan">http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan</a>)</em></p><p>&nbsp;</p><p>Mutta turhaan. Ukkolan varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Jotkut taisivat jopa naureskella tuollaisille ikäville puheille.</p><p>Vuoden 2009 maaliskuussa Ukkola kiinnitti huomiota myös venäläisten epäilyttäviin maa- ja tonttikauppoihin vaatien niiden saattamista luvanvaraiseksi. Ukkolan lähtökohtana oli, että ostajan olisi aina annettava selvitys, mihin tarkoitukseen kiinteistö tulee, mistä rahoitus on peräisin ja, millaiset kytkennät ostajalla on Venäjän poliittiseen johtoon.</p><p>Kaasuputkihanketta käsittelevän blogikirjoituksen perusteella voidaan päätellä, ettei Ukkolan kriittiset puheenvuorot aiheuttaneet kättentaputuksia tai kiitosten tulvaa. Tuskin syyllistyn suureen vääryyteen, kun totean, että vielä syksyllä 2009 valtaosa suomalaisista poliitikoista olivat kuuroja ja sokeita Venäjän voimapolitiikalle. Ukkolan varoituksen sanoja ei haluttu kuulla, sillä ne eivät sopineet siihen tulkintaan, jonka tuolloinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto olivat tehneet. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittista ryhtiliikettä ei yksinkertaisesti haluttu nähdä.<br /><br />Krimin miehityksen jälkeisestä ajasta katseltaessa Ukkola osoittautui harvinaisen tarkkanäköiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi tarkkailijaksi.</p><p>Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että rohkealla toiminnallaan Ukkolan jätti jälkeensä vahvan ulko- ja turvallisuuspoliittisen testamentin. Tuon testamentin ytimessä on yksittäinen kansanedustaja, jolla on velvollisuus puhua ja toimia silloin, kun vaikeneminen tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta ja turvallisemmalta:</p><p><em>Olen jo aikaa sitten tuonut esiin kaasuputken turvallisuusuhat niin eduskuntapuheissa kuin blogissani 23.8.2008. Mutta rivikansanedustajan puheilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään asiaan. Onneksi muutama muukin kansanedustaja ajattelee asiasta samalla tavalla. Todennäköisesti meitä olisi enemmänkin, ellei kansanedustajan asema ja tulevaisuus riippuisi johtajien suosiollisuudesta. Kukaan järkevä kansanedustaja ei kompromentoi itseään.</em></p> Tänään saimme kuulla, että entinen kansanedustaja ja toimittaja, Tuulikki Ukkola on kuollut 75-vuoden ikäisenä.

Eduskuntaan Ukkola nousi vuonna 1991 sitoutumattomana liberaalisen kansanpuolueen listalta. Vuosina 1993-1995 Ukkola toimi liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Viimeisellä eduskuntakaudellaan 2007-2011 Ukkola toimi kokoomuksen kansanedustajana.

Kansanedustajana Ukkola tuli tunnetuksi sananvapauden puolustajana ja kriittisenä ulkopoliittisena havainnoitsijana. Ukkolalla lausui varoituksen sanoja silloin, kun toiset kokivat viisaammaksi vaieta tai eivät edes tunnistaneet uhkia, joita nostaa esiin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Ukkola profiloitui ennen kaikkea Nord Stream -kaasuputkihankkeeseen kriittisesti suhtautuvana poliitikkona. Syyskuussa 2009 – siis Georgian sodan jälkeisessä kansainvälispoliittisessa maailmantilanteessa – Ukkola piti suorastaan kummallisena, ettei kaasuputken katsottu aiheuttavan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia Suomelle. Näin siitäkin huolimatta, että kyse oli Venäjän merkittävästä energiastrategisesta hankkeesta.

Ukkola moittikin tuolloista hallitusta rähmällään olosta Venäjän ja Saksan edessä. Kukaan ei näyttänyt uskaltavan arvostella näitä kaasuputkihankkeesta. Blogikirjoituksessaan Ukkola yritti epätoivoisesti herätellä Ruususen unta nukkuvaa kansakuntaa ja Suomen ulkopoliittista johtoa:

Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. Näin äärimmäisen tärkeät turvallisuuspoliittiset asiat kuuluvat eduskunnalle. Kaasuputkihanke on tuotava eduskunnan käsittelyyn.

(…)

Toivon, että kansalaiset heräisivät ennen kuin Suomi on taas läpeensä suomettunut. Toivon, että kansalaiset heräisivät ja antaisivat raikuvaa palautetta ministereille. Ministerit eivät kansanedustajista piittaa, mutta onneksi sentään kansasta, äänestäjistä. (…)

(…)

Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki. Eduskunnan on saatava tietää, mitä Venäjä oikein suunnittelee? Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?

(http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan)

 

Mutta turhaan. Ukkolan varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Jotkut taisivat jopa naureskella tuollaisille ikäville puheille.

Vuoden 2009 maaliskuussa Ukkola kiinnitti huomiota myös venäläisten epäilyttäviin maa- ja tonttikauppoihin vaatien niiden saattamista luvanvaraiseksi. Ukkolan lähtökohtana oli, että ostajan olisi aina annettava selvitys, mihin tarkoitukseen kiinteistö tulee, mistä rahoitus on peräisin ja, millaiset kytkennät ostajalla on Venäjän poliittiseen johtoon.

Kaasuputkihanketta käsittelevän blogikirjoituksen perusteella voidaan päätellä, ettei Ukkolan kriittiset puheenvuorot aiheuttaneet kättentaputuksia tai kiitosten tulvaa. Tuskin syyllistyn suureen vääryyteen, kun totean, että vielä syksyllä 2009 valtaosa suomalaisista poliitikoista olivat kuuroja ja sokeita Venäjän voimapolitiikalle. Ukkolan varoituksen sanoja ei haluttu kuulla, sillä ne eivät sopineet siihen tulkintaan, jonka tuolloinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto olivat tehneet. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittista ryhtiliikettä ei yksinkertaisesti haluttu nähdä.

Krimin miehityksen jälkeisestä ajasta katseltaessa Ukkola osoittautui harvinaisen tarkkanäköiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi tarkkailijaksi.

Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että rohkealla toiminnallaan Ukkolan jätti jälkeensä vahvan ulko- ja turvallisuuspoliittisen testamentin. Tuon testamentin ytimessä on yksittäinen kansanedustaja, jolla on velvollisuus puhua ja toimia silloin, kun vaikeneminen tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta ja turvallisemmalta:

Olen jo aikaa sitten tuonut esiin kaasuputken turvallisuusuhat niin eduskuntapuheissa kuin blogissani 23.8.2008. Mutta rivikansanedustajan puheilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään asiaan. Onneksi muutama muukin kansanedustaja ajattelee asiasta samalla tavalla. Todennäköisesti meitä olisi enemmänkin, ellei kansanedustajan asema ja tulevaisuus riippuisi johtajien suosiollisuudesta. Kukaan järkevä kansanedustaja ei kompromentoi itseään.

]]>
9 http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla#comments Kotimaa Energiariippuvuus Venäjästä Kansallinen Kokoomus Nord Stream Suomen ulkopolitiikka Turpo Thu, 30 May 2019 19:46:16 +0000 Riku Keski-Rauska http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla